Tyhjä jääkaappi - mikä ihana asia

Silloin loma on ollut hyvä, kun paluu arkeen tuntuu virkistävältä ja mukavalta. Nyt tuntuu juuri siltä, kun yli kahden viikon loma loppuu huomenna. Ja lomalla tarkoitan sitä, että mies on ollut oikeasti lomalla ja olimme kokonaisen viikon isovanhempien hoteissa sekä nyt vielä pienen pätkän serkkulassa. Nyt jaksaa taas pyörittää vielä viimeiset kuukaudet kotiäitiarkea ennen töihinpaluuta ja tietysti myös nauttia siitä.

Opetustaulun arjen ja nykyarjen eroja on hauska vertailla. Taulussa esitellään varmaankin myös kodin vaaranpaikkoja. Taapero on juuri tarttumassa pikaliimatuubiin. 

Ruokahuolto on tietysti yksi arjen kulmakivistä ja meidän keittiömme seinällä on taulu, joka hauskasti muistuttaa arjesta. Äitini osti meille entiseltä työpaikaltaan vanhan opetustaulun, jossa on kuvattu noin 1900-luvun puolenvälin (brittiläistä) perheidylliä. Taulu on kirvoittanut monet keskustelut eri näkökulmista: naisen aseman muutoksesta, perheen merkityksestä, kodin vaaranpaikoista ja ruokapöydän antimista, jotka ovat toisaalta melko runsaat mutta nykynäkökulmasta melko vaatimattomat. Välillä mietin mielessäni yhtäläisyyksiä ja eroja nykyarjen ja silloisen välillä. Jos kyseessä olisi maalaisperhe, eroja olisi ehkä vieläkin enemmän, mutta melkoisesti arki on kuitenkin muuttunut.

Yksi asia, josta olen nykyarjessa aivan erityisen innostunut on kauppojen noutomahdollisuus. Voin näpytellä ostokset tietokoneella tai puhelimella ja hakea haluamanani ajankohtana ilman aikaavievää kaupassa kulkemista. En pidä sitten ollenkaan isoissa marketeissa käymisessä ja siksi olemmekin ostaneet ruoat tähän asti astetta pienemmistä kaupoista. Osin toki myös logistisista syistä, sillä S-market ja K-supermarket olivat lähempänä kuin Prisma ja Cittari. Viime vuonna suhteellisen lähelle meitä ilmestyi kuitenkin Prisman kontti, johon saa tilattua ruoat ilman, että meidän pitää edes huristella sinne autolla. Ihastuin palveluun heti ekalla kerralla! Kauppakontissa on jotain ihanan futuristista. Se on juuri sellainen, kuin varmaan silloin 50-luvulla kuviteltiin tulevaisuuden kaupan olevan. Nappia painamalla saa omat ostokset suoraan pussitettuna (vaikka todellisuudessa ne on sinne kyllä ihmisvoimin kerätty ja siirretty). Palvelu on toiminut hyvin ja kerran sain hyvityksen seuraavasta noudosta, kun keräilyssä oli tapahtunut virhe.

Nykyajan kauppa. Koodilla sisään ja kassit vaan nostellaan pois omasta lokerosta. Kätevää!

Me olemme tosiaan käyneet hakemassa tähän asti ostokset kontista ilman autoa ja yllättävän hyvin ostokset ovat kulkeneet niin rattailla, bussilla (plus niillä rattailla) kuin pyöräkärrylläkin. Edelleen käyn ostamassa ruokien tärkeimmät raaka-aineet ihan "oikeasta" kaupasta, mutta kulutustavarat, kuten maidot, mehut, levitteet ja leivät tilaan konttiin. Se on nopeuttanut ja helpottanut merkittävästi kaupassakäymistä. Haluan valita vihannekset ja muut tuoreet ainekset itse ja käyn paljon torilla. Aika maitotölkkien raahaamisesta vapautuu siihen. Keräily ja nouto tosiaan maksavat jonkin verran ja siksi käytämmekin palvelua vain noin joka toinen viikko. Silloin keräilymaksu ei tule liian isoksi ja jäävät ainakin heräteostokset ostamatta, kun koneella näpyttelee listaan vain välttämättömät. Muovipusseja palvelussa tietysti tulee, kun ennen käytimme aina kestokassia. Kasseja ei kuitenkaan tule oikeastaan sen enempää kuin mitä käytämme roskapusseina. 

Ehkä opetustaulun perhekin kävi kauppahallissa. Tykkään ostaa esimerkiksi kalan ja lihan kauppahallista nyt kun on aikaa. Vihannekset ostan usein torilta. Siellä on myös edullista "kakkoslaatua" usein. 

Niin, kuten otsikossa mainostan: rakastan tyhjää jääkaappia. Se tarkoittaa sitä, että olen saanut hyödynnettyä maksimaalisesti kaiken, mitä siellä on ollut ja pian sen saa täyttää taas uudestaan. Pyrimme heittämään ruokaa mahdollisimman vähän pois (jos poikien lautaselleen jättämiä asioita ei lasketa) ja olen kehittynyt aika taitavaksi kaiken hyödyntäjäksi. Jääkaappiin ei juuri koskaan piiloudu mysteerikippoja, joiden sisältöä ei voisi enää hyödyntää. Uskon, että tässä olen melko samanlainen kuin keittiöntauluni emäntä. Ennen oli itsestäänselvyys hyödyntää kaikki. Silloin syynä oli niukkuus, minulla säästäväisyyden (tai pihiyden) lisäksi ilmastoahdistus. Mietin myös, että lihankulutuksessa pyrin lähemmäs tuon taulun aikoja eli nykyistä vähemmän vaikka kokonaan en aiokaan lihasta luopua. Vaahtoutuvaa kahvikauramaitoa tosin tuskin kyseisen perheenäidin kauppakassista löytyi.

Lähes tyhjä jääkaappi. Jotain oli jo ehditty täydentää. Heh, kuvatkin ovat arkisia puhelinkuvia. 

Ja jääkaappi täydennetty! 

Nämä kaupparatkaisut sopivat kyllä tällä hetkellä meidän arkeemme hyvin. Isossa kaupassa ei tarvitse kiertää ja täydennykset torilta, kauppahallista ja pienemmistä kaupoista ovat ihan kiva osa arkea. Ja juuri nyt siihen arkeen on mukava palata.

Miten sinä helpotat arkeasi? Entä mistä arkisesta jutusta tykkäät erityisesti?