Karkkiarkikuvat 14/52: Arkilattarit

Meilläkin alkoi elokuun alussa arkirumba-, -samba ja -salsa, mitenkä sitä nyt haluaakaan arkeaan rytmitellä. Meidän arkijärjestelymme eivät muuttuneet aivan totaalisesti, mutta melko paljon kuitenkin. Päiväkotiarki ei vielä alkanut, mutta meillä on monia askeleita sovitettavana.

Bonsku on suuri apu arjessa - hän on erinomaisen innokas siivooja. (Kuvat: Mummu)

Vuoden ensimmäisen puolikkaan ja vähän päälle Bonsku oli isän hoidossa kotona ja kaikki sujui ihanan mallikkaasti. En edes muistanut tehdä tilannepäiväitystä aiheesta, sillä arki vain rullasi mukavasti eteenpäin, ainakin minun osaltani. Loppukeväästä ja alkukesästä Bonsku alkoi välilä jättää päiväunia väliin, mikä hieman toi haasteita miehen päiviin ja toisaalta kyllä minun iltoihinkin, sillä Bonsku kyllä tarvitsi vielä ne päiväunet. Kaikenkaikkiaan kuitenkin oli aivan ihanaa, että isä oli Bonskun kanssa kotona! Heillä oli hauskoja yhteisiä juttuja ja oli mukavaa, että isä ja Bonsku oppivat toimimaan hyvin itsenäisesti. Minun oli helppo käydä töissä ja oli ihanaa, että sinne piti vain saada itsensä, eikä pukea ja syöttää ketään aamuisin. Työtkin maistuivat, mikä oli tietysti tärkeä juttu arjen kannalta. Nyt kun mies on palannut töihin ja tehnyt paljon myös musiikkitöitä ja Bonsku on ikävöinyt isää usein. Oli ihanaa, että hoitovapaa auttoi heitä hitsaantumaan vielä paremmin yhteen. 

Bensaakin hän hakee jo itsenäisesti. 

Mutta entä nyt? Haimme kyllä Bonskulle päivähoitopaikkaa syksyksi, mutta lopulta päädyimme isovanhempien aloitteesta ratkaisuun, että yhden päivän viikosta hoidan minä, yhden päivän isä ja loput kolme arkipäivää jakaantunvat isovanhemmille eli 1-2 päivää viikossa. Nyt alkusyksystä minun äitini on vielä töissä, joten päivät eivät jakaannu ihan tasan, mutta pian kyllä. Tämä on toistaiseksi ollut oikein ihana järjestely, sillä nyt hieman hitaasti lämpiävä Bonsku saa vielä hetken kasvaa kotona ja tutustua ryhmäelämään vain pienen hetken päivästä puistokerhossa. Järjestely on kyllä aikamoista luksusta! Bonsku nauttii isovanhempien seurasta kovasti ja minäkin saan olla yhden päivän enemmän hänen seurassaan. 

Bonskulla on arjessa sotilaallinen kuri ... tai sitten ei. 

On aivan mahtavaa, että pienten lasten vanhempien on mahdollista (usemmissa tapauksissa) lyhentää työviikkoaan. Vaikka nautin työstä, on ihana saada viettää Bonskun kanssa vähän enemmän kiireetöntä aikaa. Silloin myös viikonloppuna malttaa ja on energiaa tehdä enemmän kivoja asioita ja toisaalta myös siivota ja hoitaa juoksevia asioita. Minun kotipäiväni on perjantai, mikä sopii minulle hyvin. Toisaalta huomasin kyllä, että vaikka kotona on taas kiva olla, en kaipaisi vielä kokonaan kotiarkea. On mukana käydä myös töissä.

Miehen Hollannissa asuva serkku kommentoi meidän hoitomalliamme varsin hollantilaiseksi. Siellä on hyvin yleistä, että molemmat vanhemmat lyhentävät työviikkoaan ja isovanhemmatkin hoitavat jonkun päivän viikossa lastenlapsiaan. Viikkoon saattaa mahtua vaikka vain yksi päivä päiväkodissa. Siellä tosin tämä arkirumba alkaa jo vauva-aikana, joten ihan hyväkin, että ihan täyttä viikkoa ei tarvitse viedä hoitoon, vaikka en tiedä miten hyvin yksi päivä viikossa päiväkotia toimii tottumisen kannalta. No, me nautimme nyt tästä "hollantilaisesta lastenhoitomallista" taaperon kanssa hyvillä mielin ja kiitollisena mahdollisuudesta.

Meidän arkilattareidemme askeleet ovat nopeat, mutta kevyet. Täynnä läpystä vaihtoja, mutta myös monta syliä.

Millainen arki teillä alkoi?