Joululahjaspoilaus

Otsikossa se jo tulikin. Jos epäilet saavasi minulta joululahjoja, etkä halua yllätyksen paljastuvan, suosittelen sinua skippaamaan tämän postauksen. Kaikki muut ja ne, jotka eivät halua yllättyä jatkakoot lukemista. 

Hämäyskuvaksi viime vuotisia lahjapaketteja.

KEN 

TÄSTÄ

KÄY

SAA

YLLÄTYSMOMENTIN

HEITTÄÄ

No niin, eiköhän nyt ole turvallista kirjoittaa postausta tämän vuotisesta joululahjaprojektistani. Olen viime päivien aikana pistänyt pystyyn makeispajan kotiimme. Kaikista maailman itsetehtävistä makeisista valitsin kinuskikarkit. Tai kolakarkit. Tai toffeekarkit. Millä nimellä kukin niitä nyt haluaakaan kutsuttavan. Muistelen, että joskus ylevällä 90-luvulla jouluisin tehtiin sellaisiin pieniin metallisiin makeisvuokiin jotain vastaavanlaista. 

Netistä löytyi jos jonkinlaista fudge- ja kolareseptiä ja minä yhdistelin niistä mahdollisimman yksinkertaisen version. Ameriikkalalisissa versioissa käytettiin "light corn syrupia", mutta vallan mainioita tulee ihan tavallisella tummallakin siirapilla. Käyttämäni kinuskikarkkien resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen:

Ai kinuskikarkit?

• 2 dl sokeria
• 2 dl kermaa
• 1 dl siirappia
• (suolakiteitä pinnalle)

1. Sekoita aineet kattilassa ja ala kuumentaa seosta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen.

2. Seos on tarkoitus saada 120 asteiseksi. Jollei sinulla ole lämpömittaria, voit tehdä "pallokokeen" eli tiputtaa pienen määrän seosta kylmään veteen. Kun veteen massa jähmettyy vedessä palloksi, seos on valmista. Tästä on netissä varmasti parempiakin kuvauksia.

3. Kun seos näyttää melkein valmiilta, jatka kuumentamista. Se ei ole vielä valmista, vaikka kuinka kiehuisi. (Tämä ohje on vain kaltaisilleni hätähousuille). 

Tämä seos on melkein valmista. Kuplat muuttuvat isommiksi ja koko seos sakenee.

4. Noin 45 minuutin päästä (ainakin meidän hellalla) seos alkaa sakeutua. Tästä voi aavistella, että lämpötila lähenee 120 astetta.

5. Kaada kuuma seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan. Halutessasi voit ripotella pinnalle sormisuolaa. Anna jäähtyä ja siirra jääkaappiin. Kun massa on jähmettynyt kokonaan, voit leikata siitä palasia ihan aterinveitsellä.

Hetken aikaa jähmettynyt appelsiinikinuski.

Peruskinuskin lisäksi tein kolmea eri maustattua versiota. Minttu-suklaaversioon laitoin puoli desiä minttulikööriä  ja 2 ruokalusikallista kaakaota sokeri-siirappi-kermaseoksen joukkoon. Appelsiiniversiossa laitoin 3 ruokalusikallista appelsiinimehua ja lopuksi pinnalle raastettua appelsiininkuorta. Mehua olisi voinut laittaa enemmänkin, sillä maku jäi miedoksi. Pähkinäversioon ripottelen päälle hasselpähkinärouhetta.

Vastaleikelty minttu-suklaakinuski. Vähän sai käyttää voimaa, että jääkaappijähmeä kinuski liekkaantui.

Voi että noista karkeista tuli hyviä! Niitä olisi voinut vedellä vaikka kuinka paljon putkeen. Siirappi tuo makuun tummuutta, joten maku ei ole liian sokerinen. Hassua, koska siirappihan on lähinnä sokeria. Minttu-suklaa versio oli erityisen onnistunut. Kehittelin sen itse, joten olen tästä ihan huippuylpeä. 

Minttu-suklaakarkkien kääröissä on tietysti minunvihreää.

Kinuskikarkit ovat tahmaavia ja tarttuvat toisiinsa. Siksi ne tietysti pitää pakata ja mielellään yksittäispakata. Päätin matkia Pärlans konfektyrin luomuksia ja pakata karkit valkoiseen voipaperiin. Lopputulos oli kuitenkin aavistuksen tylsä, eikä klassisen tyylikäs kuten olin ajatellut. Mietin myös, miten eri maut erottaisi toisistaan. Sitten keksin washiteipit! Niillä sai karkkipapereista vieläpä kauniin väriset. Olin myös kerrankin käytännön ihminen ja yrityksen ja erehdyksen kautta tajusin, että teippi kannattaa laittaa ensin koko matkalta voipaperiin ja sitten vasta leikellä karkkipaperit pienemmiksi. 

Tadaa! Kerrankin keksin käytännöllisen idean. 

Lopuksi pakkasin karkit kaupan paperisiin eväspusseihin ja merkkasin teipeillä, mitkä maut ovat mitäkin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt pitäisi enää tehdä suurin osa työstä, sillä nämä blogiin otetut kuvat olivat vain prototyyppejä. 

Valmis lahjapussukka.

Tänä jouluna siis ei lahjaksi tulekaan pelkästään silmänruokaa vaan karkit voi myös oikeasti syödä, toisin kuin nämä huopakonvehdit parin vuoden takaa. Siispä oletankin saavani jouluaattona yllättyneitä kommentteja "Ai nää on oikkest karkkii!"

Minkä näistä sinä valitsisit? Vai rohmuaisitko kaikki?