tiistai 29. joulukuuta 2020

Tuli joulu kultainen


Kaikesta "joulu on peruttu"-uutisoinnista huolimatta voin nyt huokaista helpotuksesta, että tulihan sieltä se kultainen joulu. Hieman erilainen kuin muina vuosina, mutta kultainen kuitenkin. Meidän ratkaisumme joulun suhteen oli niin pitkä omaehtoinen karanteeni kuin työni antoiva myöten ennen minun vanhemmilleni tulemista ja toisten isovanhempien tapaaminen vain ulkona. Muut normaalit sukuloinnit ja ystävien tapaamiset jätettiin välistä. En voi kieltää, etteikö jouluun olisi liittynyt haikeutta, mutta toisaalta varmasti joulu piirtyy mieleen myös ikimuistoisena. 

Löysin Disneyn sivuilta sopivan yksinkertaisen ohjeen Millenium Falconiin. 


Karkit ja kuorrute viimeistelivät aluksen. Ilman niitä ulkomuoto oli melko ankea. 

Ehkä jopa otan jotain opikseni tästä vuodesta. Olen useana vuonna valittanut, että joulustressiä ei aiheuta se, että joulujuttuja on niin paljon, vaan se, että kaikkea muuta on liikaa, joka vie tilaa joulujutuilta. Näköjään ei tarvitsekaan ottaa lomaa koko joulukuuksi, jotta ehtii tehdä kaikkia kivoja joulujuttuja. Pitää vaan jättää käymättä kaupoissa ja jättää sosiaaliset kontaktit minimiin! Ehdin tehdä itse ison osan joululahjoista, ehdin väsätä lasten kanssa pakettikortteja. Kokeilin tehdä itse joululaatikoita ja leivoin saaristolaisleipää. Ehdimme Bonskun kanssa tehdä jopa aivan superhienon Millenium Falcon (tai "Fillenium Falcom") piparkakkualuksen!

Pojista piparien leipominen oli ihanaa! Tein ensimmäistä kertaa itse taikinan, sillä en halunnut mennä taikinan vuoksi kauppaan. Siirappia lainasin naapurista. 

Aattona aikataulu poikkesi normaalista aatosta siten, että joululounasta ei syöty mummulassa, kuten tavallisesti, vaan menimme mummulan pihalle iltapäivällä syömää välipalaa, joka sisälsi lasten herkkuja, kuten nakkeja, ranskiksia, pizzaa, pullaa ja muita herkkuja. Pukki oli tuonut lahjat savupiipun kautta ja Vaari haki lahjat sisältä ulos. Iltapäivän pimetessä availimme lahjoja. Appiukko sanoi hyvin, että tunnelma oli kuin keskieurooppalaisella joulutorilla jouluvalojen valaistessa pihaa. (Sivuhuomiona kerron, että pitkä hame, jonka alle mahtui toppahousut, oli täydellinen asuvalinta, jossa oli myös ripaus juhlavuutta vaikka takki olikin ihan tavallinen "puistotakkini"). Mumilaan eli minun vanhempieni luo siirryttyämme aatto muistutti enemmän "ihan tavallista" jouluaattoa. Söimme erinomaisen jouluaterian, johon kuului jälleen kerran kalkkuna, porkkanalaatikkoa ja mätiä. Lapset iloitsivat toisesta lahjakierroksesta ja me aikuisetkin saimme mieluisia lahjoja.


Tunnelmallinen jouluaattohetki mummulan pihalla (kuva mummun ottama).

Bonsku odottaa aina erityisesti "mummun herkkuja". Luulenpa, että tämä oli hänen unelmajoulupöytänsä. 


Jouluevankeliumi luettiin vielä valoisassa (kuva mummun ottama). 

Minulla on onneksi pitkä joululoma ja miehellä hoitovapaata vielä vuoden loppuun saakka. Niinpä olemme nauttineet nyt tästä, että saamme viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Vaikka lasten unirytmi on aivan sekaisin, olemme saaneet levätä kun lapsilla on ollut viihdyttäjiä ja uutta tekemistä. Toisia isovanhempia olemme tavanneet päivittäin eri leikkipuistoissa ja meillä on ollut monia huippuhetkiä, mm. koko porukan yhteinen piiloleikki tihkusateisessa tyhjässä leikkipuistossa. Mumilassa taas olemme pelanneet monta etää uutta "dinobingoa" ja Bonskun kanssa meillä on ollut hauska askarteluhetki, kun teimme pokemonhamoille "pokepalloterraarioita" (niistä ehkä lisää myöhemmin). 

Ihan perinteinen jouluateria. Kalkkuna ja perunat maistuivat tästäkin pöydästä ainakin. 


Lahjahetket ovat tietysti illan odotetuimpia. 

Nyt on vielä muutamia päiviä lomaa täällä isovanhempien luona jäljellä. Vielä yritän olla liikaa miettimättä arkea, Tintin päivähoidon aloitusta ja sitä, miten paljon sosiaalisia kontakteja vielä pitää vältellä. Yritän keskittyä tähän jouluun, joka oli oikein korosteun kultainen ja melkein niin imelletty kuin tässä postaukessa on kuvattu (jos poikein tappeluita ja yökukkumisia ei lasketa siis). Tuntui, että pojatkin ovat leikkineet enemmän yhdessä nyt loman aikana ja Tintin puhe edistynyt huomattavasti. 

Välipäivinä kiersimme myös Vanhan Rauman joulukalenteri-ikkunat. 

Mikä tässä joulussa oli erityisen hyvää sinulle?





4 kommenttia:

  1. Näyttääpä olleen ihan mukava erikoisjoulu siellä! Minullakin oli. Vietettiin ihanan paljon aikaa kotona, tosi rennosti, oleillen. Käytiin aattona kyllä kyläilemässä, mutta vain yhdessä paikkaa, missä oli riittävästi tilaa pitää turvavälejä koko ilta. (Vanhempieni luona kävin aatonaattona kääntymässä pihalla, koska siellä ei ole sisällä mitenkään mahdollista pitää turvavälejä.) Tykkäsin tästä rennosta kotoilujoulusta. Tiedän olevani etuoikeutettu voidessani sanoa niin, sillä monelle tämä joulu oli vaikea ja surullinen. Ei siis voi olla kuin kiitollinen, että omalla kohdalla poikkeustilanne ei koetellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tänä jouluna kyllä tunsi olevansa erittäin etuoikeutetussa asemassa. Monien poikkeusjoulu ei ollut ollenkaan näin helppo kuin meidän.

      Poista
  2. Parasta oli hauska, leppoisa yhdessäolo teidän kanssa. Oikeastaan itse joulu oli melko samanlainen kuin ennenkin. Suurin ero oli kun ei lähdettykään uutta vuotta vastaanottamaan kummiesi luokse. Kummitädin suolaiset ja makeat herkut jäivät tällä kertaa kokematta. Maalla kuuluvat ja näkyvät lähinnä omat raketit. Kaupungissa paukkui enemmän tai vähemmän klo 18 alkaen yli puolenyön.

    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan eksoottista kokea tämä "kaupunkiuusivuosikin", vaikka toivottavasti ensi vuonna taas päästään maalle.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.