Agenttiaika eli ensimmäiset jouluvalmistelut

Meille rantautui kunnon kuumetauti ja Tintille bonuksena kurkunpäätulehdus. Siihen päälle vielä puistokerhon sulkenut lakko ja sadekeli, niin katastrofin ainekset ovat kasassa. Eilen Bonsku oli muuten terve, mutta ylikierroksilla päivien sisälläolosta. Aamupäivä menikin rattoisasti raivareiden ja kiukuttelun merkeissä (sekä äidin että pojan). Tintti taas oli itkuinen ja takertuva, kun yskitti niin. Mutta koska päivä alkoi niin huonosti, päätin iltapäivällä tsempata ja reipastua. Lopulta illasta tulikin oikein kiva ja saimme aloitettua jo pieniä. Ehkä käännekohta oli, kun Bonsku alkoi kovasti raivota sitä, että meillä ei ole vielä agenttitaloa esillä. Ihmettelin ja kyselin jonkin aikaa, kunnes hän lopulta sanoi: "Se missä on ne kolme viisasta miestä!" No adventti-seimeähän hän tarkoitti, johon meillä on ollut tapana lisätä aina adventtisunnuntaisin hahmoja. Tämä oli selkeä merkki siitä, että nyt jotain joulujuttuja kiitos!

Joulutortun uudet tuulet. Vihdoin löytyi täyte minun makuuni!

Aloitimme pyöräyttämällä joulutortut iltapäiväkahveille. Voitaikina maistuu suussani taivaalliselta ja näin aikuisena luumuhillokin jo menettelee (eikä pelkkä voitaikina enää maistu, kuten lapsena). Olen etsinyt täydellistä luumuhillonkorvaajaa. Omena on ihan ok, mutta sekään ei ole suosikkini. Vihreäkuula - blaah. Toffifeet, dumlet ja nutellat - ei kiitos, jokin hedelmäinen on kuitenkin raikkaampaa. Onneksi meillä oli unohtunut jääkaappiin muutama persimoni, jotka olivat menneet jo omaan makuuni liian pehmeiksi. Keittelin niistä Satokausikalenterin ohjeella persimonhillokkeen ja sitä maistettuani mietin heti, että maku olisi täydellinen joulutortun täytteenä. Niinpä iltapäivän joulutortut onnistuivat käden käänteessä. 

Arkirealismpia leivontakuvassa. Ei mitään lasipurkkeja ja vähän sotkuinen pöytä. Tortut sentään näyttää hyviltä!

Kokeilin tehdä tortuista myös trendikkäästi lumihiutaleen mallisia ja ne onnistuivatkin hauskasti. Persimonia on aiemminkin yhdistetty joulutorttuihin, mm. fetan tai vaniljatuorejuuston kanssa. Ruoka-alkemistin blogissa tuoreesta hedelmästä oli leikattu paloja torttujen keskelle. Tämäkin voisi olla kokeilemisen arvoinen idea, sillä persimonit ovat itsessään jo hyvin hillomaisia. Hilloke oli kuitenkin myös helppo keitellä, jos haluaa perinteisemmän näköisiä torttuja. 

Bonsku sai annostella hilloin torttujen keskelle. Mies photobombasi, joten joutui blogiin siitä hyvästä.

Kun pääsimme aamupäivän kaamosmasennuksen jälkeen vauhtiin, pyöräytimme myös taikataikinan joulukoristeaskarteluja varten. Perinteiseen taikataikinaan tulee vehnäjauhoja ja minusta lopputulos on hieman, noh, taikinainen. Muistin kuitenkin kuulleeni, että perunajauhoja käyttämällä lopputulos olisi kauniin valkoinen. Niinpä sekoittelin taikinan vedestä, perunajauhosta, suolasta ja pienestä tilkasta öljyä. Käytin ohjeena Osasin-blogista löytämääni ohjetta. Jouduin kuitenkin hieman säätämään määriä, sillä perunajauho loppui kesken. Onnistuinkin ensin tekemään ei-newtonilaisen nesteen, joka on vuoroin kiinteää ja vuoroin valuvaa riippuen miten sitä käsittelee. Lisäämällä suolaa ja hieman öljyä sain kuitenkin aikaan tasaisen massan, jota pystyi kaulimaan ja muovaamaan. 

Tintti oikeasti tunki muotit täyteen taikataikinaa. Tohkeissaan yritti, mutta valitettavasti hänen tekemiään koristeita emme saaneet pellille asti. 

Molemmat pojat innokkaina jouluvalmistelijoina. Kyllä tässä taudit ja kiukut unohtuu. 

Koristeista tuli tosiaan kauniin valkoisia, tosin jouduin hieman jatkamaan taikinaa muulla kuin perunajauholla, joten aivan yhtä puhtaan valkoisia ne eivät ole kuin muistin erään ystäväni tehneen. Kuivasin koristeita 75 asteisessa uunissa parisen tuntia kääntämällä välillä. Samaan syssyyn kuivasin uunissa mauttomaksi osoittautuneiden mandariinien (tai klementiinin tai satsuman, en muista minkä) viipaleita. Niitä sai saunottaa uunissa varmaan neljä-viisi-tuntia ja jäivät silti hiukan nihkeiksi. Toivottavasti kuivuvat vielä lisää huoneenlämmössä, sillä ajattelin jatkojalostaa niitä koristeiksi. 

Melko mauttomat ja osin kuivahtaneet sitrukset pääsivät jatkojalostukseen. Pinnalle ripottelin tomusokeria. Sitä olisi pitänyt varmaan laittaa enemmän, jotta siivuista olisi tullut kunnolla kiiltäviä.

Koristeisiin pitää vielä lisätä narut. Taikataikinakoristeista saisi hauskoja myös maalaamalla tai tekemällä massan pintaan kuviota ennen muotin painamista.

Kylläpä pienet agentti - eikun adventtivalmistelut piristivät arjen keskellä! Ja onneksi tauditkin on pian voitettu. En malta odottaa, että jouluvalmistelut saa kunnolla käyntiin. 

Mikä on sinun ensimmäinen jouluvalmistelusi tänä vuonna?