Tyytyväinen tutkija: Tintti 1 vee ja risat

Tintti täytti vuoden jo ajat sitten (eli vajaat kaksi kuukautta sitten), mutta en ole millään ehtinyt kirjoittaa hänen kuulumisiaan tässä kaiken kesähauskuuden keskellä. Toisen lapsen syndooma kenties vaivaa? Ja toisaalta juuri nyt vähän reilun vuoden iässä on hyvä kirjoittaa kuulumisia, sillä syntymäpäivien jälkeen on tapahtunut niin valtavasti kehitystä. Moni kutsuisi häntä jo taaperoksi, mutta minä en ihan vielä. Silti uusia taitoja ja taaperomaisia piirteitä on ilmaantunut juuri näiden viimeiden parin kuukauden aikana.

Iloinen kesäpoika, mutta kuvasta näkyy, että Tintti ehti sairastua vesirokkoon, ennen kuin sai sitä vastaan rokotteen. Onneksi tauti ei paljon menoa haitannut (vaikka toki pysyttiin pois ihmisten ilmoilta). Kuvat taas mummulta. 

Edellisessä kuulumispostauksessa pohdiskelin, skippaako Tintin ryömimisen kokonaan ja siirtyy suoraan konttaamiseen. No, viikkoa ennen 11 kuukauden ikää hän lähti kuin lähtikin suoraan kontaamaan. Pari viikkoa ennen tätä ei kieriminen paikasta toiseen enää kelvannut, vaan hän selvästi pohti uusia keinoja edetä. Sitten yhtäkkiä melko minimaalisella treenauksella hän nousi konttausasentoon ja lähti eteenpäin. Ryömimistä hän kokeili paristi, mutta konttaaminen oli nopeampaa. Konttaaminen avasi kyllä aivan uuden maailman! Ja kaikki vaaranpaikat piti suojata ja Bonskun pikkulelut piti heti korjata parempaan talteen. Seuraava harppaus liikunnallisessa kehityksessä tapahtui noin vuoden ja kuukauden iässä, kun Tintti alkoi nousta portaita ja samassa rytäkässä alkoi seistä tukea vasten. Juuri kun varasimme olohuoneen senkin päälle pikkulegoille paikan, Tintti alkoikin yltää niihin. Turvaporttien sulkeminen on tullut rutiiniksi ja tilaisuuden tullen Tintti portaita nouseekin. Alas hän yrittää mennä nenä edellä, mikä on vielä hieman hasardia.

Tässä kuvassa varmaan päristellään. Kädessä on kiva olla jokin auto. Myös ukkeleita hän liikuttelee. Ne tosin liikkuvat "kävellen", mutta nekin pärisevät. 

Olemme todenneet Tintin olevan musiikin suhteen melko kaikkiruokainen. Tai oikeastaan hän on äänien suhteen melko kaikkiruokainen. Mikä tahansa rytmikäs ääni saa aikaan hytkymistä ja hymyilyä. Parhaat äänet ovat kuitenkin leluista soivat pienet musiikin pätkät, etenkin Catepillarin leludumpperi, joka soittaa raksamiehelle sopivaa rokin räminää. Mutta kuten sanottu, kaikki menee klassisesta kolahduksiin. Rytmi tuntuu olevan veressä ja hän tykkää myös paukuttaa leikkirumpuja ja ihan mitä vaan asioita. Tintti tykkää myös tutkia ihan mitä vaan asioita. Hän on utelias, mutta keskittyväinen ja saattaa viettää pitkiä aikoja leikkimässä ja tutkimassa, jos vaan edessä on tarpeeksi mielenkiintoisia asiota. Tai sitten hän viipottaa paikasta toiseen etsimässä niitä. Ja autot, niillä hän jo päristelee eikä taida olla leluissa autojen voittanutta. Tai ihan minkä vaan liikkuvan.

"Tevvö!" Oikeasti Tintin tervehdystä on vaikea pukea sanaksi ilman foneettisia merkkejä, mutta "tevvö" on ehkä lähinnä, mitä keksin. 

Tintti tuntuu olevan melko sosiaalinen tapaus. Bussissa tai missä ikinä liikutaankaan, esimerkiksi tänään Turku-Seili-yhteysaluksella, hän tykkää tehdä tuttavuutta kanssamatkustajiin. Hän keimailee ja hymyilee seitsenhampaista hymyään ja kujertelee ennakkoluulottomasti kaikille. Lapsista, etenkin ikätovereista, hän innostuu ja osoittelee riemusta kiljuen. Tuttavuutta hän tekee iällä tyypillisesti ehkä hieman rajusti, mutta ystävällisesti. Hän tervehtii myös ihmisiä ojentamalla kätensä ja sanomalla "Teevvö" tai jotain sinne päin. Välillä pitää myös kokeilla yhdistää sormet uuden tuttavuuden kanss a E.T.-tyyliin sekä lasten että aikuisten kanssa. Hän tykkää kovasti myös hassutella ja hänellä on oma hassutteluilmeensä. Tintti nyrpistää nenäänsä ja virnistää sekä näyttää kieltä sekä muille että peilikuvalleen. Hänestä on siis kuoriutunut varsin veikeä tapaus. Myös kukkuu-leikkiä hän leikkii sellaisella vauhdilla, ettei pysy itsekään perässä. Hän pyörittää päätään "piiloon" ja takaisin niin, ettei ehdi edes kukkuu sanoa.

Leikkiminen on tarkkaa puuhaa. Ei vauvalelut enää paljon kiinnosta. Mielellään hän leikkisi pikkulegoilla ja aina oikein hyökkää laatikon kimppuu, jos se sattuu olemaan auki. 

Ehkä suloisinta tässä vaaperovaiheessa ovat ensisanat. Vaikka laskenkin "Pam pam"-hokeman Tintin ihan ensisanaksi, niin nyt niitä sanoja on oikeasti tullut selkeästi ja kunnolla. "Tevvö" (=terve) oli yksi ensimmäisistä sanoista, mutta sen jälkeen on  tullut "nam nam", "kukka", "kakka", "pappa", "papa" = napa ja "pa" = heppa, heippa. Pienistä rakennuspalikoista ne ensimmäiset sanat lähtevät ja sitä on kiehtova seurata. Tintti on selvästi nyt kiinnostunut sanoista ja niiden oppimisesta ja jatkuvasti osoittelee asioita, jotta aikuinen nimeäisi niitä hänelle. Tietyt jutut pitää kuulla aina uudestaan ja uudestaan, kuten taulu, ikkuna ja ponit (vessassa koristeena).

Tässä kuvaava kuva Tintin keskittyneestä tutkiskelusta. Taustalla Catepillarin kaivuri, joka soittaa myös mielenkiintoista hytkytysmusiikkia. 

Sisaruussuhteessa on nyt Tiitun hassuttelun myötä hieman seesteisempi vaihe. Bosnku on selvästi tajunnut, että tuosta voi saada kaverinkin. Parhaita hetkiä ovat ne, kun Tinttiä harmittaa jokin ja Bonsku alkaa lohdutukseksi hyräillä aiemmin mainitun Catepillarin soittamaa säveltä. Toki usein Bonskua myös harmittaa, kun Tintti tuhoaa leikit ja etenkin Tintin lähdettyä liikkeelle oli melkoisen haastavaa, mutta nyt nautitaan tästä hetkestä.  

Vesitouhut sujuivat veljen kanssa mukavasti ilman suurta draamaa. 

Sellainen ihana Tintin Tintti Tinttinen. Niin iloinen, niin rauhallinen, silti niin vilkas. Vielä aika vauva, mutta koko ajan vähän enemmän taapero. Aika tasainen kaveri edelleen, mutta kyllä siltä vähän odotan, että millainen vauhtikaksikko näistä vielä tulee.