Mustikkamuffineita ja ysäriestetiikkaa

Olen ymmärtänyt ja myös itse empiirisesti havainnut, että nyt on äärimmäisen hyvä mustikkavuosi. Miten ironista, että juuri tällaisena vuonna tulee hyvä sato, kun poimijat joutuvat miettimään pääsevätkö edes maahan! No, toisaalta koska on hyvä vuosi, on myös tällaisen tavallisen sunnuntaipoimijan mahdollista saada itselleen jonkinmoinen potti pakkaseen. Olen käynyt nyt kahdesti lasten kanssa poimimassa mustikoita, noin tunnin tai pari kerrallaan ja saanut yli neljä litraa. Se on minulle paljon, etenkin kun puolet ajasta menee siihen, että Tintti pitää hakea pois 50 metrin päästä keikkumasta sen kaikkein kiikkerimmän kivenlohkareen päältä. Jos hommaan saisi keskittyä vähän paremmin, varmaan saalis olisi tuotakin mahtavampi. Ihan hyvä saalis silti olosuhteisiin nähden.

Näitä peratessa olisi voinut katsoa vaikka Frendejä, mutta päädyin nyt toiseen sarjaan. 

 

Tajusinpa, että en ole tainnut jakaa koskaan blogissani iki-suosikkireseptiäni, mustikkamuffinseja Frendien keittokirjasta. Olen kyllä joskus muinoin jakanut samaisen kirjan juustokakun ohjeen, jonka tein silloin mustikkaversiona. Kannattaa muuten lukea tuo postaus, se sisältää niin hyvän juustokakkuanekdootin. Harva resepti on seurannut mukanani niin pitkään kuin tuo mustikkamuffinsien ohje. Olen hankkinut kirjan joskus yläasteella ja aina vaan mustikkamuffinsseja tehdessäni palaan tuohon reseptiin. Se on simppeli ja toimiva, joten mitäs sitä kokeilemaan mitään muutakaan. Vaikka nyt kyllä alkoi tehdä mieli juustokakkua, kun luin tuon toisen postauksen. 

Ihanaa ysäriestetiikkaa! Frendit ovat kuin suoraan UFFin myymälän vintageosastolta. 

Pääasiassa etsin nykyään reseptit netistä, mutta aina välillä on hauska selata inspiraatioksi myös ihan perinteisiä keittokirjoja. En välttämättä edes tee lopulta mitään niiden resepteistä, mutta niiden selailu ehkä jopa inspiroi nettireseptejä paremmin improvisoimaan itse - tai sitten päätymään tuttuun ja turvalliseen, mutta silti niin herkulliseen reseptiin. Tuo keittokirja aukeaa automaattisesti mustikkamuffinien ohjeen kohdalta. Toinen kirjasta jäänyt resepti on Joeyn simppeli tomaattikastike, jota tein viimeksi tänään, varmaankin tämän postausidean inspiroimana. 

Yleensä en tykkää keittokirjoista, joissa ei ole kuvia ruoista. Tämän kirjan kohdalla olen näemmä tehnyt poikkeuksen. 

Central perkin mustikkamuffinit

•  2 cup vehnäjauhoja (eli n. 5 dl), itse käytin Pirkan gluteenitonta seosta
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl sitruunankuorta raastettuna
• 16 rkl suolatonta voita - tai sitten ihan vaan 130 g tavallista voita
• 1 cup (eli n. 2,5 dl) sokeria
• 2 isoa kananmunaa
• 1/2 cup (eli n 1,2 dl) piimää, kermaviiliä tai jogurttia 
• 1 cup mustikoita

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Valmistele 12 muffinivuokaa tai muffinipelti. 

2. Sekoita jauhot, ruokasooda ja raastettu sitruunankuori. 

3. Sulata voi ja sekoita se sokerin ja munien kanssa kulhossa. Lisää joukkoon piimä/kermaviili/jogurtti. Sekoita taikinaan melkein kaikki jauhot, mutta jätä vähäsen kulhon pohjalle (n. 1 rkl). 

4. Pane mustikat kulhoon, jossa on loput jauhot ja sekoittele niin, että mustikat jauhottuvat. Nostele mustikat taikinaan. 

5. Jaa taikina muffinsivuokiin miltei reunoihin saakka. Paista 20-25 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Kypsyyden voi tarkistaa cocktailtikulla. Anna muffinien jäähtyä hetki ja nauti lämpimänä (seuraavana päivänä vaikka mikron kautta). 

Tavallisilla vehnäjauhoilla tulee korkeampia muffinseja ja voi olla, että joillain gluteenittomillakin. Maku ja rakenne olivat kuitenkin oikeat ihan suoraan korvattunakin. 

Toivon kyllä vielä jaksavani mennä metsään marjastamaan ja sienestämään. Onneksi minulla on vielä viikko lomaa edessä, joten ehkä silloin ehtii. Olisi ihana saada pakastimeen vielä vähän enemmän varastoa, jotta voi sitten talvella leipoa muffinsseja, juustokakkua, tätä ihanaa mustikkakakkua ja niin edelleen ja niin edelleen... 

Oletko sinä kerännyt marjoja tai sieniä?