Tuolit kuin karkit, kuinkas muuten

Kun muutimme tähän kotiin, emme tarvinneet kirjahyllyjen lisäksi juurikaan uusia huonekaluja. Kaikki vanhat asettuivat kauniisti paikoilleen, eikä oikeastaan tilakaan olisi riittänyt useille uusille mööpeleille. Yksi asia kuitenkin mielestäni puuttui: mukava nojatuoli olohuoneesta. Meillä on keinutuoli, mutta sen jalas on hieman rikki, eikä siinä tee mieli lököillä pitkiä aikoja. Välillä myös tuntui että vieraita kestittäessä mukavat istumapaikat loppuivat kesken. Niinpä aloin haeskella pikku hiljaa nojatuolia. Näin sieluni silmin kodissamme pinkin nojatuolin. Ehkä samettia? Ehkä Emma-tuoli? Jokin siro ja helposti liikuteltava, mutta kuitenkin selkeästi nojatuoli.

En malta olla heti spoilaamatta lopputulosta. 

Hain nojatuolia välillä aktiivisemmin ja välillä taas unohdin asian. Asia tuli mieleeni loppuvuodesta, ja aloin selailla käytettyjä huonekaluja myyviä liikkeitä, vanhan tavaran liikkeitä ja Tori.fitä. Halusin odottaa, että juuri oikea tuoli tulee vastaan, sillä tavarasta eroon pääseminen on paljon hankalampaa kuin sen hankkiminen. Kerran selailin jälleen kerran Pimee vintti -nimisen vanhantavaran liikkeen facebook-sivustoa ja katsoin että sinne oli tullut muutamia uusia (vanhoja) tuoleja. Sain ällin, että sinne pitää päästä, kun olen kerran siellä käymisestä muutenkin haaveillut ja sain suostuteltua vanhempani mukaani. Se olikin aivan huikea paikka pullollaan aarteita!

Tuoli alkuperäisessä kunnossaan. Käsinojien päälle on joskus käsin ommeltu ehjät päälliset, jotka nekin olivat jo asivan kuluneet. Istuin osa pullotti kummallisesti. 

Tuolien muoto on kuitenkin hyvin kaunis, joten onneksi rohkenin 

Alunperin katsomani nojatuolit olivat hieman liian isoja meille, mutta sitten äitini bongasi kaksi kaunista, mutta huonokuntoista nojatuolia hieman syrjemmältä. Olin itsekin ne huomannut, mutta jotenkin sivuuttanut ne huonokuntoisina. Tarkemman tutkiskelun jälkeen totesin kuitenkin niiden olevan aivan täydellisen malliset, kokoiset ja sopivan kevyet liikutella. Huono kunto arvelutti, mutta äitini vakuutti että niistä tulisi hyvät verhoilemalla ne uudestaan. Tuolien käsinojat oli paikattu toisella kankaalla ja arvelimme, että tuolit olivat palvelleet ehkä vuosikymmeniä jollain vanhalla pariskunnalla, jolta ne lopulta olivat päätyneet myyntiin. Toisen selkänoja hieman heilui ja toisen jousitus pullotti, mutta rungot vaikuttivat kuitenkin ehjiltä. Aluksi meinasin ostaa vain toisen tuoleista, sillä eivät ne aivan ilmaiset olleet, mutta onneksi päädyin ottamaan ne molemmat.

Karkkipinkkiä

Ja kukallista. Raaskin muuttaa tuolien tyyliä, kun alkperäistä ei voinut mitenkään säilyttää. 

Hain tuolit myöhemmin kotiin, sillä ne eivät mahtuneet täyteen autoomme ja kannoin ne sisään kokeiltaviksi. Ne asettuivat helposti paikoilleen ja palvelivat kodinsiunausjuhlien ajan lisäistuimina kunnostaan huolimatta. Aloin etsiä verhoilijoita ja huomasin, että nykyaikana etenkin instagramin merkitys on valtava, sillä oli paljon helpompi saada kuva verhoilijoiden työstä sen kautta kuin tavallisten nettisivujen. Osa verkkosivuista oli myös melko vanhanaikaisia. Vaikka se ei ole työn keskiössä ja varmasi sivuutin monta taitavaa tekijää huonojen verkkosivujen vuoksi, niin paljon helpompi oli vakuuttua sellaisen verhoilijan työnjäljestä, jolla on aktiivinen instagramtili. Laitoin tarjouspyynnön kuvien kera muutamalle eri verhoilijalle ja tarjouksissa oli jonkin verran vaihtelua riippuen siitä kuinka paljon korjattavaa kukin arvioi kuvien perusteella olevan. Lopulta tartuin Verhoomo Alina Kurjen tarjoukseen, sillä häneltä tuolit oli mahdollista saada vielä ennen joulua ja lisäksi hän vastasi ripeästi tarjouspyyntöön ja lisäkysymyksiin.

Tuoli purettuna osiin. Hasuka nähdä tuolin rakenne sisältä. Kuva Alina Kurki.  

Koko verhoiluprosessi oli mielenkiintoinen kokemus. Aluksi vein tuolit verhoomolle ja valitsin kankaat. Olin mielessäni nähnyt toisen tuoleista pinkkinä ja toisen kukallisena. Alina sai nopeasti ideastani kiinni ja melkein ensimmäiseksi Alina esittelikin minulle aivan täydellisen pinkin kalanruotokankaan. Katsoin muitakin vaihtoehtoja läpi, mutta luotin ensireaktioon ja valitsin Nevotexin pinkin pellavakankaan toiseen tuoliin. Toiseen tuoliin valitsin Lauritzonsin Timeless Grace -nimisen kukkakankaan. Katsoimme vielä tuolien kunnon läpi, mutta tarkempi arvio tulisi vasta tuolien purkamisen yhteydessä.

Jouset olivat tuolien rakenteeseen nähden kovin jäykät ja ne vetivät istuinta suppuun. Kuva Alina Kurki. 

Tässä näkee hyvin, miten tuoli oli lähtenyt hajoamaan. Osat olivat onneksi kunnossa. Kuva Alina Kurki

Verhoilu vaiheessa. Kuva Alina Kurki.

Verhoiluprosessin aikana sain vielä lisätietoja sähköpostilla tuolien etenemisestä ja muutamia lisäkysymyksiä. Kävi ilmi, että tuolien rungot olivat kunnossa, mutta liian jäykät jouset vetivät tuoleja ikään kuin suppuun sisäänpäin ja siksi myös jouset pullottivat ja toisesta tuolista selkänoja oli irronnut istuinosasta. Puusepän töitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä osat olivat ehjät. Liian jäykät jouset vaihdettiin satulavöihin. Alunperin tuoleissa oli perinteiset luonnonmateriaaleista kuten meriheinästä tehdyt täytteet. Sain valita, laitetaanko nyt luonnonmateriaaleja vai vaahtomuovia, kokonaan tai osittain. Perinteisten materiaalien ja menetelmien käyttö nostaa hintaa, sillä työ vie enemmän aikaa. Päädyin kompromissiin, jossa istuinosa tehtiin perinteisesti ja selkänojaan tuoli vaahtomuovia. Näin ilmeisesti on usein ollut myös alunperin 50- ja 60-lukujen tuoleissa. Pohjaan tuli jousien tilalle satulavyöt.

Tässä näkyvät tuolin pohjaan laitetut satulavyöt. Pieni pala alkuperäistä kangasta on säästetty muistona. 

Olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen! Kangasvalinnat menivät nappiin ja työnjälki on kaunista ja laadukasta. Verhoilutyö ja kankaat maksoivat tietysti jonkin verran eli ihan ilmaisia nämä tuolit eivät olleet, mutta on ilo maksaa käsityöstä ja vanhan kunnostamisesta. Hintaa tuli hankintahinta, verhoilutyö ja kankaat mukaanlukien noin 500 euroa per tuoli. Saahan sillä hinnalla monta ikealaista, mutta näiden tuolien onkin tarkoitus olla vähän kestävämpi satsaus. Tuolit muistuttavat hieman Hiort Af Ornäsin Pedro -tuolia, mutta pohjan rakenne ja jalat eivät ole yhtä viistot. Minua ei haittaa, vaikka tuolit eivät olekaan mitään merkkiä, tärkeintä on kaunis muoto ja mukavuus. 

Kukallinen tuoli sopii hyvin kukkatapetin pariksi. Kukkatuolin istuinosan reunaa kiertää petroolinsininen nyöri, joka tuo kivasti särmää. 

Pinkki tuoli on keinutuolin parina. Sen saa helposti siirrettyä vaikka työpöydän ääreen lisä- tai lökötuoliksi. 

Tuolit löysivät kodista nopeasti paikkansa. Pinkki on ikkunaseinällä keinutuolin parina ja kukallinen on olohuoneen ja eteisen rajalla. Siitä on kätevä vahtia, kun toinen lapsi on keittiössä ja toinen olohuoneessa. Nyt kun huonekaluja on vähän enemmän, voi olla että innostun jossain vaiheessa myös mööbleeraamaan. Tuoleja on helppo siirrellä paikasta toiseen ja se sopivat olemaan yhdessä ja erikseen. Niistä riittää silmäniloa joka päivälle!

Mitä pidät? Oletko sinä uudelleenveroiluttanut joskus huonekaluja?