Tour de Saimaa - pyöräkärryllä

Mekin liityimme tämän kesän kotimaanmatkailijoiden suureen joukkoon ja suuntasimme lomamatkalle Saimaan rannoille. Emmekä mille tahansa matkalle, vaan pyörämatkalle. Olemme olleet ennenkin pyöräilemässä Tanskassa, Gotlannissa ja kahdesti Hollannissa (2014 ja 2017), joten sikäli kokemusta pyörämatkailusta oli myös lapsen kanssa. Mutta mäkinen Suomi toi kyllä oman lisänsä reissuun, ei ole Suomi Hollanti. Ajattelin koota postaukseen vähän reissun kohokohtia sekä lisäksi vinkkejä mm. pakkaamiseen ja kohteisiin. Mikään kulttuuriloma tämä ei ollut, vaan tällä kertaa enemmän tällainen luontokohde. 

Minä, pojat, retkikaravaani ja päheät housuni valmiina matkaan.

Pakkaaminen reissuun tuntui aivan äärimmäisen vaikealta. Miten saada mahtumaan neljän hengen tavarat, teltta, neljä makuupussia, makuualustat ja trangia pyörien kyytiin. Pyöräkärry toi osaltaan helpostusta tavaratiloineen, mutta toisaalta miehelle piti laittaa muuten aiempia reissuja kevyempi kuorma, jotta kärryä jaksaa ylipäätään vetää. Lopulta onnistuin mielestäni pakkaamisessa varsin hyvin. Lapsille otin ohuita legginsejä ja pitkähihaisia paitoja yhden per päivä. Yleensä pakkaan lisäksi pari varavaatekertaa, mutta nyt jätin ne kotiin. Asu per päiväkin kuulostaa ehkä paljolta ja isommat lapset varmaan pienemmällä määrällä pärjäisivätkin, mutta nämä meidän ovat sellaisia sotkijoita, että vaatetta piti olla vähän ekstraa. Lopulta taisi kummallekin jäädä yksi asu käyttämättä. Yöasuiksi oli ohuet villakerrastot ja niitä oli myös kastumisen varalta kahdet. Tämän lisäksi lapsille oli uikkarit, tuulipuvut ja sadevaatteet. Ulkovaatteista ainoastaan pipo ja hanskat jäivät käyttämättä ja itseasiassa tajusin jälkikäteen, että teltassa nukkuessa pipo olisi ollut hyvä pistää päähän. 

Maisemat hymyilyttivät, mäet eivät. 

Kerta vielä kuva kuormasta - ja maisemista. 

Itselleni pakkasin poikkeuksellisesti pelkkää urheiluvaatetta. Yleensä minulla on ollut reissussa myös yksi "normaalivaatekerta", mutta nyt ei kertakaikkiaan mahtunut. Onneksi äitini teki pyynnöstäni minulle muutamat hauskat ja värikkäät urheiluleggarit ja pyöräilysortsit, jotka näyttivät hauskoilta myös rennossa ravintolassa yhdistettynä Alpan neuletakkiin. Ja onneksi, onneksi otin luottovaatteeni eli Alpan neuletakin mukaan matkaan! Ne ovat todellakin olleet hintansa väärttejä, sillä jokin kolmesta neuleestani on lähes päivittäin käytössä arjessakin. Neule oli täydellinen lämmike kesäillan viiletessä ja myös yöllä makuupussissa. Meilläkin oli mukana lisäksi sadevarusteet, jotka tulivat myös käyttöön. Saappaisiin pakkasimme lasten saappaat ja sadevarusteet sisälle, jolloin säästyi tilaa. Kunkin tavaroille oli oma pyörälaukki, lapsille pienet ja aikuisille isot. Miehen pyörään lasten laukut, tarakalle saappaat  sekä vaipat ja pyöräkärryn tavaratilaan makuupussit ja -alustat. Teltta oli ensin miehellä tarakalla, mutta painosyistä vaihdettiin minulle. Minulla oli aikuisten pyörälaukut, omat saappaat, se teltta ja ruokakassi trangioineen. Etukorissa vaihtelevasti kaikkea tarpeellista sälää. Olo oli kyllä kuin karavaanilla, mutta liikkeelle päästiin. 

Imatralla uimassa. 

Pojat viihtyivät kärryssään. 

Reittisuunnitelmat eivät olleet kovin tarkkaan lukkoon lyötyjä, sillä emme olleet varmoja millaisia päivämatkoja pystyisimme lasten ja karavaanimme kanssa tekemään. Alkuperäinen suunnitelman raakile kosahti kuitenkin täyteen buukattuihin losseihin, joten vaihdoimme suunnitelmaa ja päätimme pyöräillä Lappeenrannasta serkkujen luo Mikkeliin ja siirtyä sieltä junalla takaisin Lappeenrantaan. Reissumme kulki siis lopulta seuraavasti: Lappeenranta - lounas Joutsenossa, uintia Imatralla, yö Ruokolahdella, Ruokolahdelta Puumalaan ja yö siellä. Puumalasta Anttolaan ja Anttolasta Mikkeliin, josta illalla junalla Lappeenrantaan. Välissä hengailimme junan vaihtoa odotellessa pari tuntia Kouvolan rautatieasemalla. Tuli siis nähtyä aika monta paikkaa ympäri Saimaata, ainakin pyöräilijän silmin. 

Ah, mikä aarresaalis! Tuossa vasta puolet. Pussikeitto parani kummasti, kun lisäsi tuoreita sieniä.

Retkiruoka, paras ruoka!

Jälkkäriksi mustikoita. Poimimme matkaeväiksi "mustikkatikkarit" eli varvut täynnä mustikoita. 

Lisää retkiruokakuvia. 

Matkaan mahtui monia huippuhetkiä ja maisemia (myös kirjaimellisesti, sillä maasto oli melkoisen mäkistä). Lappeenrannassa ennen lähtöä keräsin rohkeuteni ja viestittelin pitkäaikaiselle blogiystävälleni Minnalle ja vihdoin tapasimme kasvokkain. Ensi kerralla toivottavasti hieman paremmalla ajalla, sillä nyt näimme vain pikaisesti. Olin odottanut uintia kirkasvetisillä hiekkarannoilla ja pääsin pulahtamaan Saimaaseen neljästi. Toivoin pääseväni kokkailemaan retkiruokia kauniissa maisemissa ja hyödyntämään metsän antimia kokkailuissa. Löysimmekin valtaisan kantatelliesiintymän, josta saimme niin keittoa kuin pastaakin. Keräsimme myös jälkiruoat ja puuromustikat suoraan pensaista. Pääasiassa nukuimme mökeissä, mutta yhden yön nukuimme myös teltassa, mikä oli toiveeni (mutta onneksi ei kaikkia öitä, sillä oli se vähän vaivalloista). Lisäksi meillä oli perheenä tosi mukavaa yhdessä, emmekä juurikaan kukaan kiukutelleet tai riidelleet. Pahin riita käytiin kotiportilla juuri ennen lähtöä. Pyöräillessä ajatukset sai tehokkaasti pois arjesta ja maisemia pystyi ihailemaan aivan eri tavalla kuin autosta. Yllätysbonuksena pääsimme vielä tapaamaan lasten serkkujakin, vaikka alunperin ei ollut tarkoitus! 

Puumalassa leirintäalueen mökit olivat täynnä, joten onneksi oli teltta. 

Tällaisesta käsintiskauksesta minäkin nautin. 

Upeita maisemia riitti. 

Ainoan kunnon sateessapyöräilyn jälkeen mökissä nautittu pasta maistui erityisen hyvältä.

On myös asioita, jotka ehkä tekisin toisin tämän reissun kokemuksella. Poljimme keskimäärin 50 km/päivä (pisin n. 60 km ja lyhyin 30 km). Sen jaksoi ihan hyvin, mutta voi olla että pyöriksi olisi kannattanut valita jokin muu kuin omat kaupunkihybridit. Mies ainakin olisi ehdottomasti hyötynyt myös sähköistä, kun veti myös kärryä perässään. Mutta ainakin reidet saivat hyvän treenin ja vain kerran pääsi itku ylämäen jälkeen. Minä olisin toivonut mäissä laajempaa vaihdevalikoimaa. Kunnon retkipyörä olisi ehkä tehnyt pyöräilystä vielä vaivattomampaa MUTTA reissu onnistui siis ihan "tavallisella" seitsenvaihteisella ei-hifistely-Tunturilla. Ja tietysti niitä losseja olisi kannattanut varata etukäteen, mitä emme tajunneet. Maantien reunassa polkemiseen kannattaa myös tietysti varautua, sillä pyöräteitä oli vain pieniä pätkiä matkaa. Onneksi lähes kaikki autot ja rekat ohittivat sopivan kaukaa. Niistä ohituksista en kyllä kuitenkaan voi sanoa nauttineeni siltikään. 

Ylämäen jälkeiset fiilikset. 

Kouvolan rautatieasemalla odottavan aika oli pitkä. 

Näin korona-mielessä lomamatkamme oli kyllä äärimmäisen turvallisen tuntuinen. Ihmismassoja ja lähikontakteja oli melko helppo vältellä, vaikka ilmeisesti Saimaan seutu on ollut tänä kesänä myös suosiossa. Oikeastaan ainoastaan Puumalassa leirintäalueella oli enemmän ihmisiä ja siellä huoltorakennuksen keittiössä olimme jonkin aikaa lähietäisyydellä muiden kanssa. Niin ja Kouvolan rautatieasemalla olisi kyllä saanut olla esillä käsidesiä muuallakin kuin Ärrällä. Kotimatkalla pysähdyimme lounaalle Porvooseen ja se kyllä oli melkoinen turistirysä Saimaa-kohteisiin verrattuna. 

Kokonaisuudessaan oli näin hyvät tunnelmat!

Uskon ja toivon, että kotimaanmatkailun buumi jatkuu vielä tulevaisuudessakin oli rajoituksia tai ei. Tai ainakin tämäkin reissu sai innostumaan, että mitä kaikkea täällä ihan kotimaassa on nähtävää! Seuraavalla kerralla ehkäpä uusia aluevaltauksia Pohjanmaan tai Lapin suunnalta? En ole muuten koskaan käynyt esimeriksi Oulussa!

Missä sinä matkailit tänä kesänä?