Samettiseinä

Olkkarin verhot oli helppo homma. Värin valitseminen oli haastavinta. Värimalleja mallailtiin maton, taulun ja naapuritalon seinän kanssa. 

Kun kotimme on aikanaan remontoitu kolmikerroksiseksi (tai siis alin ja ylin kerros otettu asuinkäyttöön), on osa kattoparruista jätetty esiin ja kerrosten väliin on jätetty aukko. Yläkerran toinen huone on oikeastaan kuin iso parvi. Ratkaisu on näyttävä ja ehkä yksi asunnon viehätyksestä tulee juuri tästä. Emme halunneet laittaa aukkoa umpeen, mutta huomasimme avoimen tilan haasteet melko pian muutettuamme. Korkea avoin tila oli melko kaikuisa ja vino katto kuljetti jokaisen kolahduksen alakerrasta suoraan makuuhuoneeseen. Jossain määrin tähän tietysti tottuu, mutta aloimme silti miettiä ratkaisua, jolla akustoida tilaa hieman enemmän. 

Bongaa Bonsku!

Kukkuu! Valitsin sinisen sävyn, koska se on klassinen ja sopii samettiin. Aluksi ajattelin astetta tummempaa sävyä, mutta vaalea taittoi valoa kauniimmin. 

Joulun välipäivinä keksin sitten idean: yläkerran kaiteen myötäiset samettiverhot! Samalla ajattelimme laittaa samettiverhot myös olohuoneeseen. Paksu sametti imisi ääntä ja lisäksi toimisi pimennysverhona. Illalla makuuhuoneen saisi myös rajattua huonemaisemmaksi. No, keksin tämän idean tietysti silloin kun emme olleet paikan päällä ja heti kotiuduttuamme hoksasin useamman ongelmakohdan ideassani. Kattoikkunat eivät olleetkaan kaiteen kohdalla vaan verhot kulkisivat juuri niiden puolivälistä. Toinen ongelma oli se, että tajusin kattoikkunan olevan hätäpoistumistie. Jollain lailla verhotangot pitäisi saada kiskaistua helposti irti. 

Yläkerta on rakennettu parveksi, joka on kuitenkin ihan huoneen kokoinen ja korkuinen. "Lattiasta kattoon" tila aiheutti päänvaivaa, mutta palkit on hienot. 

En halunnut kuitenkaan luopua ideastani helpolla. Etsin sopivaa samettia ja sekin osoittautui haasteelliseksi. Edellisen kotimme superlöytösamettia tuskin saisimme enää ja ne verhot olivat jo menneet miehen treenikämpälle (eivätkä tietenkään olisi edes riittäneet). Ne olivat hurjan paksua puuvillasamettia (neiliöpaino liki 500). Nettikangaskaupoista löytyi lähinnä polyesterisamettia, mutta jotenkin luonnonmateriaali tuntui ajatuksena mukavammalta. Lisäksi kankaan tilaaminen nettikaupasta tuntui riskialttiilta. Moni sametti oli myös aivan liian lirua akustointitarkoituksiin. 

Lopulta käännyin vähän ex tempore ammattilaisten puoleen. Kävin pienessä Stellina-nimisessä sisustusputiikissa ostamassa hyllyä kantoliinoille, mutta samalla kysäisinkin verhojen teettämisen mahdollisuudesta. Siitä lähtikin liikkeelle projekti, joka oli vielä haastavampi kuin olin osannut ajatellakaan. Palvelu oli todella hyvää ja liikkeen omistaja jaksoi pähkäillä ratkaisuja uudestaan ja uudestaan. Lisähaasteita toi se, ettei verhotankoja voinutkaan laittaa niin pitkää matkaa ilman välikiinnikkeitä ja verhojen kulkemista tangoissa piti miettiä useampaan kertaan uusiksi. Päänvaivaa tuotti myös katon vinous, sillä piti keksiä miten tanko pysyisi vinossa kiinnikkeessä ja olisi silti nypättävissä helposti pois hätätilanteen tullen. 

Onnistuihan se lopulta! Katossa on kiinni kaksi tankoa. Toinen on hieman lyhyempi ja siinä on kaksi verhon pätkää ja pidemmässä kolme. Reunimmaiset verhot ovat aina paikoillaan, muut liikkuvat. 

Sopivan mittaisten kiinnikkeiden löytyminen oli haastavaa, koska ikkunoiden keskikohta oli syvemmällä kuin muu katto. Siksi tarvittiin pitkät pidikkeet ja vielä lisäpituutta puupalikasta. Toinen tanko pysyy paikallaan kaksipuoleisella tarralla!

Mutta lopulta verhot ovat nyt paikoillaan ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi en luovuttanut haasteiden edessä! Tila tuntui heti vähemmän kaikuisalta, kolahdukset eivät kuulu yhtä terävinä yläkertaan ja vaikka kangas ei nyt vastaa umpinaista lattiaa tai seinää, niin se tekee kuitenkin makuuhuoneesta huonemaisemman. Myös pimennysominaisuus näin kevättä kohden mentäessä tuli aivan kreivin aikaan, sillä makuuhuoneen tasalla olevasta pikkuikkunasta Bonsku on päätellyt aamun tulleen tuntia-paria normaalia aikaisemmin. Nyt valon saa piiloon. 

Näihinkin verhoihin halusin klassisen ja rauhallisen sävyn, jotta tyynyillä ja muilla yksityiskohdilla voi leikitellä vapaammin. Lisäksi sävy sopi makuuhuoneen akvarellimaalaukseen. 

Toivottavasti tämä ratkaisu on nyt pitkäikäinen, sillä se oli myös isohko sijoitus. Emme saaneet valitettavasti samettia seitsemää metriä kolmella kympillä, kuten viimeksi. Mutta toisaalta, aukon laittaminen umpeen olisi tullut huimasti kallimmaksi. Jos joskus tästä huoneesta tulee poikien huone, voivat verhot olla silti kivat rajaamassa tilaa rauhallisemmaksi. Tai ehkä ne jäävät paikoilleen myös, jos lattia joskus laitetaan umpeen. Niiden toiselle puolelle voi laittaa vaikka nukkumapaikat. 

Seinä koko komeudessaan. Pelkäsin, että se katkaisee ikkunalinjan ikävästi, mutta ikkunat ovat juuri sopivassa kulmassa, että ne näkyvät, vaikka verhot olisivat kiinni. Yöksi niihin saa pimentimet. 

Mitäs pidät uudesta samettiseinästämme?