Yöllinen omenahillotehdas

 Joskus on vaan pakko ryhtyä toimeen, vaikka kello lähentelisi keskiyötä. Minulle kävi niin viikonloppuna, kun lauantaina naapurit päättivät ravistella pihan yhden omenapuun tyhjäksi ja minäkin pääsin siinä samalla osingoille. Keräsin ison kylmälaukullisen omenoita, joista muutaman sain upotettua somenapiirakkaan. Lauantai meni muissa riennoissa ja kotiin palatessa näin omenat odottamassa keittiössä. Maahan pudotetut omenat olivat tietysti saaneet kolhuja, eivätkä ne muutenkaan ole ihan sellaisia syöntiomenan makuisia, joten päätin sitten ruveta hilloamaan. 

Tällainen sato tuli yhdestä pihan kolmesta omenapuusta. Yhden puun omput ovat vähän huonoja ja kolmannen taas aika hyviä valkeakuulaita. 

Onneksi tapanani on tehdä maailman helpointa ja parasta omenahilloa eli uuniomenahilloa, jota ensimmäisen kerran tein vuonna 2014. En ole tavallista omenahilloa edes tehnyt, sillä pidän enemmän uuniomenahillon mausta. Joinain vuosina olen tehnyt uunissa ihan vaan sosetta ilman sokeria, mutta tällä kertaa lisäsin mukaan ihan hillosokeria, sillä halusin tehdä hillon, joka säilyisi myös muualla kuin pakastimessa. Pidän hillon varmuuden vuoksi kuitenkin jääkaapissa. Uuniomenahillon tekeminen on suhteellisen vaivatonta: omenat lohkoiksi ja sokerin kanssa astiaan. Sitten astiat uuniin 150 asteeseen 1-2 tunniksi. Lopuksi survon soseen ja purkitin. Se purkittaminen taitaa olla se ärsyttävin homma, sillä ensin purkit pitää steriloida ja sitten käsitellä kuumaa hilloa ja purkkeja. Kerran olen polttanut kätenikin pahasti hommassa, kun toisessa kädessä ei ollut lainkaan patakinnasta ja kuumaa hilloa tipahti kämmenselkään. En saanut sitä heti pois ja hillo ehti polttaa käteeni pahan jäljen. Nyt otin opikseni ja laitoin kiltisti kintaan molempiin käsiin.

Kaikkea sitä omenoista saa aikaan. 

Uuniomenahillo

• 1-2 kg omenoita
• 250-500 g hillosokeria
• Mausteeksi esimerkiksi kanelia tai vaniljaa

1. Lohko omenat ja poista kodat. 

2. Laita omenat astiaan sokerin ja mausteiden kanssa.

3. Anna muhia 150 asteisessa uunissa 1-2 h, itse pidin 1,5 h

4. Anna hieman jäähtyä, soseuta ja purkita.

Omenoita riitti edelleen, vaikka olin laittanut reilut kaksi kiloa omenoita muhimaan uuniin. Enempää uuniin ei mahtunut, enkä olisi ehtinyt odotella toisen satsin valmistumista. Niinpä piti keksiä vielä jotain muuta. Päätin tehdä kuivattuja omenaviipaleita. Viipaloin omenoita aivan ohuiksi, 1-2 mm siivuiksi ja ladoin pelleille. Sudin siivut sitruunamehulla. Pidin paloja yön yli (n. 8h) uunissa 50 asteessa kiertoilmalla, lusikka luukun välissä. Edelleen palat jäivät hieman nahkeiksi, mutta ne ovat huoneenlämmössä kuivanneet vielä hieman lisää. Niitä on kiva napsia aina välillä ja huomaamattaan tulee syötyä aika paljon hedelmää. 

Muutama omenanlohko. Olisipa kuivuri!

Mutta omenoita vain riitti ja riitti ja piti vielä keksiä jotain. Googlailin millaisia määriä on mahdollista viedä mehustamoon (niin paljon omenia minulla ei sentään ollut) ja hetken pohdin myös mehulingon hankintaa. Lopulta päädyin kuitenkin tekemään omenamehua yksinkertaisesti höyryttämällä. Reseptien mukaan omenamehun tekeminen tällä tavalla ei ole kovin tehokasta, mutta johonkin omenat oli käytettävä. Lopulta mehun tekeminen oli kuitenkin aika helppoa. Omenat vaan lohkoiksi ja sitten niitä kiehutettiin 30-45 minuuttia. Mehut valutettiin siivilän läpi ja lopuksi lisättiin hieman sokeria ja kiehautettiin mehu. Bonuksena jäi iso satsi omenasosetta, joka tosin oli melko hapanta. Ajattelin pakastaa sen ja käyttää leivän nesteenä. Hapanjuurileipureista löysinkin jo omenalimpun ohjeen. 

Tässä valmistuu mehua. 

Omenamehu höyrystämällä ilman mehumaijaa

• 2 kg omenoita
• 1 k vettä
• 2 dl sokeria 

1. Lohko taas omenat ja kiehauta vesi.

2. Lisää omenat kiehuvaan veteen ja anna keitä 30-45 minuuttia. 

3. Valuta syntyneestä soseesta mehu siivilän läpi kulhoon.  

4. Kaada mehu takaisin kattilaan, lisää sokeri ja halutessasi mausteita. Kiehauta ja kuori tarvittaessa vaahto pinnalta pois. 

5. Pullota mehu puhtaisiin pulloihin. Laimenna vedellä 1:3. 

Tällaiset kasat jäi omenankotia ja muutamia huonoja kohtia. 

Omenamehusta tuli minusta oikein hyvää. Tykkään siitä etenkin kuplavedellä laimennettuna. Väri on hennon vaaleanpunainen. Sokeri makeuttaa mehua kivasti, sillä nämä olivat sen verran happamia omenoita, että vaativat sokerin. Ei se ihan tuorepuristetun omenamehun veroista ole, mutta hyvää kuitenkin. Ja tulipahan omenat käytettyä liki viimeistä kuorenpalaa myöten!

Oletko sinä saanut nauttia omenasadosta?