Kaupunkiseikkailu lasten kanssa osa 2: Fiini wien ja pikavisiitti Budapestiin

Kaupunkiseikkailumme jatkuu nyt toisella osalla. Tässä välissäkin ehti jo tulla yksi ihmettely kaupunkilomasta lasten kanssa. Se tuntuu hassulta, sillä kyllähän kaupungeissa riittää tekemistä lasten kanssa vaikka millä mitalla! Ja Wien vaikutti ainakin mitä mainioimmalta kaupungilta lasten kanssa. Junamatkustus lasten kanssa on kaikkein miellyttävin matkustusmuoto, joten kaupunkien välillä suhaaminenkaan ei tuntunut rankalta. Neljän tunnin junamatka Prahan ja Wienin välillä meni oikein mukavasti. Perillä Wienissä latasimme puhelimiin paikallisen matkakorttisovelluksen ja 72 tunnin lipun ja suuntasimme hotellille. Todettakoon nyt tässä, että eihän näistä matkoista tulisi yhtään mitään ilman suunnistustaitoista miestä, jonka perässä on hyvä tallata pitkin vieraiden suurkaupunkien katuja. Se helpottaa seikkailua kummasti. Oli sitten pimeällä ja lähes tyhjällä juna-asemalla Lontoossa tai ilman yösijaa Dortdrechtissa, voi luottaa siihen että mies selvittää tilanteen kuin tilanteen. 

Wienissä Heldenplatzin aukiolla kävelemässä.

Myös Wieniin saavuimme ilman sen kummempia suunnitelmia, hieman googlailimme mahdollisia käyntikohteita matkan aikana. Ensimmäinen ilta oli erittäin onnistunut. Päätimme mennä syömään hotellin lähellä Bonskun nimikkoravintolaan ja se osoittautui erinomaiseksi ja myös suhteellisen edulliseksi Wienin hintatasoon nähden. Sieltä jatkoimme matkaa keskustaan. Kurkistimme Stephansplatzilla tuomiokirkkoon. Siellä oli juuri meneillään messu, joten tunnelma oli harras ja tunnelmallinen. Varsinaiseksi iltakohteeksi otimme Haus der Musikin, musiikkimuseon. Melko huikeaa, että joku museo on auki vielä sunnuntai iltanakin, kyseinen museo jopa kymmeneen! Kahdeksan jälkeen lipuista olisi saanut alennnusta, mutta me emme kuitenkaan niin myöhään jaksaneet odotella. Niinpä maksoimme täyden hinnan, mutta se oli sen arvoista, sillä saimme hyvän museoelämyksen lähes tyhjässä museossa.

Soivat portaat, what's not to love?

Wienin filharmonikot lumosi Tintin. Hän hytkyi ja pomppi innoissaan. Ja myöhemmin orkesterinjohtamisesta hän vasta innostuikin!

Museo oli aivan huikea paikka! Heti kärkeen tulivat vastaan soivat portaat ja Tintti ihastui oitis ensimmäisessä museosalissa esitettävään Wienin filharmonikkojen konserttiin. Museossa käsiteltiin sekä ääntä yleisemmällä tasolla että esimerkiksi kuuluisia itävaltalaisia säveltäjiä. Siellä sai kokeilla erilaisia soitintyyppejä ja "säveltää" virtuaalinoppia heittämällä oman valssin. Varsinainen grande finale oli kuitenkin vielä edessä: kapellimestarisimulaattori, jossa pääsi johtamaan Wienin filharmonikkoja. Se oli todella hauskaa ja vaikka museo oli muuten melkein tyhjä, oli tässä kohtaa hieman jopa jonoa. Pari muuta perhettä ja pariskuntaa meidän lisäksemme pääsi kukin vuorollaan johtamaan klassisen musiikin klassikkoja Radetzky marssista Pieneen yösoittoon. Tämän jälkeen pääsimme vielä hulluttelemaan ääntä ja videota yhdistävään teokseen, joka muovautui jatkuvasti katsojien liikkeiden mukana sekä kokeilemaan lapsille suunnattua musiikkiseikkailua.

Luonnontieteellisen museon lattia on UPEA!

Eikä portaissakaan ole valittamista. 

Wien jatkui huikeiden museoiden tykityksellä, kun seuraavana päivänä suuntasimme luonnontieteellisen museoon. Jo itse museorakennus on todella vaikuttava ja kokemisen arvoinen. Museossa riittää kierrettävää, mutta Bonskua kiinnostivat tietenkin eniten dinosaurukset. Dino-osio ei ole valtaisan suuri, mutta mielenkiintoinen. Aitoa dinon luuta saa koskettaa, saalistava ja liikkuva allosaurus kauhistuttaa tai naurattaa ja brachiosauruksen jalan luu on käsittämättämän iso. Minua kiinnosti myös museosta löytyvä Willendorfin Venus, joka oli tuttu jo kouluaikojen historiankirjoista. Minulle kävi patsaan kanssa niin sanotusti "Mona Lisat", sillä patsas olikin ihan pikkuruinen, noin kymmensenttinen. Päässäni olin kuvitellut sen paljon isommaksi. Luonnontieteellinen museohan on oikeastaan luonnonhistorian museo, joten täytettyjä eläimiä tietysti löytyy joka lähtöön. Tiedä sitten kumpi on eettisempää, eläintarhat vai täytettyjen eläinten tiirailu. Kierroksen jälkeen lounastimme museon kahvilassa ja se oli oikein hyvä valinta. Ruoat olivat hyviä ja kohtuuhintaisia ja miljöö varsin hulppea.

"Tätä!" 

Tintti ottaa lunkisti, kun muut ihmettelevät brachiosauruksen jalkaa. 

Museon jälkeen piipahdimme läheisessä leikkipuistossa ja Wienissä niitä löytyikin Prahaa helpommin. Iltapäivällä saimmekin mukavan lähes kahdenkeskisen kävelyhetken Wienin kaduilla, sillä molemmat pojat nukahtivat. Kiersimme Heldenplatzin upeita rakennuksia ja katselimme muun muassa patsaiden kunnostusta. Wieniä selvästi puunattiin turistikauden ulkopuolella. Perhospavilijonkikin oli valitettavasti kunnostettavana. Piipahdimme yhdessä kirkossa ja lopulta päädyimme ostoskatujen tuntumaan. Yritimme etsiä paria vintageliikettä, mutta ne osoittautuivatkin pikemminkin designer second hand -liikkeiksi, jotka eivät niinkään kiinnosta minua. Vintagen suhteen reissu ei ollut paras mahdollinen. Lasten herättyä etsimme vielä uuden leikkipuiston ja vietimme hauskan leikkihetken. Iltaruoan söimme jossain paikallisten suosimassa paikassa, mutta järkytyimme kattausmaksusta, johon emme törmänneet kyllä missään muualla. Jouduimme koukkaamaan pienten annosten jälkeen mäkkärissä.

Vihdoin puistoon! On aina hauska vertailla eri maiden puistoja. 

Siellä joku krapsuttelee koristeita kuntoon seuraavaa turistisesonkia varten. 

Lisää leikkipuistoja! Oli aika vaikeita kiipeilytelineitä. 

Täydellistä reissua ei olekaan, joten seuraava päivä ei alkanut aivan yhtä hyvillä museokokemuksilla. Museokortteli kuulosti hyvältä, mutta oli meidän osaltamme pettymys. Yritimme päästä Zoom-lastenmuseoon, mutta emme tienneet että sinne olisi pitänyt tehdä etukäteen varaus. Bonsku oli kovin pettynyt, kun jouduimme kääntymään pois hauskan näköisestä museosta. Museo oli aivan täynnä lapsiryhmiä, joten voi olla että tämä oli lopulta onni onnettomuudessa. Arvoimme modernin taiteen museon ja arkkitehtuurimuseon välillä. Päädyimme jälkimmäiseen, joka oli kiinnostavista aiheista huolimatta hieman tylsä. Wienin miehityksen ja kylmän sodan vaikutus arkkitehtuuriin ja elämään Wienissä kuulosti mielenkiintoiselta, mutta ehkä toteutus oli hieman liian tekstipainotteinen.

Arkkitehtuurimuseo oli vähän meh. 

Täysillä mukaan leikkiin! Scönnbrunnin palatsin lasten museossa löytyi aikuisillekin rooliasut. 

Tintin ei arvostanut peruukkiaan. 

Onneksi lisää museotykitystä oli vielä luvassa. Jatkoimme museokorttelilta Schönnbrunnin palatsille. Siellä pettymykseksi huomasimme puutarhan pensaslabyrinttien olevan kiinni talvikaudella, joten suuntasimme palatsin lasten museoon. Ja se osoittautui erinomaiseksi paikaksi! Kaikki oli toteutettu toiminnallisesti ja äiti-aivoillekin museon anti oli ihan riittävän haastavaa. Pidin myös siitä, että kuninkaallisten elämää ennen vanhaan esitettiin lapsille lasten elämän kautta. Seinillä oli mm. kuvia Habsburgin suvun kuninkaallisista lapsina ja museoon oli rekonstruoitu lasten huone siinä asussa kuin se oli ollut 250 vuotta sitten. Museon aulassa sai kokeilla hienoja pukuja ja peruukkeja, toisessa huoneessa kammata upeita rokokookampauksia ja viimeisessä huoneessa kattaa vaikka kokonaisen juhlaillallisen kuninkaallisille oikeilla astioilla ja leikkiruuilla. Museosta saisi irti varmasti monen ikäiset lapset ja jälleen lähes tyhjässä museossa saivat aikuisetkin kokeilla hyvällä omallatunnolla kaikkea. Museon jälkeen illan hämärtyessä kiertelimme vielä hieman syksyisessä puutarhassa ja kuvittelimme millainen sen loisto olisi kevällä tai kesällä. Ehdimme vielä hetkeksi sadetta pakoon Cafe Glorietteen, jossa joimme turistihintaiset kahvit hulppeassa keisarillisessa puutarhapavilijongissa. 

Mutta näitä peruukkeja hän kampasi kyllä innokkaasti! Kampauspöydällä oli erilaisia hajusteita tuokstutettaviksi. Nuo rattaat tuolla taustalla vertasivat köyhien ja rikkaiden elämää ennen vanhaan. 

Bonsku kattoi keisarinnalle illallisen. 

Pimeyttä ja sadetta ei päästy reissussa pakoon, mutta ainakin maisemat olivat hulppeat. 

Tuon pömpelin sisällä joimme kahvit. Hieman tuli kiire, sillä paikka suljettiin puolen tunnin päästä siitä, kun astuimme sisään. 

Keskiviikkoaamuna suuntasimme jälleen kohti rautatieasemaa ja ostimme liput Budapestin junaan. Liput Wienistä Budapestiin olivat muuten kalliimmat kuin toiseen suuntaan. Budapestissä meitä odotti mukava Bi&Bi majatalo, jolle plussaa erityisesti aulasta löytyvistä (leluista omistajalla on itsellä pieni lapsi). Äänieritystyksesä miinus, sillä vihainen hotellivieras koputti lasten iltavillien aikana ovelle ja käski hiljentyä. Valitettavasti nuijanukutus ei ole vaihtoehto. Ennen niitä iltavillejä seikkailimme vielä illan Budapestissä. Kaupunki oli meille tuttu, miehelle opiskelijavaihdosta ja minullekin viiden vuoden takaiselta reissulta. Oli hauska bongailla tuttuja paikkoja ja toisaalta nähdä kaupunki hieman uusin silmin lasten kanssa. Kävimme tutussa palacsinta-paikassa ja kiipeilemässä Gellertin kukkulan rinteeseen rakennetussa leikkipuistossa. Harmi, ettei puistoa oltu valaistu! Illalla etsimme vielä kahvilaa ja iloisena yllätyksenä vastaamme tulivatkin joulumarkkinat. Wienissä joulumarkkinat alkoivat vasta meidän lähdettyämme, joten Budapestin markkinat olivat hauska bonus. Lopuksi söimme vielä reissun ensimmäiset pizzat, mikä oli saavutus sinänsä, sillä yleensä pizzaan päädytään jo paljon aiemmassa vaiheessa reissua.

Budapest oli hieno näin lyhyessäkin ajassa. 

Joulumarkkinat - mikä hauska yllätys! Emme yhtään ajatelleet että jo näin aikaisin olisi markkinoita. 

Kaupunkireissu lasten kanssa onnistui siis vallan mainiosti. Toki oli kaikenlaisia tilanteita, mutta niitä on hauska muistella jälkeenpäin. Oli myös hauska vertailla keskenään kolmea Keski-Euroopan suurkaupunkia. Wien oli näistä huolitelluin, mutta toisaalta ehkä pieni särö tuo kaupunkiin myös mielenkiintoa. Budapestissä näkyi selvimmin rapistumista loiston rinnalla. Jokaisessa kaupungissa oli tarjottavana meille suurkaupunkitunnelman lisäksi jotain omaleimaista ja ainutlaatuista. Ja junareissu lasten kanssa, sellaiselle pitää päästä uudestaan!

Seuraavaksi kaipaisin kaupunkien sijaan jotain luontokohdetta. Ehdotuksia?