perjantai 7. heinäkuuta 2017

Karkkiarki 13/52: Yks, kaks, kol, nel, kol, kaks...

Arkipostauksista päätelleen meillä eletään kovin vähän arkea. En ota asiasta stressiä, mutta hiukan huvittaa, että nyt mennään vasta 13. arkipostauksessa. Karkkiarkikuvat jatkunevat siis pitkälle ensivuoteen. 


Tällä kertaa kuvat ovatkin todellista silmäkarkkia. Olen vihdoin päässyt kutomaan! Kaikkien työläiden kankaanrakennusvaiheiden jälkeen on aina yhtä upeaa päästä kunnolla vauhtiin itse kutomisessa. Yksi katkennut loimilanka on tosin jo pitänyt korjata, joten vähän haasteitakin on tullut vastaan. 


Loimen värit asettuvat kauniisti kudonnassa. Valkoinen kude pehmentää räikeimmät kontrastit kauniiin liukuviksi. Pitkään mietin, pitäisikö kudekin värjätä, mutta näin loimen värit tulevat varmasti puhtaimmin esiin, vaikka hieman sammuvatkin. Kude on 100% banaanikuitua. Aivan ihanan kiiltävää ja hauskan röpelöistä! 



Koko ajan kudonnan edetessä tulee vastaan uusia värejä ja väriyhdistelmiä. En malta odottaa, miltä nuo kauniit turkoosin sävyt näyttävät! Työ etenee hitaasti, arjen ehdoilla, mutta on nautinto päästä kutomaan tätä vaikka vain viisi senttiä kerrallaan. Riittää ainakin iloa moneen arkipäivään!


9 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä varsinainen arkihaaste siinä mielessä, että on vaikea löytää Bonskun kanssa aikaa, jolloin voisi ihan rauhassa kutoa. Mutta niinkuin sanoit, riittää iloa moneen päivään, kun tekee vähän kerrallaan. Ja tulos on hyvin kaunista.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bonsku tulee usein mukaan kutomaan (tai siis levittelemään tavaroita ja istumaan polkusten päällä). Muutaman heiton välein saa olla nostamassa rumpukapuloita tai auttamassa taaperokärryn kanssa, mutta kyllä silloinkin etenee.

      Poista
  2. Upeaa jälkeä tulee!

    Olisipa kiva kokeilla joskus kankaan kudontaa. Miulla on kokemusta vain räsymaton ja poppanan kudonnasta, mutta en osaa itse laittaa loimea eikä oikein enää kukaan muukaan tuttu. Harmillista. Pitäisi mennä jonkin käsityöyhdistyksen kurssille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kankaanrakentamisesta järjestetään varmaan monessa paikassa kursseja. Se on kyllä ollut hauska oppia! Ja ennen KAIKKI kankaat tehtiin näin, huh!

      Poista
  3. Voi miten hienot kuvat! ja kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä ihana seurata, mitä värejä tulee vastaan.

      Poista
  4. Noi värit on niin hienot! Ihan mieletöntä, että osaat itse tehdä kankaat aina langan värjäyksestä ja loimen luonnista asti!

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä on tosi hauska harrastus ja en olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että tämä taito on hyppysissäni.

      Poista
  5. Oi, ihan mielettömän kaunis!

    Mä haaveilen, että saisin joskus kangaspuut kotiin. Tai vaikka nyt ne kangaspuutkin hankittua vaikka johonkin varastoon :D Taidot ovat kyllä artesaaniopintojen jälkeen varmaan aika ruosteessa, mutta eiköhän nuo äkkiä taas muistuisi mieleen, kun vaan pääsisi kokoamaan lointa ja tekemään kangasta :)

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.