Jouluvälähdyksiä

Instagramin puolella minua seuraavat ovat joulunaikaan voineet seurata sinne laittamiani "jouluvälähdyksiä" ei pieniä tuokiokuvia joulunvietostamme. Olen pitänyt kuvatekstit ja hashtagit minimissään ja nyt ajattelin vielä kerrata joulua hieman pidemmin tekstein täällä blogin puolella. 

Vietimme joulua perinteisin menoin sompailemalla mummulan (= anoppilan) ja mumilan (=minun lapsuudenkotini) väliä. Rytmitykset osuivat nappiin ja molemmissa paikoissa ehdittiin olla melko tasaisesti. Bonsku nautti vaihtelusta ja oli aina innoissaan erilaisista leluista. Lisäksi hauskaa vaihtelua toi se, että mumilassa pääsee juoksemaan kivasti ympyrää ja mummulassa taas pääsee rappusia ylös-alas. Mikäs sen mukavampaa, kun vielä isovanhemmat auliisti seuraavat. 

Bonskun suosikit joulupöydästä olivat peruna ja makaronilaatikko, ehkä kinkkukin. 

Joulu alkoi joulupukin kuumalla linjalla minun kotoani, jossa olimme yötä. Vasta nyt taaperon kanssa olen tajunnut joulun lastenohjelmien todellisen merkityksen. Eiväthän aikuiset saisi yhtään mitään tehtyä ilman niitä! Ennen puolta päivää siirryimme mummulaan, jossa autoimme hieman juhlapöydän kokoamisessa ja istuimme joululounaalle perinteisesti joulurauhan julistuksen kuuntelemisen jälkeen. Bonsku sai jo hieman alkupaloja etukäteen, kuten kuvasta näkyy. 

Suklaakakku oli Prassenin, mutta jälkuruoka tryffelit pyöräytin aatonaattona. Murskatut pakastekuivatut vadelmat sopivat suklaatryffelien pintaan ihanasti!

Aterian jälkeen lähdimme aattohartauteen vihkikirkkoomme. Oli hauska kertoa Bonskulle, miksi kirkko on meille erityisen tärkeä. Hän puhuikin punaisesta kirkosta ja naimisiin menemisestä useasti sen jälkeen. Melkein pystyi myös kuvittelemaan lumisen joulun, kun kaikki ei ollut vielä ehtinyt sulaa. 

Aattohartauden jälkeen oli kaunis valo. 

Joululaulut kuuluivat erityisen kiinteästi tähän jouluun, sillä Bonsku lauloi non-stoppina suosikkejaan läpi. Hieman omilla sanoituksilla tosin. "Sen kohta paljastan, (reen) pienen etehen", "Tulen hurinaa, nyt puiden latvat soi", "... mutta poropää, sulta usein unhoon jää" jne. jne. Bonbon oli myös hyvin tarkka siitä, milloin kukakin saa laulaa mukana. Mummun mielestä hän on selvästi kuoronjohtaja-ainesta. 

Joululaluluja nelikätisesti. 

Ensimmäinen lahjojen avaaminen sujui hienosti. Vaikka Bonsku oli innostunut joulupukista, meillä ei käynyt pukki. Kerroimme myös avoimesti ostamistamme joululahjoista, mutta annoimme Bonskun rauhassa satuilla pukista ja tontuista. Bonskua pukittomuus ei haitannut, vaan hän innoissaan jakoi lahjoja meille. Hän sai avata omansa ensin ja sitten me aikuiset vuorotellen. Bonsku sai mummulta ja vaarilta hienon paloauton ja polisiisiauton ja meiltä kerhorepun ja tossut. 

Bonsku auttoi välillä avaamaan aikuisten lahjoja, välillä muut auttoivat Bonskua. 

Kalkkuna oli valmistunut sillä välin, kun availimme lahjoja, joten siirryimme melkein suoraan jouluillalliselle mumilaan. Tarjolla oli muun muassa kalkkunaa, laatikoita, kalkkunan täytettä, sallattia (rosollia), hyvää päärynäsalaattia, kaloja... En kovin paljon syö jouluruokia ennen joulua, joten kyllä jouluruat maistuivatkin hyvältä!

Lisää kuvateksti

Jälkiruoaksi tein raikkaan sitruunapossetin hedelmäsalaatilla. Sopi raskaiden jouluruokien perään mainiosti. 

 Jouluevankeliumi luettiin tällä kertaa kauniista näyttämökirjasta, jonka olemme saaneet mummulta jokin vuosi sitten. Bonskukin jaksoi kuunnella ja ihmetellä tarinaa. Tonttujen ohella pyrimme pitämään mielessä myös (kristillisen) joulun todellisen alkuperän. Eiköhän se mieleen jää, vaikka tontut ovatkin pienellä ehkä päällimmäisenä mielessä. 

Bonsku keskittyy iskän lukamaan näyttämökirjaan. 

Myös toinen lahjojen jako sujui mukavasti. Tällä kertaa Bonskulla oli ehkä hieman enemmän kierroksia ja omien lahjojen avaaminen kävi vauhdilla. Sitä ennen hän kuitenkin malttoi avustaa lahjojen jaossa, kuten mummulassakin. Täällä viimeiseksi Bonskun lahjaksi olimme jättäneet kierrätyslahjan, eli minun vanhan muumitaloni. Bonsku oli lahjasta lähes yhtä haltoitunut kuin minäkin aikoinaan (vaikka sitä riemua on vaikea ylittää) ja heti ihmetteli, missä hahmot ovat, kun ne olivat erillisessä rasiassa. Talolla Bonsku sitten leikkikin, kun me muut avasimme lahjoja. 

Seuraava lahja! 

Ja lopuksi piparia raskaan lahjasession jälkeen!

Joulupäivää vietimme rennosti oleillen, jouluruokia syöden ja lahjoihin tutustuen sekä saunoen. Pääsimme myös mummulan puusaunaan, joka oli Bonskulle hieno elämys. Tapanina matkasimme minun sukulaisteni luo. Edellisten vuosien ylenmääräinen autoajelu ei enää nappaa, joten käymme nyt vuorovuosin minun ja miehen sukulaisten luona tapanina.  

Aattoillan ja tapaninpäivän asu oli vintagea. Hameen ostin Mekkomaniasta syksyllä ja topin hankin jouluviikon perjantaina Vintageijasta. 

Tapanina Bonskun mielestä parasta taisi olla serkkuni vanha menopeli. 

Muuten joululoma kului rentoutuen, syöden, saunoen, leikkien, löhöten, ulkoillen, mitä milloinkin. Oli ihana ehtiä ja jaksaa tehdä monenlaista kivaa perheenä raskaan ja kiireisen syksyn jälkeen. Tämä joulu tuli tarpeeseen ja onneksi lomaakin on vielä pari päivää jäljellä. 

Seuraavaksi suuntaammekin uudenvuoden viettoon. Hauskoja vuoden viimeisiä tunteja! 

Miten sinä vietit joulusi?