Päivän uutisankka: Bonbon 2-vuotta!

Kuulin tänään aivan naurettavan väitteen: Bonbon on muka 2-vuotias! Eeeei, ehei. Hän on korkeintaan kahden tunnin ikäinen. Mitä nyt ikäisekseen osaa vähän paremmin liikkua ja puhua kuin keskimäärin vastasyntyneet. Ei kyllä tässä kahta vuotta ole voinut mennä, ihan pieni vauva hän on vielä. Ihan juuri vasta kotiuduttiin, turvakaukaloonkin mahtuu ja koon 56 vaatteet ovat isoja. Näin on.

Kuvat ovat jälleen mummun ottamia ja myös osa teksteistä Bonskun ja mummun käsikirjoittmia. "Bonsku kävelee metshäshä. Jykkä mäki!"

Voi voi, vaan kyllä se nyt taitaa olla niin, että meidän pikkumies on tänään tasan kaksi vuotta. Ja kyllä hänellä on ihan kaksivuotiaan elkeet. Pientä uhmaa on ilmassa ja isä on saanut "nauttia" kotona monista tahtokohtauksista ja päiväunien poisjäämisistä. Ja samalla hän on valloittavampi kuin koskaan, juttelee ja höpisee pitkiä juttuja, kommentoi mennyttä ja tulevaa, kertoo itselleen tärkeistä asioista. Juoksee, potkii palloa, hyppää tasajalkaa ja haaveilee omasta mönkijästä, traktorista ja moottoripyörästä. Tyytyy kuitenkin myös pyöräperäkärryyn ja -istuimeen. Meidän iso-pieni Bonsku!

Vesi on kiva elementti. Suihkulähteessä voisi lotrata loputtomiin.

Katselimme miehen kanssa yhtenä iltana lähes parin vuoden takaisia videoita pienestä pötkylävauvasta, joka sätkii vähän joka suuntaan, ilmeilee ja kiljahtelee. Se ihan sama heppu, mutta on hän kyllä muuttunut. Ääni on muuttunut vauvan kimeästä äänestä pyöreäksi pikkipojan ääneksi ja vartalo sutjakoitunut pötkylästä kävelijäksi. Pää ei ole enää kalju, vaikka hieman harvassa punertavaa tukkaa vielä kasvaakin. Ilmeisesti hiustenvärjäys vaikuttaa geeneihin, sillä sekä minä että isänsä olemme värjänneet hiukset punaiseksi lukioiässä ja sieltä ilmeisesti Bonsku on perinyt suloisen porkkanapäisyytensä.

"Bonsku ishtuu täällä. Kukkuluuluu!"

Bonskusta on paljon seuraa ja hän juttelee edelleen paljon. Suurimmaksi osaksi ihan järkeviä, 2-3 sanan lauseita, mutta välillä hän pitää pitkiä monologeja, joiden aikana kälättää sellaista tajunnanvirtaa, ettei perässä meinaa pysyä. Joukossa on omaa höpinää ja oikeita sanoja vapaan assiosiaation keinoin. "Bonsku puistoo leikkimää", "Äijä tänne leikkimää", "Mies kantaa vauvaa" ja "Minä kiipee kookkeelle" ovat esimerkkejä tyypillisistä lauseista. Sanasto on kasvanut valtavasti, alkuvuodesta sanoja oli viitisenkymmentä, nyt jo monta sataa. On se ihmeellistä! Bonskulla on myös omia hauskoja versiota sanoista. Hän esimerkiksi laskee näin: "yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, (t)semppiä!".

Tämä taisi olla ensimmäinen kunnon lätäkköpäivä ja kyllä oli kuulemma kivaa!

Leikit ovat jälleen monipuolistuneet. Bonsku tykkää leikkiä palikoilla ja rakennella asioita, kuten "iso talo" ja "pieni kauppa" ja "pieni tunnela". Tai oikeastaan hän on työnjohtaja ja pistää vanhemmat rakentamaan. Sitten tunneleista ajetaan työkoneilla läpi ja talot raivataan. Keittiöleikit ovat edelleen suosiossa. Välillä Bonsku myös hoivaa pehmoleluja. 

"Oho! Mootti! Kootte!"

Bonsku tykkää haleista, sylistä ja läheisyydestä. Vaikka paljon on kiire leikkiä ja touhuta, niin Bonsku tykkää kyllä myös istua rauhassa sylissä ja lukea kirjaa tai katsoa ohjelmaa. Usein hän pitää käsillä kiinni aikuisen ranteesta ja istuu oikein lähellä kyljessä kiinni, kun katsoo Kaapoa ja "Tepejä" eli teletappeja (Myös "nyhmä Hau" kiinnostaa, mutta on ohjelmana vähän turhan nopeatempoinen). Bonbon tykkää välillä olla oikea showmies ja esittelee taitojaan, kuten mummohuulia, pusuhuulia ja lentosuukkoja. Välillä taas ujous iskee ja Bonsku painaa päänsä alas ylävartalo jännittyneenä ja katsoo varovasti kulmien alta. Tämä uusi ujostelun muoto on tullut esiin viime kuukausien aikana. Ehkä hän on uudella tavalla tiedostanut olemisensa ja muut ihmiset.

"Katta" kiinnostaa suunnistajan poikaa. 

Paljon on kaikkea ihanaa, mutta tietysti huoliakin. Kasvu on edelleen varsin hidasta ja ruokahalu kovin vaihteleva, mahdollisesti hampaisiin liittyen. Yritän olla huolehtimatta kuitenkaan liikaa ja lotraan öljylisän kanssa. Bonskun unet ovat olleet viimeaikoina hyvin vaihtelevia. Pitkään hän nukkui jo hyvin, mutta nyt hitaasti ja kivuliaasti puskevat kulmahampaat ovat sekoittaneet pakkaa säännöllisin väliajoin. Viimeaikoina hän on jättänyt etenkin lämpiminä ja aurinkoisina päivinä väliin päikkäreitä, mikä on tehnyt miehen kotipäivistä pitkiä. Etenkin kun oikeastaan Bonsku ei vielä pärjäisi ilman päiväunia, vaan kiukuttelee väsyneenä koko päivän, eikä sitten välttämättä nukahda kuitenkaan yhtään sen aikaisemmin yöunille. No, nämä ovat pieniä ongelmia, eikä mistään todellisista uniongelmista ole kyse.

Sellainen on meidän 2-vuotias. Miten yhtä aikaa häntä rakastikaan niin paljon jo silloin kaksi vuotta sitten, mutta kuitenkin päivä päivältä enemmän. Aivan mahtava ja ihana tyyppi, on mahtavaa olla Bonskun äiti!