lauantai 2. maaliskuuta 2019

Samettiseinä

Olkkarin verhot oli helppo homma. Värin valitseminen oli haastavinta. Värimalleja mallailtiin maton, taulun ja naapuritalon seinän kanssa. 

Kun kotimme on aikanaan remontoitu kolmikerroksiseksi (tai siis alin ja ylin kerros otettu asuinkäyttöön), on osa kattoparruista jätetty esiin ja kerrosten väliin on jätetty aukko. Yläkerran toinen huone on oikeastaan kuin iso parvi. Ratkaisu on näyttävä ja ehkä yksi asunnon viehätyksestä tulee juuri tästä. Emme halunneet laittaa aukkoa umpeen, mutta huomasimme avoimen tilan haasteet melko pian muutettuamme. Korkea avoin tila oli melko kaikuisa ja vino katto kuljetti jokaisen kolahduksen alakerrasta suoraan makuuhuoneeseen. Jossain määrin tähän tietysti tottuu, mutta aloimme silti miettiä ratkaisua, jolla akustoida tilaa hieman enemmän. 


Bongaa Bonsku!

Kukkuu! Valitsin sinisen sävyn, koska se on klassinen ja sopii samettiin. Aluksi ajattelin astetta tummempaa sävyä, mutta vaalea taittoi valoa kauniimmin. 

Joulun välipäivinä keksin sitten idean: yläkerran kaiteen myötäiset samettiverhot! Samalla ajattelimme laittaa samettiverhot myös olohuoneeseen. Paksu sametti imisi ääntä ja lisäksi toimisi pimennysverhona. Illalla makuuhuoneen saisi myös rajattua huonemaisemmaksi. No, keksin tämän idean tietysti silloin kun emme olleet paikan päällä ja heti kotiuduttuamme hoksasin useamman ongelmakohdan ideassani. Kattoikkunat eivät olleetkaan kaiteen kohdalla vaan verhot kulkisivat juuri niiden puolivälistä. Toinen ongelma oli se, että tajusin kattoikkunan olevan hätäpoistumistie. Jollain lailla verhotangot pitäisi saada kiskaistua helposti irti. 

Yläkerta on rakennettu parveksi, joka on kuitenkin ihan huoneen kokoinen ja korkuinen. "Lattiasta kattoon" tila aiheutti päänvaivaa, mutta palkit on hienot. 

En halunnut kuitenkaan luopua ideastani helpolla. Etsin sopivaa samettia ja sekin osoittautui haasteelliseksi. Edellisen kotimme superlöytösamettia tuskin saisimme enää ja ne verhot olivat jo menneet miehen treenikämpälle (eivätkä tietenkään olisi edes riittäneet). Ne olivat hurjan paksua puuvillasamettia (neiliöpaino liki 500). Nettikangaskaupoista löytyi lähinnä polyesterisamettia, mutta jotenkin luonnonmateriaali tuntui ajatuksena mukavammalta. Lisäksi kankaan tilaaminen nettikaupasta tuntui riskialttiilta. Moni sametti oli myös aivan liian lirua akustointitarkoituksiin. 

Lopulta käännyin vähän ex tempore ammattilaisten puoleen. Kävin pienessä Stellina-nimisessä sisustusputiikissa ostamassa hyllyä kantoliinoille, mutta samalla kysäisinkin verhojen teettämisen mahdollisuudesta. Siitä lähtikin liikkeelle projekti, joka oli vielä haastavampi kuin olin osannut ajatellakaan. Palvelu oli todella hyvää ja liikkeen omistaja jaksoi pähkäillä ratkaisuja uudestaan ja uudestaan. Lisähaasteita toi se, ettei verhotankoja voinutkaan laittaa niin pitkää matkaa ilman välikiinnikkeitä ja verhojen kulkemista tangoissa piti miettiä useampaan kertaan uusiksi. Päänvaivaa tuotti myös katon vinous, sillä piti keksiä miten tanko pysyisi vinossa kiinnikkeessä ja olisi silti nypättävissä helposti pois hätätilanteen tullen. 

Onnistuihan se lopulta! Katossa on kiinni kaksi tankoa. Toinen on hieman lyhyempi ja siinä on kaksi verhon pätkää ja pidemmässä kolme. Reunimmaiset verhot ovat aina paikoillaan, muut liikkuvat. 
Sopivan mittaisten kiinnikkeiden löytyminen oli haastavaa, koska ikkunoiden keskikohta oli syvemmällä kuin muu katto. Siksi tarvittiin pitkät pidikkeet ja vielä lisäpituutta puupalikasta. Toinen tanko pysyy paikallaan kaksipuoleisella tarralla!

Mutta lopulta verhot ovat nyt paikoillaan ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi en luovuttanut haasteiden edessä! Tila tuntui heti vähemmän kaikuisalta, kolahdukset eivät kuulu yhtä terävinä yläkertaan ja vaikka kangas ei nyt vastaa umpinaista lattiaa tai seinää, niin se tekee kuitenkin makuuhuoneesta huonemaisemman. Myös pimennysominaisuus näin kevättä kohden mentäessä tuli aivan kreivin aikaan, sillä makuuhuoneen tasalla olevasta pikkuikkunasta Bonsku on päätellyt aamun tulleen tuntia-paria normaalia aikaisemmin. Nyt valon saa piiloon. 

Näihinkin verhoihin halusin klassisen ja rauhallisen sävyn, jotta tyynyillä ja muilla yksityiskohdilla voi leikitellä vapaammin. Lisäksi sävy sopi makuuhuoneen akvarellimaalaukseen. 

Toivottavasti tämä ratkaisu on nyt pitkäikäinen, sillä se oli myös isohko sijoitus. Emme saaneet valitettavasti samettia seitsemää metriä kolmella kympillä, kuten viimeksi. Mutta toisaalta, aukon laittaminen umpeen olisi tullut huimasti kallimmaksi. Jos joskus tästä huoneesta tulee poikien huone, voivat verhot olla silti kivat rajaamassa tilaa rauhallisemmaksi. Tai ehkä ne jäävät paikoilleen myös, jos lattia joskus laitetaan umpeen. Niiden toiselle puolelle voi laittaa vaikka nukkumapaikat. 

Seinä koko komeudessaan. Pelkäsin, että se katkaisee ikkunalinjan ikävästi, mutta ikkunat ovat juuri sopivassa kulmassa, että ne näkyvät, vaikka verhot olisivat kiinni. Yöksi niihin saa pimentimet. 

Mitäs pidät uudesta samettiseinästämme?

11 kommenttia:

  1. Verhot ovat upeat ja molemmat värit tosi hienot!

    Mumi

    VastaaPoista
  2. Hyvältä näyttää! Hätäpoistumistie katolle kuullostaa jännälle, enkä ihan heti hoksaa, miten se toimii. Mutta teillä onkin sitten astetta kutkuttavammat poistumisharjoitukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivottavasti ei joudu tuota koskaan käyttämään, sillä onhan se aika hurja ajatus. Mutta kattoikkuna siis aukeaa ja sen vierestä kulkee tikkaat, jotka vievät katon harhalla oleville tikkaille ja talon päädystä alas. Tarkoitus on hankkia kunnon tikkaat sängyn alle, että pääsee kiipeämään tarvittaessa.

      Poista
  3. Niin kauniit verhot! Miten se valon esto toimii kun kuvassa näyttää, että verhot eivät peitä koko kattoikkunaa? Ovatko verhot isossa ikkunassa ja ylhäällä samanväriset, kuvissa näyttää kyllä vähän eri sävyltä. Onko yläkerran kaiteessa joku turvajärjestelmä, ettei lapsi kurkota siitä ja tipu alas?
    Ihanan näköistä on ja tosi luova ratkaisu ongelmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kattoikkunoissa on itsessään hyvin pimentävät kaihtimet, jotka vedetään eteen. Valo tulee pienestä yläikkunasta, joka on seinässä katonrajassa.

      Ja ylä- ja alakerran verhot ovat eri väriset. Alhaalla siniset, ylhäällä metsän vihreät.

      Poista
    2. Ai niin, ja kaide on sen verran korkea, ettei houkuttele kurkkimaan yli. Toistaiseksi ei ole nähty tarvetta turvajärjestelmälle, vaikka niitäkin suunniteltiin.

      Poista
  4. Vähän piti miettiä, että mites nää nyt tähän oikein tulee ja miten homman hoitavat, mutta systeemi ja lopputuloshan ovat todella nerokkaita! Ei ihme, että jouduitte pähkäilemään tätä pitkän aikaa, ei mikään helpoin homma ratkaista, mutta miusta lopputulos on hyvin kaunis!

    Ja verhoissa on myös todella kauniit värit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut muuten helppo homma kuvata ja selittääkään! Ei ihan oltaisi pärjätty K-Raudan verhotangoilla ja Ikean samettiverhoilla, kuten ensin ajateltiin. Ja kiitos, sävykartassa oli runsauden pula, mutta osui nappiin.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.