No hei vaan, minulla loppui juuri viimeinen lomapätkä ja se kului aivan erilaisissa merkeissä kuin oli tarkoitus. Tintin pieni nuha sekoitti suunnitelmani luuhata museoissa, kaupoissa ja kahviloissa ja kökötinkin valtaosan lomasta kotosalla. Onneksi sentään vähän pääsin kaupungillekin, mutta en ihan saanut "korvausta" koronakevään myötä menetetystä omasta-ajasta, josta olin haaveillut. Positiivisena asiana ehdin kotona myllätä koko kodin perin pohjin ja nyt meidän melkein jokainen laatikko ja kaappi on ainakin suurinpiirtein siisti. Pintapuolisesti koti räjähtää päivässä sotkuisen näköiseen kuntoon, mutta aika nopeasti sen onneksi saa taas siistiksi. Mylläsin kodissa lähes kaikki tasot ja "koristeasetelmat" uusiksi ja sain aikaan muutamia aika hauskoja, mutta käytännöllisiä asetelmia.
Insuliinikynätkin voi laittaa kivasti esille. Joskus minulla oli niille kaunis rasia, mutta tämä on kätevämpi paikka. Lapset eivät onneksi tänne yllä. |
Minä pidän kovasti tästä äitini minulle ostamista 60-luvun metallikoristevadista. En vain ole oikein tiennyt, mitä siihen pistää. Se on liian pieni hedelmille ja koruille minulla on monta muuta paikkaa. Pääasiassa se on ollut ihan vaan koristeena, mutta nytpä keksin sille oikein käyttöäkin: siihen mahtuvat täydellisesti insuliinikynät. Jos kerran sellaisia pitää kotona olla, yhtä hyvin ne voivat olla esillä. Tuosta vadilta ne on kätevä napata käyttöön. Myös kynäneulat laitoin esille, nimittäin Mariskooleihin. Oikein näppärää ja neulakin tulee vaihdettua oikeasti (melkein) joka kerta, kuten pitäisi.
Pieni lasinen Otus sen sijaan on aivan täydellinen paikka Hello Bunny -pelin hajonneelle porkkanalle, jonka pikaliima odottaa kuivumistaan. Itseasiassa niin täydellinen, että liima on kyllä kuivunut jo viikkoja sitten, mutta porkkana töröttää edelleen ukkelin päästä. Ehkä siihen voisi hankkia oikeasti jonkun kukankin.
Kaunis Emilia-sarjan rasia tuo iloa aina, kun otan sen sisältä uimarannekkeen. |
Meillä on jonkin verran valkotaulutusseja lasten pyyhittäviä puuhakirjoja varten. Bonsku osaa niitä käyttää pääsääntöisesti oikeassa käyttökohteessa, mutta Tintti ei niinkään. Tussit on kiva pitää paikassa, josta ne saa näppärästi käyttöön, mutta johon Tintti ei pääse. Kerran vanhempieni luota mukaani tarttui lasipurkki, johon olin joskus lapsena säilönyt hauskoja Mikki Hiiren mallisia värikyniä. Purkki näytti hauskalta haisukaapin päällä, joten se jäi siihen. Myöhemmin tajusin täydentää mikkikokoelmaa tusseilla. Lasipurkista tussit eivät näy niin helposti, joten ne eivät houkuttele nappaamaan tussia pieniin kätösiin ja seinät pysyvät tussivapaina.
Viimeinen sisustusratkaisu on kyllä kaikkein käytännönläheisin. Meillä on ollut alakerrassa virkatut korit lasten puolipitoisille vaatteille ja minun yövaatteilleni (omat puolipitoiset vaatteeni ovat kauniisti porraskaiteen nokassa...). Kyllästyin löröihin koreihin ja marssin SPR:n konttiin sekä muovitukkuun ja hain tukullisen erivärisiä koreja. Kontista löytyy edullisesti koreja, kolme 3 kpl/1,5e, mutta täydensin korivalikoimaa muovitukusta löytämilläni hieman pienemmillä koreilla. Nyt kelpaa koreilla puolipitoisten vaatteiden säilytyksellä! Vaikka muovikorit ovat tavallaan hyvin arkisia, mielestäni värikkäät korit näyttävät yllättävän hauskoilta ja piristävät mieltä.
Pesutornin päällä säilytetän yöpukuani ja kaikkia sekalaisia romuja, jotka täytyy pitää pois lasten ulottuvilta. |
Lasten puolipitoisten vaatteiden korit eivät milläänpysy järjestyksessä, mutta kivan värikkäiltä ne näyttävät näinkin. |
Millaisia käytännön sisustusratkaisuja sinulla on?
Minäkin pyrin jonkinverran käyttämään vintageastioitani säilytykseen. Värikkäissä lasikulhoissa on esim. keittiön ikkunalla milloin pähkinöitä milloin hedelmiä. Pääsääntöisesti olen pintasiisti ihminen, joka pyrkii piilottamaan kaiken kaappeihin. Ne ovat minulla keskinkertaisessa järjestyksessä. Siivoan ne säännöllisesti mutta en kovin usein.
VastaaPoistaMumi
Kaapit eivät kyllä tunnu millään pysyvän järjestyksessä. Jos niissä on ylimääräistä tilaa, tavarat leviävät vain laajemmalle alalle.
Poista