Kukkia, kakkuja ja kynttilöitä

Koko viime viikko kului juhlia valmistellessa, sillä sunnuntaina vietimme kotonamme yhdistetyt "kesäjuhlat", tupaantuliaiset ja kodin siunaamisen. Tupaantuliaisia järjestimme ystäväpiirille jo alkuvuodesta, mutta koska äitini perinteiset kesäjuhlat jäivät tänä vuonna erinäisistä syistä pitämättä, päätimme järjestää vielä yhdet juhlat minun suvulleni. Juhlat näin keskellä ankeinta vuodenaikaa piristivät myös mukavasti. 

Olin jemmannut värikkäitä kynttilöitä ja ne löytyivät puolivahingossa varastosta. 

Hoidimme tarjoilut yhdessä äitini kanssa. Molemmat tekivät sekä suolaista että makeaa. Juttelimme ja suunnittelimme tarjoiluja pitkään. "Jos sinä teet tätä niin minä teen tuota." Lopullinen menu muotoutui vasta viime hetkellä. Yleensä äitini kesäjuhlissa on ollut koko kattaus alkupaloineen, lämpimineruokineen, jälkkäreineen ja kakkukahveineen. Tällä kertaa meillä oli hieman kevyempi kattaus, joskin lopulta todella runsas. 

Tarjoilut koko komeudessaan. Keittiön taulu toimii kuin peilinä. 

Suolaisena tarjottavana oli äitini kinkkupiirakkaa, lohimoussea (a.k.a. mössöä), mätituulihattuja, graavisiikaa sekä juustoja. Minun suolaisten tarjottavien teema oli paahtaminen ja juurileivät. Tein kahta erilaista salaattia: paahdettua kurpitsasalaattia fetalla ja granaattiomenalla sekä paahdettua porkkanasalaattia bulgurilla. Leivoin vaalealla Valma-hapanjuurellani ranskalaista maalaisleipää ja lakritsa-saaristolaisleipään sekä ruisleipää Osmo-ruisjuurella. Tarjottavia tuli näin yhteispelillä kyllä niin paljon, että ihan kävi ateriasta! Minä pidin erityisesti tuosta porkkanasalaatista, johon oli otettu inspiraatiota tästä salaatista. Minun versiossani kvinoa vaihtui lennosta bulguriin, kun kvinoa puuroutui ja lisäksi laitoin mukaan Yosa-kaurapalaa ja sitruunaisen yrttiöljyn kastikkeeksi. Toinen suosikkini pöydässä oli lakritsapaloilla höystetty saaristolaisleipä. Kiitos Fazer ideasta, nerokasta ja herkullista! Ja lisäksi äitini kalatarjoilut olivat vertaansa vailla, niiden salaisuuksia en vain osaa tässä avata, kun en ole itse niitä tehnyt. 

Ranskalaista maalaisleipää, laku-saaristolaisleipää ja reissareita. 

Paahdettua porkkanaa, bulguria ja Yosa-kaurapalaa vasemmalla ja paahdettua (hokkaido)kurpitsaa, fetaa ja granaattiomenaa oikealla. 

Makealla puolella oli äitini lusikkaleipiä, mantelikeksejä ja minipullia. Hän tekee niin suloisia pieniä pullia, etten voi käsittää miten sellaisia saa edes aikaan! Minäkin melkein syön niitä "pakkopullana". Lisäksi hän oli tehnyt Satu Koiviston suklaakeikauksen. Minä puolestani leivoin espresso-suklaapiirakkaa, jonka resepti oli uusimmassa Maku-lehdessä (koska aina pitää olla jotain Maku-lehdestä). Siinä täyte sulatettin suklaaganacheksi kookoskermassa ja lopputulos oli silkkisen pehmeä eikä kookos maistunut yhtään! Tämä oli siis hyvä asia, ja kookos toi ainoastaan mahtavaa täyteläisyyttä. Reseptissä espresso oli pikajauheesta, mutta minä korvasin oikealla nestemäisellä tavaralla ja toimi varmasti yhtä hyvin. En viitsi ostaa pikajauhepurkkia parin teelusikallisen tähden. Lisäksi tein mango-lime-valkosuklaa-täytekakun. Yhdistelin täytteissä tämän ja tämän kakun täytteet. Kakku oli hyvää ja varsinkin koristeluissa onnistuin mielestäni täydellisesti, mutta täytyy sanoa että olen enemmän muiden kuin täytekakkujen ystävä. 

Yleiskatsaus makeisiin tarjottaviin. Oma suosikkini oli tuo espresso-suklaapiirakka. Bonsku valitsi irtokarkit. 

Kakun koristeisiin olin kyllä todella tyytyväinen. Pirkan parhaat -pakastemacaronseja (ne on niin hyviä!), kuivattuja mangoviipaleita ja syötävää kultapölyä. 

Juhlat sujuivat mukavasti ja vieraat saapuivat sopivasti ripotellen. Aika kului syödessä ja rupatellessa. Ainoana "ohjelmanumerona" oli kodin siunaaminen, jonka toimitti miehen setä. Hän piti hyvän puheen ja lauloimme pari tuttua virttä. Kodin siunaaminen oli juhlallinen ja arvokas, mutta myös kodikas hetki ja olen iloinen että se päätettiin nyt yhdistää näihin juhliin. Tietenkin oli myös mukava esitellä suvulle uutta (tai ainakin melkein uutta) kotiamme. Bonsku esitteli innoissaan omaa huonettaan ja kaikki kolme kerrosta tuli esiteltyä. 

Saimme toinen toistaan upeampia kukkia. 

Tupaantuliaislahjoiksi pyysimme kutsussa ainoastaan kukkia. Emme oikeastaan tarvitse mitään ihmeellistä ja ne muutamat toiveetkin säästämme jouluun. Mutta oli ihana saada toinen toistaan upeampia kimppuja ja pari ruukkukukkaakin ilostuttamaan vielä pitkäksi aikaa juhlien jälkeen. 

Ja aina yhtä ihana, kukkia kukilla. 

Iloa sinun marraskuuhusi!