(Epä)onnenpyöriä

Meillä on kesän aikana ollut polkupyörärintamalla sekä onnea että epäonnea. Pyöräreissu oli sitä onnea, mutta meillä alkaa myös olla melko monta tarinaa varastetuista pyöristä kerrottavaksi, ei onneksi sentään ainoastaan tältä kesältä. Ja onneksi kolme viidestä varastetusta asiasta on löytynyt. Lisäksi pyöräonnea on lisännyt uusi "kakkosautomme", josta kerron postauksen lopussa. Skippaa loppuun, jos se kiinnostaa enemmän kuin kadonneet ja löytyneet polkupyörät. 

Tässä kuvassa on pyräilyonnea kerrakseen: selvitty reissun pahimmista mäistä ja päästyi huikeisiin maisemiin. 

En muista olenko koskaan kirjoittanut blogissa tarinaa siitä, miten minun lukittu pyöräni vietiin muutama vuosi takaperin lukitulta pihaltamme. Toki pihaa ympäröivä aita ei ole voimansa tunnossa olevalle kiipeilijälle este eikä mikään, mutta silti asia tuntui todella törkeältä. En kuitenkaan lähtenyt heti pyöräkaupoille, vaan pidin silmäni auki kaupungilla. Jostain syystä ajattelin, että se voisi vielä löytyä. Pyörä ei ollut niin arvokas, että sitä olisi kannattanut myydä eteenpäin. Vakuutusyhtiötäkään en viitsinyt hätyytellä apuun, sillä kun miehen pyörä oli kerran viety työpaikalta, hän sai korvaukseksi 11 euroa. Silmien auki pitäminen kannatti, sillä vain paria viikkoa myöhemmin olin Bonskun kanssa puistossa ja silmiini osui tutun näköinen pyörä. Menin tutkailemaan pyörää ja tunsin heti tutut pikkuviat, joten se oli varmasti minun. Pyörästä oli irrotettu lastenistuimen teline, kello ja lukko. Siinä oli kiinni jonkinlainen U-lukko, mutta koska asuimme lähellä, ajattelin pystyväni roudaamaan pyörän lukon kanssa kotiin. Sanoin puistossa olleelle toiselle naiselle, että "tämä näyttää nyt vähän oudolta, mutta tuolla on minun varastettu pyöräni, jonka nyt aion viedä takaisin. Heitin Bonskun liinaan ja lähdin sydän pamppaillen kuljettamaan pyörää kohti kotia. Pelkäsin koko ajan, että joku lähtisi perääni, sillä puistossa oli paljon porukkaa viettämässä iltaa. En saanut edes pihamme takaporttia auki, kun kädet tärisivät niin. Lähdin siis kohti etuporttia. Jossain vaiheessa U-lukko tipahti pois renkaasta. Se olikin vain hämäystä! Lopulta sain pyörän turvaan pihalle ja sen jälkeen käytinkin pitkään järeää ketjulukkoa, jonka olimme ostaneet aikanaan Hollannista. Pyörä on minulla edelleen käytössä!

Tämä pyörä on palvellut jo yli kymmenen vuotta ja varastamisen jälkeenkin jo kolme vuotta. Välillä haaveilen uudesta, mutta vielä tämä pelittää riittävän hyvin.  

Viime kesänä tuudittauduimme idyllisen puutaloalueen tunnelmaan ja pidimme pyöriämme melko huolettomasti kotimme edessä. Emme tainneet edes lukita pyöriä joka yöksi. Idylli kuitenkin murtui tänä kesänä, sillä alueelta on viety aivan ennätykselliset määrät pyöriä. Heinäkuun alussa mies oli jättänyt pyöränsä ja pyöräkärryn yöksi pihalle, sillä hän vei joka päivä sillä poikia puistoon. Eräänä aamuna lähdin töihin ja vähän ihmettelin, että pihaportti on auki. Syy selvisi jonkin ajan päästä, kun töihin tuli viesti että pyörä kärryineen oli varastettu! Harmitti todella, vaikka kummankin rahallinen arvo oli suhteellisen pieni, kummankin käyttöarvo oli suuri. Pyöräreissu oli vielä edessä, eikä sinne voisi lähteä ilman kärryä. Onneksi nykyään on kaikenmaailman kadonneen ja varastetun tavaran etsimiseen ja ilmoittamiseen suunnattuja facebook-ryhmiä. Sieltä naapuri bongasi, että joku oli ilmoittanut pyöräkärrystä, joka oli dumpattu heidän pihalleen yön aikana. Ilmeisesti varkaatkin olivat tajunneet arvon mitättömäksi. Pyörää ei kuitenkaan löytynyt. Tein ahkerasti Tori.fi ja Google-hakuja pyörän nimellä ja viikon päästä varkaudesta löysin kuin löysinkin tutun pyörän myynnissä. Ilmoitimme asiasta poliisille, mutta eipä heillä ole resursseja tehdä mitään. Tiedän, että jotkut ovat hakeneet varastettuja pyöriään myyjiltä pois itse, mutta tämä vaihtoehto ei houkuttanut, sillä se ei tuntunut oikein turvalliselta. Pyörä hävisi myynnistä ja meni sen siliän tien. Se jäi hieman harmittamaan, sillä oli toisaalta niin lähellä, että pyöräkin olisi saatu takaisin. 

Tämän kuvan kaikki pyötä ja kärryt on nyt kertaalleet varastettu ja saatu takaisin. Kärry lähtee pian neljänsille omistajilleen. 

Mies osti naapurilta uuden hyvän pyörän, sillä naapuri oli juuri hankkimassa itselleen toista pyörää. Pyörä pääsi reissuun ja olikin oikein passeli. Emme enää jättänet pyöriä ulos yöksi vaan veimme lukittuun varastoon. Sen verran sinisilmäisiä vielä olimme, että emme lukinneet pyöriä siellä (tyhmää, tiedän). Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään kerrostalon varasto, johon pääsisi paljon ihmisiä, vaan pieni, järeästi lukittu tila. Mutta eipä se auttanut, sillä todennäköisesti ovi oli ollut hetken auki ja kaikkien muiden lukitsemattomien pyörien joukosta oli varastettu tietysti miehen pyörä. Ajattelin, että kyseessä ei tällä kertaa ollut varastetun tavaran myyjä, sillä silloin hän olisi ottanut ne muutkin lutkitsemattomat pyörät tai ainakin arvokkaammat. Nyt hän oli tyytynyt näyttävän näköiseen pyörään. Pidin jälleen silmäni auki ja muutaman päivän päästä päätin vielä kokeilla onneani ja laittaa ilmoituksen varastetusta pyörästä fb-ryhmään. Se kannatti, sillä jo seuraavana päivänä sain tekstiviestin. Joku oli tunnistanut pyörän ja se oli jonkun epämääräisen porukan hallussa. Mutta kävi aivan käsittämätön tuuri, aivan johdatus, että tämä viestin lähettänyt oli jäänyt seuraamaan, miten yksi porukan tyyppi ei ollut päässyt pyörällä eteenpäin ja jättänyt pyörän niille sijoilleen. Tämä ystävällinen sivullinen oli siirtänyt pyörän piiloon ja otti minuun yhteyttä. Mies kävi hakemassa omansa takaisin. Vaihdevaijeri oli rikki, eikä pyörä siksi kulkenut kunnolla, mutta huollolla sen saisi kuntoon. Paljon halvempaa, kuin taas uuden pyörän hankkiminen. Nyt lukitsemme pyörät entistä tarkemmin. 

Voi pyörärakkaus! Laatikkopyörä on kyllä mainio kapistus. Haave taisi syttyä jo jollain hollanninreissulla ja nyt se viimein toteutui. 

Tästä kaikesta pyöräepäonnesta huolimatta uskalsimme hankkia meille uuden kulkupelin, "kakkosauton", josta mainitsin postauksen alussa. Meille kotiutui heinäkuussa sähköavusteinen laatikkopyörä. Se se vasta on onnenmenopeli! Vaikka hankintahinta oli kallis, se tuntuu jo nyt kannattavalta hankinnalta. Emme halunneet ostaa toista autoa, sillä autoissa on aina parkkipaikan vaiva, epäekologisuus näkökulma eikä sillä ole niin kätevä lähteä keskustan suuntaan. Lisäksi vaikka auton hankintahinta olisi sama kuin laatikkopyörässä (nelisen tonnia sadekuomuineen ja suojineen kaikkineen), tulisi auto lopulta bensoineen, huoltoineen ja remontteineen kalliimmaksi. Emmekä oikeasti edes tarvitsisi toista autoa, vaan pärjäämme hyvin yhdellä. Laatikkopyörä mahdollistaa vielä pyöräkärryäkin paremmin helpot siirtymät kauppaa, ostosten kärräämisen ja jopa rumpujen roudaamisen. Sähköjen avulla sillä ajaa kevyesti pidemmänkin matkan, vaikka merkittävästi nopeammin kuin tavallisella pyörällä sillä ei kuorman kanssa pääse (mutta toki paljon nopeammin ja kevyemmin kuin tavallisella pyörällä ja peräkärryllä). 

Parin viikon ruokaostokset saa kätevästi kotiin ilman autoa. Sähköt ovat kyllä mäkisessä Suomessa melkein välttämättömän. Ehkäpä Pohjanmaalla pärjäisi ilman?

Myös kukat kulkevat kyydissä. Lasten penkin saa taitettua pois, jolloin tavaraa mahtuu enemmän. 

Kävimme kokeilemassa Tavarapyöräasiantuntijalla muutamaa erilaista laatikkoa, tai kuormapyörä tuo taitaa virallisesti olla. Meille suositeltiin kaksipyöräistä mallia, jonka ohjaaminen on huomattavasti helpompaa kuin kolmipyöräisen. Toki senkin ajotekniikan oppisi, jos olisi tarve isommalle laatikolle, mutta meille riittää tuo kaksipyöräinen. Päädyimme Bakfiets.nl -merkkiseen pyörään. Toinen vaihtoehto oli Urban Arrow, joka oli hieman jäykempi ja sen ulkonäkö miellytti meitä vähemmän. Sillä on niin kevyt ajella, ettei pieni harharetki mustikkametsästä kotiin tuntunut missään. Siihen mahtuvat mainiosti parin viikon kauppakassiostokset ja siihen on helppo istuttaa lapset. Aluksi me ihan kilpailimme siitä, kumpi sillä saa ajaa, mutta alkuhuuma on hieman jo lieventynyt. Silti joka kerta sillä ajaessani hykertelen ilosta ja innosta. Laatikkopyörän lukitsemisessa olemme kyllä olleet nyt supertarkkoja ja se on useammalla lukolla kiinteästi kiinni. Onneksi sen varastaminen ja eteenpäin myyminen ei ole aivan yhtä  yksinkertaista kuin tavallisen pyörän. Toitottavasti se kuitenkin säilyisi onnenpyöränä! 

Onko sinulla ollut onnea tai epäonnea polkupyörien kanssa?