Se ovi, jonka edessä on eniten kukkia

Olen jo vuosia kertonut meille ensimmäistä kertaa saapuville, että meidän ovi on se, jonka edessä on eniten kukkia. Toistaiseksi kukaan ei ole osunut harhaan ja väite on aina pitänyt paikkansa. Meillä on aina niin paljon kukkia, että eräs naapuri toistuvasti kysyy minulta, olenko kukkakaupassa töissä.

Tuttu näkymä. Ruusubegoniat ja pelakuut toimivat vuodesta toiseen, kuten myös siniset ruukut. 

Tänä vuonna minipuutarhaan on päätynyt monia minulle vieraita kukkia. On löytynyt uusia suosikkeja ja toisaalta havaittu hyviksi vanhoja tuttuja ja turvallisia. En ole aiemmin ehtinyt raportoida rapunpielen kukkien kuulumisia. Tällä kertaa se ei onneksi johdu siitä, että kaikki kukat olisivat nuupahtaneet kuivuudesta, sillä minulla on nykyisin innokas kasteluapuri. Vähän liiankin innokas kyllä välillä, mutta toistaiseksi liialta kosteudelta on vältytty.

Minipuutarha kokonaisuudessaan.

Minipuutarhani helmi on tänä vuonna Mustasilmä-Susanna. Olen niitä ihaillut varmaan aiemminkin, mutta jostain syystä en ole ostanut. Ehkä tarjolla ei ole ollut yhtä näyttäviä yksilöitä kuin tämä, jonka mies osti minulla syntymäpäivälahjaksi. Keksin kiertää sen kasvamaan pitkin kettinkiä, joka roikkuu amppelia varten seinästä. Tuli sillekin kerrankin hyvää käyttöä, eikä sitä tarvinnut piilottaa amppelin sisälle. Amppelissa on kesäharso, joka ei ole viihtynyt aivan yhtä hyvin kuin Susanna. Siitä on puolet oikein rehevää ja puolet aivan kuivaa. Tiedä sitten miksi. Luultavasti en toiste osta tätä söpöläistä kuitenkaan.

Hortensia on parhaat päivänsä nähnyt, mutta Mustasilmä-Susanna puskee uusia kukkia säännöllisesti. 

Koko kesän sokerilaatikossa on sinnitellyt ikisuosikkini hortensia. Nyt se on jo ruskea ja kuivahtanut, mutta en ole saanut aikaiseksi heittää sitä pois ja hankkia uutta tilalle. Se on ollut harvinaisen sitkeä yksilö, sillä se pääsi alkukesästä kuivahtamaan moneen otteeseen ja aina virkosi, kun sille antoi uudestaan vettä. Se oli alunperin valkoinen, mutta vaihtoi väriä vihertäväksi jo heinäkuussa. Muita ikisuosikkeja ovat olleet ruusubegoniat, jotka viihtyvät aina erinomaisesti rapunpielessäni. Myös pelakuut ovat kukkineet jo pariin otteeseen, kun en ole yrittänytkään viedä niitä varjoisalle kuistille vaan suoraan aurinkoiseen ovenpieleen.

"Mikä tää on?", kysyisi Bonsku. Ja lisäisi perään "Pinkki!"

Kuistille sain jonkun aivan uuden tuttavuuden, josta en ole muistanut kysyä tai selvittää, mikä se edes on. Se ihastutti torilla, kun valitsin miehen veljen vaimon kanssa synttärilahjakukkia. Se on toiminut minin ei-niin-hellässä hoidossani myös hyvin. Se on myös kaunis ja näyttävä ja täyttää koko "makaronilaatikon". Nappi hankinta siis!

Puolikas harso ja illalla valaisevat sudenkorennot. 

Syksyä kohti mentäessä varmaankin ostan rapunpieleen taas krysanteemeja, joita saa niin ihanissa väreissä. Vielä kuitenkaan en halua luopua kaikista kesäkukistani. Toisaalta elokuun illoissa pääsevät oikeuksiinsa hauskat sudenkorentolamput, jotka keräävät aurinkokennoihin päivällä energiaa ja loistavat illan pimetessä. Clas Ohlsonilta tekee välillä erinomaisia löytöjä! 

Syksyn varalle on jo yksi krysanteemi ja lyhty odottamassa kynttilän sytytystä. Myös Clasun ledi-kynttilöille vahva suositus!

Millaisista kesäkukista sinä pidät? Oletko löytänyt uusia suosikkeja vai pitäydytkö vanhoissa tutuissa?