Ympäriämpäri Alankomaita

Taas meillä on takana matka, jota on erittäin vaikea tiivistää postaukseksi. Islannin suhteen en onnistunut tiivistämään asioita yhteen postaukseen, mutta Espanjan kohdalla onnistuin. Pyrin Espanjan malliin ja laitan jokaisesta yöpaikasta muutaman parhaan jutun. Lisäksi kerron kustakin pyöräilymatkasta, sillä tällä matkalla jos missä matka oli yhtä tärkeä kuin määränpää. 

We just came back from the Netherlands. We cycled approximately 450 kilometres in total and saw quite a few lovely cities and towns. Enjoy the pictures!

Minä, Amsterdam ja koko Alankomaiden hienoin pyöräilykypärä. Helppo sanoa, kun kellään muulla ei ollut!

Amterdam

Saavuimme Amsterdam-Schiphol-lentokentällä myöhään lauantaina ja poljimme suoraan leirintäalueelle. Matkaa oli vajaa parikymmentä kilometriä ja sen tuntui varmasti koko matkan pisimmältä, vaikka se ei ollut edes neljäsosaa todellisesta pisimmästä matkasta! Melko hyvin nukutun  yön jälkeen (saksalaiset juhlivat naapurimökissä jalkapallovoittoa) vietimme mukavan sunnuntaipäivän Amsterdamin keskustassa palloillen. Heti kärkeen suuntasimme Van Gogh -museoon. En ole suuri fani, mutta oli silti mielenkiintoista nähdä hänen teoksiaan ja oppia hänen hyvin traagisesta elämästään. Nykyään hän ainakin saa arvostusta, vaikka en ole varma pitäisiköhän auringonkukka kuosilla varustetuista mukeista ja iPadkoteloista.

Tietysti suuntasimme myös vintage-liikkeisiin, joita Amsterdamissa on paljon. Löysin ehkä ihanimman vintage-liikkeen ikinä: Laura Dols! Oijoi sitä kauniiden mekkojen määrää! Hinta-laatusuhdekin oli varsin hyvä, mutta valitettavasti meidän oli mietittävä pyörälaukkujen tilavuutta ja mekot jäivät kauppaan. Nyyh! Toinen hyvä liike oli 1953 Retro en chic ja muitakin liikkeitä kannattaa googlailla. Pyörimme keskustassa muutenkin ympäri-ämpäri yli lukuisten siltojen ja kanaalien ja suhasimme paikallisten pyöräilijöiden joukossa. Kaupunki on kaunis. Talot ovat neutraalin värisiä, mutta ne ovat tasapainoisia ja niissä on kauniit isot ikkunat. Muinaisen julkisivuveron takia kaikki talot ovat kapeita edestä, mutta näimmepä me Amsterdamin pienimmänkin talon. 

Kun päivä kääntyi iltaa kohden huomasimme, että kaikki museot ja muun muassa kuninkaanlinna menivät kiinni jo viiden kuuden aikaan. Yksi "museo" oli auki muita pidempään: talo, jossa Anne Frank perheineen oli piilossa juutalaisvainoilta. Sinne sai jonottaa 30-45 minuuttia, mutta oli se aika sykähdyttävä kokemus. Miten talossa on oikeasti piilotellut ihmisiä, miten Anne on liimannut seinille kuvia filmitähdistä ja miten ahtaalle juutalaiset oli ajettu. Liian lähelle asiaa ei voinut päästää, ei sitä olisi kestänyt. Voin kuitenkin suositella museota, joka antaa ajattelemisen aihetta. 

Museoissa ei saanut kuvata, joten on tyydyttävä esitteisiin ja lippuun. Yläoikealla kuva murto-osasta Laura Dolsin mekkoja. Alhaalla asuntolaivoja, jotka olivat Hollannissa aivan tavallisia. Jännää! Alavasemmalla Amsterdamin pienin talo. 

Maanantaina oli ensimmäinen varsinainen pyöräilypäivä ja suuntasimme kohti Haagia. Matka kulki muun muassa Haarlemin ja Zandvoortin kautta. Pyöräreitti oli niin sanottu ykkösreitti, joka kulkee ilmeisesti koko Euroopan halki. Maisemat vaihtelivat puistosta pikkukaupunkiin ja hiekkaiseen "erämaahan". Pyöräilimme aivan rannikolla ja meri oli aivan hiekkadyynien takana. Vesipetona minun piti tietysti hieman pulahtaa aaltoihin, vaikka kukaa muu ei mennyt. Oli ihanaa! Matka taittui yllättävän kevyesti taukojen avulla ja vasta perillä kuulin, että olimme pyöräilleet yhteensä lähes 90 kilometriä... Ihan hyvä taktiikka kertoa se vasta perillä!

Ylhäälle kartan tutkimista Haarlemissa ja alhaalla tietysti Atlantti. 

Haag

Kaunis näkymä Haagin keskustassa. Pienen saaren taakse jää Mauritshuisin museo.

Haagissa löysimme onneksi heti hotellin ja lähdimme melkein siltä istumalta syömään. Päädyimme Pizza hutiin, jossa seurattiin tietysti Hollannin peliä. Oli hassua nähdä ihmiset oransseissa tamineissa ja seurata reaktioita. Minä keskityin tosin lähinnä syömiseen. 

Seuraavana päivänä kiertelimme Haagia. Tarkoituksenamme oli mennä Mauritshuisin museoon, jossa on muun muassa kuuluisia Vermeerin tauluja. Museo olikin kiinni remontin vuoksi (nyt on jo auki), mutta löysimme lopulta vielä paremman vaihtoehdon: museon, jossa oli paljon suosikkini Piet Mondrianin teoksia! Gemeentemuseum oli vähän tylsä ulkoapäin, mutta sisältä se oli kuin neoplastisistinen taideteos. Museossa oli esillä myös erittäin onnistunut nykytaiteen näyttely, johon oli osallistunut sekä ammattilaisia että harrastjia. Nykytaidetta oli näkyvillä myös kaupungilla, sillä erääseen puistoon oli koottu hauska näyttely nuorten taiteilijoiden veistoksista. 

Myös Haag oli kaupunkina erittäin kaunis, hieman jotenkin seesteisempi ja hillitympi kuin Amsterdam. Näimme paljon tärkeän näköisiä pukumiehiä- ja naisia kulkemassa aamulla töihin. Valitettavasti emme nähneet kuningatar Maximaa, kuningas Willem-Alexsanderia tai prinsessa Beatrixia, vaikka kävimmekin erään virallisen kuninkaallisen residenssin porteilla kolkuttelemassa. 

Kukaan ei tullut avaamaan, vaikka kävimme kuninkaallisen asunnon porteilla. Suruuni söin vähän kakkua. Oikealla Gemeentemuseum sisältä ja alla Piet Mondrianin viimeinen teos, Victory boogiewoogie.

Matka jatkui museoiden jälkeen kohti Rotterdamia, jonne oli vain noin 20 kilometriä - teoriassa. Käytännössä pyöräreiti kuitenkin kiemurtelivat maisemareittejä sen verran, että matkaa tulikin kymmenen kilometriä lisää... En ollut kovin iloinen, kun näin pitkältä tuntuneen matkan jälkeen kyltin "Rotterdam 10km". Siitäkin kuitenkin selvittiin, eikä päivämatkana tuo 30 km sinänsä ollut paha. 

Matkaa piristivät erilaiset eläimet, joita näkyi niin pelloilla kuin ihmisten pihoissakin. Oli lehmiä, lampaita, kanoja, kukkoja, kauriita, vuohia, hevosia, poneja... Ihan valtavasti ja vieläpä ihan lähellä kaupunkien keskustoja ja ihmisten pihoilla. Ei meillä Suomessa vaan!

Eläinten lisäksi matkalla jaksamistä edistivät mango- ja ananaspalat. 

Rotterdam

Saavuimme Rotterdamiin noin neljän ja viiden välillä ja totesimme, ettemme enää ehdi kuudelta kiinni menevään eläintarhaan. Päätimme sen sijaan lähteä kaupungille kävelemään ja syömään. Kun olimme saaneet tavarat hotelliin, kello oli noin kuusi. Lähdimme kaupungille vain todetaksemme, että koko kaupunki oli ravintoloita lukuunottamatta aivan kuollut! Kaupat menevät Hollannissa isoissakin kaupungeissa kiinni yleensä jo kuudelta, eikä sen jälkeen ole auki edes isot tavaratalot tai ruokakaupat (ainakaan keskustassa). Tuntui hullulta, kun täällä Suomessakin isot kaupat ovat viikolla auki sentään vähintään kahdeksaan ja ruokakaupat pidempäänkin. Kaduilla oli yhtä hiljaista kuin Raumalla! Ravintolat sentään olivat auki ja saimme syötävää ja yksi ruokakauppa oli auki kahdeksaan. 

Siirsimme eläintarhavisiitin seuraavaan aamuun ja se olikin ihan loistava aika ennen lapsiperheiden ja koululaisryhmien tulvaa. Eläintarha oli hieno ja näimme kirahvien ja jääkarhujen lisäksi mm. norsuja, gorilloja, leijonia, pikkupandan, tapiireja, sarvikuonoja, kääpiövirtahepoja ja komodon varaanin (hrrr... hirveä otus!). Kirahvit olivat ehkä upeimpia kaikista ylväine kauloineen ja sulavine liikkeineen. Toinen kohteemme Rotterdamissa olivat hauskat kuutiotalot. Yhteen niistä pääsi sisälle ja oli hauska nähdä, millaisia sisätilaratkaisuja niissä oli. Muutenkin Rotterdam oli täynnä mielenkiintoista modernia arkkitehtuuria.  

Breda

Bredassa keskityimme ruokaan ja majapaikan ihasteluun.

Breda oli kaunis pienehkö kaupunki, jossa on ilmeisen vilkas opiskelijaelämä ja paljon vaihto-opiskelijoita. Kuten aiemmin sanoin, Bredaan kannattaa matkustaa jo Het Scheepshuysin takia (no okei, ei ehkä ihan pelkästään). Kaupungissa ei tietenkään ollut mikään ravintoloita lukuunottamatta enää auki kun sinne saavuimme, joten söimme ja ihastelimme ihmisvilinää ravintoloiden ympärillä. Ja söimme jätskiä, ties kuinka monennen kerran. Kypärät kulkivat mukanamme. Minusta oli outoa, että Hollannissa juuri kellään ei ole pyörälykypärää, ei edes pienillä lapsilla! Kypäristä huolimatta menimme paikallisista ja meille puhuttiin aina ensin hollantia. 

Ihana sisustusliike, jonka nimeä en enää muista. Alla kaikkea tyypillistä hollantilaista: kunnon pyöräkaista, tuulimylly, kauniisti hoidettu piha hortensioineen ja jalkapalloviireineen.

Pyöräily matka kulki muun muassa Tillburgin halki. Siellä pistäydyimme aivan ihanaan sisustusliikkeeseen, jonka olisin voinut ostaa tyhjäksi. Onneksi sieltä löytyikin pieni matkamuisto, josta myöhemmin. Matkalla ihastelimme myös ihmisten pihoja. Kaikki olivat erittäin hyvin hoidettuja ja pihoilla kasvoi usein valtavia hortensiapensaita. Vastapainona olikin sitten oransseja lippunauhoja ja muuta jalkapalloon liittyvää! 

Den Bosch

Seuraava etappi oli 's-Hertogenbosch eli tuttavallisemmin Den Bosch. Sinne osuimme torstai-iltana, joka on monessa kaupungissa "shoppailuilta" eli kaupat ovat auki jopa yhdeksään. Vihdoinkin! Tarkoituksenani oli vähän kierrellä kaupoissa, mutta sitten huomasimme, että erääseen puistoon kerääntyi porukkaa. Kuulimme, että illalla puistossa esitettäisiin ilmaisesitys La Traviatasta! Sinne siis! Emme saaneet istumapaikkoja, mutta kuuntelimme noin puolet oopperasta. Aika huikea kokemus!

Ihmisiä suorastaan virtasi paikalla. Monella oli oma tuoli mukana!

Seuraavan päivän pyörämatkaa leimasivat pienet lautat, joiden kanssa ylitimme jokia neljä kertaa. Yksi oli ilmainen, mutta muut maksoivat noin euron per ylitys. Lautat antoivat pyöräilijälle ansaitun "pepputauon". Vaikka toisaalta pyöräily alkoi tuntua loppuviikosta helpommalta tottumisen vuoksi, niin toisaalta alkoi huomata, että kyllä sitä on pyöräilty jo muutama sata kilometriä. 

Sekä pyöräilijä että pyörä kestivät reissun hyvin, vaikka pientä matkaväsymystä alkoi jo olla ilmassa tässä vaiheessa.

Utrecht

Utrecht oli viimeinen kaupunkikohteemme. Siellä piipahdin parissa vintagekaupassa, mutta en löytänyt mitään. Emme oikein jaksaneet enää ajatella museoita eivätkä ne oikein enää olisikaan ollut auki kauaa. Kovin kiinnostavia paikkoja Utrechtista ei edes löytynyt nopealla Netherlands travel guide -appiin vilkaisulla. Aivan loistava sovellus muuten, toimii myös ilman nettiä. Utrehct tarjosi kuitenkin hauskan kokemuksen, sillä söimme hauskassa pannukakkuravintolassa kanaalin rannassa. Pannukakkuja oli eri täytteillä ja teemoilla. Minun lampaanlihalla täytetty pannukakkuni oli "egyptiläinen". 

Seuraavana päivänä kävimme vielä Utrechtin liepeillä olevan Kasteel de Haarin linnan puistossa. Puisto oli erittäin kaunis ja sieltä löytyi monenlaista katseltavaa ruusutahrasta pensaslabyrinttiin. Kauniissa miljöössä järjestetään myös häitä ja kappeli olikin suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Söimme myös romanttisen (kaupasta ostetun) salaattilounaan puiston penkillä linnaa katsellen.

Ylävasemmalla Utrechtin keskustaa. Ranskan ympäriajot starttaavat sieltä vuonna 2015 ja pyörä symboloi sitä. Oikealla kanalin rannan pannariravintola. Kanaalissa näki veneitä, joissa istui juhlaseurueita niin sivistyneistä cocktail partyista nuorten bileisiin. Alavasemmalla Kaastel de Haar.

Viimeinen pyörämatka Utrechtista lentokentälle oli sekä haikeaa että helpottavaa. Hauskasti lentokentällä meitä oli yllättäen vastassa KLM:n eli Hollannin kuninkaallisen lentoyhtiön puhallinorkesteri! Soittivat todella hyvin ja loistavaa musiikkia (mm. Simpsonien teeman, Jackson five ja Disney potpurit - voisiko parempaa olla?). Rentouttavan musiikkihetken jälkeen meitä odottikin matkan hermoja kiristävin osuus, sillä pyörien kuljetus Hollannista Suomeen ei käynytkään ihan yhtä sutjakasti kuin toiseen suuntaan. Muutaman vaiheen jälkeen pyörät olivat kuitenkin kirjaimellisesti paketissa ja pääsivät perille turvallisesti, kuten mekin. 

Minäkin haluan KLM:n puhallinorkesteriin! Hollantiin pyöränsä lennättäville suosittelen hankkimaan pahvilaatikon muualta kuin lentokentältä - saa varmaan halvemmalla. 

Matka onnistui yli odotusten. Etukäteen hieman jännitin pyöräilyä, mutta kaikki sujui loistavasti. Voin suositella pyöräilyloman kokeilemista Hollannissa. Lyhyemmälläkin matkalla voi kokea jo monenmoista. Mäettömyys tekee matkanteosta helppoa. 

Seuraavat matkaseikkailut tulevatkin jo aika pian. Sitä odotellessa!

Hup, home, hup!

Huhheijaa, onpas kiva palata omaan kotiin! Oma sänky, oma suihku, jopa omat kotityöt. Lisäksi on aika kivaa, ettei joka päivä tarvitse pakata laukkuja uudestaan ja puhtaita vaatteita on tarjolla lähes rajattomasti. 

Viimeisen viikon elämämme on mahtunut tällaisiin laukkuihin...

Pyöräilyterveiset Hollannista!

Ja kotimme oli kaksi yötä täällä..

Iiik! Voiko tämän karkkisvärisempää yöpaikkaa enää olla?

... eli Amsterdamin liepeillä sijaitsevan Zeeburgin leirintäalueen "ekomökissä". En kyllä tiedä, miten ne olivat ekologisia. Tai no, ilmastoinnin suhteen ne olivat kovin säästeliäitä. Mökkien katoilla kasvoi sammalta ja muita kasveja. Leirintäalueella myös hajusta päätelleen polteltiin erään sortin kasveja, mutta paikka oli hyvin hoidettu ja melko rauhallinen. 

Seuraavat yöt helpoissa hotellessa eli täällä...

Easy Hotel Den Haag. Sopivasti Hollannin väreissä. 

ja täällä... 

Hiukan harmitti, ettemme Rotterdamissa tajunneet Stayokay-hostellia, joka olisi sijainnut hienoissa kuutiotaloissa. 

Seuraava koti räjäytti pankin ja yövyimme täällä...

Kuvassa Bredassa sijaitseva Het Scheepshuys.

Tämä oli ehkä hienostuneinen hotellihuoneemme koskaan. Takka oli aitoa marmoria ja huonekalut jykevää massiivipuuta.

Paikasta tuli ihan mieleen Gilmoren tytöistä tuttu Dragonfly inn. Tarinakin on samanlainen, sillä omistaja oli remontoinut talon lähes purkukunnosta loisteliaaksi (mutta varsin kohtuuhintaiseksi) majataloksi. Bredaan kannattaa matkustaa ihan vain tämän hotellin takia. Kannattaa varata tosin etukäteen, me saimme huoneen ihan tuurilla. 

Konferenssihotelli Landgoend Huize Bergen Vughtissa majoittaa myös sinne sattuvia turisteja.

Eikä seuraava kotikaan paljon edellisestä jäänyt. Tämä olisi sitten ehkä se Independence inn. Meidän huoneemme tosin oli modernissa rakennuksessa ja itse huone oli suorastaan avantgardistinen.

Huone vaikutti jonkun sisustussuunnitelijaopiskelijan taidonnäytteltä, niin paljon erilaisia jänniä yksityiskohtia oli huoneeseen tungettu. Valot sai sammuksiin pistokkeen lisäksi sängyn vieressä olevasta tupsunarusta.

Viimeinen reissukoti olikin "vain" Holiday innissä, Utrechtissa, mutta makeasti nukkui sielläkin. 

Sinivalkoinen hotellihuone sopi pehmeäksi laskuksi kohti suomenmaata.

Mutta kaikkein makeiten nukkuu omassa sängyssä, noin 450 pyöräilykilometrtin ja lukemattomien kylien, kaupunkien, maisemien ja kokemusten jälkeen. 

Olo on kuitenkin edelleen ihan "Hup, Holland, hup!" Jatkoa seuraa...

Ah = pyykkikorin tilavuus

Mystinen otsikko vai mitä? Vai hoksasiko ainakin vakkarilukijani Paavalinkukka heti, mistä on kyse? Kyse on, uskokaa tai älkää, geometriasta! Hyödynsin yksinkertaista geometriaa ja todistin, ettei matematiikan opiskelu ole arjen kannalta ollenkaan turhaa, vaikka toisinaan niin kuulee sanottavan. 

Our old laundry hamper was too big to fit our bathroom after we got a new cabinet above the laundry machine. After desperately searching for the perfect hamper, I decided to crochet them myself. Two of them actually, one for the whites and one for colours. All I needed to do was work out the capacity of the old hamper and calculate the desired height for the new ones so that the combined capacity would be approximately equal. A little geometry and an equation did the trick. I admit it was a little crazy but now we have two perfectly sized laundry hampers that fit our bathroom perfectly. And they even look their best when they are full!

Täydellisen kokoiset ja näköiset pyykkikorit. 

Kerrataanpas, miten tähän on tultu. Jokin aika sitten kylppäriimme saatiin uusivanha kaappi, joka aiheutti sen, että pyykkikorimme ei mahtunut enää entiselle paikalleen pesukoneen päälle. Lisäksi se oli hieman liian iso myös pesukoneen ja pytyn väliin. Epätoivoisten etsintöjen jälkeen aloin virkata itselleni uusia pyykkikoreja, toinen valko- ja toinen kirjopyykille. Käytin soveltaen tätä ohjetta. Toiseen käytin kiinteitä silmukoita ja toiseen puolipylväitä. 

Tässä vaiheessa en vielä yhtään ollut miettinyt, minkä kokoisia koreista tulisi. 

Pian kuitenkin aloin miettiä, että mistä tietäisin, että uudet korini vetäisivät edes suurinpiirtein yhtä paljon pyykkiä kuin vanhat. Ratkaisu oli varsin yksinkertainen: pitäisi vain laskea vanhan pyykkikorin tilavuus ja sitten laskea kuinka korkeiksi uudet korit pitäisi virkata, jotta niiden yhteenlaskettu tilavuus olisi edes suurinpiirtein sama kuin vanhan pyykkikorin. Aloin nostalgisena kaivella esiin Maolin taulukoita, mutta harmikseni huomasin sen olevan väärässä kaupungissa ja miehen vastaava jossain laatikoiden perukoilla. Niinpä piti turvautua wikipediaan. Olisin halunnut laittaa otsikoksi πr²h, mutta otsikko ei hyväksynyt yläindeksejä ja silloin kaava olisi ollut virheellinen. 

Kahvat ovat kätevät, jos koreja nostelee paikasta toiseen. Tässä korissa on nirkkoreuna. 

Vanhan pyykkikorin tilavuus oli nopeasti laskettu. Sitten se piti jakaa kahdella, jotta saisin yhden pikkupyykkikorin tavoitetilavuuden. Seuraava tenkkapoo tulikin siinä vaiheessa, kun tajusin, että tarvitsisin lisää kaavoja ratkaistakseni uusien pyykkikorien korkeuden, jotta tavoitetilavuus täyttyisi. Tutustuin siis jälleen ensimmäisen asteen yhtälöihin. Pienen pähkäilyn (ja wikipedian) jälkeen muistin taas, miten niitä ratkaistaan. Ja pian minulla olikin valmiina pyykkikorien tavoitekorkeus, joka oli noin 40cm, kun pohjan säde oli 15cm. 

Toiseen koriin virkkasin simpukkareunan. 

Moni lukija varmaan mietti nyt, että "pöhkö mikä pöhkö". Mutta juuri tällaisista yksinkertaisista tehtävistä tykkäsin myös lukion matikassa (no okei, ehkä silloin vähän monimutkaisemmista, kun oli vielä taitoa hyppysissä). Sellaisista tehtävistä, jotka ratkeavat pienellä pähkäilyllä, mutta kuitenkin suhteellisen vähällä vaivalla. Ei varmaan tule yllätyksenä, että kävin lyhyen matikan, sillä pitkässä ei tällaisiin tehtäviin varmaan hirveän usein törmää. Oli ihan hauska virkistää muistia tällaisella käytännön matematiikalla. Lyhyen matkian tehtävät olivatkin aina välillä hyvinkin "käytännönläheisiä", sillä yo-kokeissa piti muun muassa laskea boolin lantrinkien suhteet... 

Nyt ei ole kylppärissä ahdasta. 

Pyykkikorit ovat toimineet nyt jo pari viikkoa loistavasti. Niissä on sellainenkin hyvä puoli, että ne ovat parhaimmillaan täysinä. Ei tarvitse siis stressata täysistä pyykkikoreista! Lisäksi trikookude venyy kivasti, joten ne vetävät kiitettävän määrän pyykkiä. Näin siis peruskoulun ja lukion matikan taitoja voi hyödyntää arkena. 

M.O.T.

Valmis!

Toivoin kimppuun pioneita ja sain. Mustikanvarvut ovat ihana lisä. 

Oho. Kävipäs eilen niin hassusti, että valmistuin. Ehdin kuin ehdinkin saada tutkintotodistusanomuksen ajoissa perille ja sain filosofian maisterin paperit eilen juhlallisessa publiikissa. (Tilaisuudessa tosin vain kukitettiin, sillä osa oli jo virallisesti valmistuneita. Loppujen maisterin paperit olivat kahvitiskillä juhlallisesti pinossa.). Päivä oli täynnä hauskuutta, haikeutta ja vähän jännitystäkin.

Yesterday I graduated. Hooray! It still seems a bit weird that I'm not a student anymore but I'm also really looking forward to the next chapter in my life. I attended a graduation ceremony and after that we had dinner at a restaurant called Ludu. For dessert, I had baked a cake with mascarpone cream and limoncello marinated strawberries. The graduation coffee tasted especially good out of the fancy coffee set I got last year.

Anoppi oli arvannut, että laitan persikan värisen jakun ja osti ruusut sen mukaan. Myös yliopisto oli ystävällisestä sävyttänyt tutkintotodistuskuoren mätsäämään asuuni. 

Jostain syystä minua jännitti ennen publiikkia. En muista jännittäneeni yo-juhlaa tai edellisiä valmistujaisia OKL:ssa. Tai ehkä aika on vain kullannut muistot. Ehkä tämän tilaisuuden teki jännittäväksi se, ettei sitä mitenkään harjoiteltu etukäteen, vaan olin pelkkien sähköpostien varassa. Jännitys kuitenkin hälveni heti, kun näin tuttuja. Oli ihana nähdä opiskelukavereita pitkästä aikaa, sillä monia en ollut gradupuurtamisen ja harjottelun aikana nähnyt ollenkaan. Oli myös mukava kuulla, että kaikilla oli tulevaisuuden näkymät aika hyvin reilassa. 

Tilaisuudesta sai juuri sopivan tärähtäneitä kuvia, joten ketään ei  varmasti tunnista. 

Varsinainen tilaisuus oli sopivan mittainen, puheet hauskoja ja juuri oikean pituisia. Oli hienoa päättää opinnot näin juhlallisesti, sillä tykkään juhlistaa melkein mitä tahansa asioita. Tietysti tilaisuus myös konkretisoi yhden elämänvaiheen päättymisen. En ole enää opiskelija. Hui! Juhlassa ei kuitenkaan ole haikailun aika, vaan keskityin riemuun.

Ylhäällä mansikka-vuohenjuustosalaatti ja parsakeitto kylmäsavulohimoussella. Alarivissä ankkaa ja miehen fish and chips -annos. 

Publiikissa mukanani olivat mies, vanhempani ja appiukko. Anoppi liittyi seuraan myöhemmin ja juhlistimm päivää ravintola Ludussa. Valitsin paikan uteliaisuudesta, sillä ravintola on suhteellisen uusi ja nimi sopivan älytön. Lopullisen päätöksen tein sillä perusteella, että ravintolassa oli kätevä nettiipöytävaraus, mitä toisella ravintolavaihtoehdolla ei ollut. Söimme ravintolassa alku- ja pääruoan ja voin kertoa, että oli hyvää! Otin alkuruoaksi parsakeittoa ja pääruoaksi ankkaa (uskalsin syödä jopa ankan sydäntä!). Kun harvoin käy tällaisissa "hienoissa" paikoissa, niin ruoka maistuu varmasti aivan erityisen hyvältä. 

Kahviservieteiksi valitsin kerrankin jotain yksinkertaista ja mustavalkoista. Ne sopivat kuppeihin aivan täydellisesti. 

Kahville siirryimme kotiin, sillä olin leiponut jälkiruoaksi kakun. Päältä kakku näyttää aika perinteiseltä mansikkakakulta, mutta kermavaahtoon oli sekoitettu mascarponea ja välissä oli limoncello-marinoituja mansikoita. Resepti oli ylläri-pylläri maku-lehdestä. Kakku oli sopiva sekoitus perinteitä ja modernia. Limoncello-mansikkaliemellä kostutettu kakkupohja toimi loistavasti. Reseptiä ei näköjään löytynyt netistä, mutta jaan sen vaikka jossain vaiheessa. Juhlavan tilaisuuden kunniaksi käytössä olivat ensimmäistä kertaa myös kahviastiasto, jonka sain viime vuonna syntymäpäivälahjaksi. Tummapaahtoinen kahvi kermalla maistui ohuista kupeista aivan erityisen hyvältä. 

Kakkua, kahvia ja äidin tuomia hassuja ranskalaisleivoksia. 

Sain myös lahjoja. Mies sai vanhemmiltani aikoinaan valmistujaislahjaksi taulun ja minä halusin myös ihan oman taulun. Olin katsellut Taideliike Ahdin ikkunassa jo pidempään erästä Göran Augustsonin grafiikkatyötä ja päätin, että haluan sen. Isältä sain oman iPadin, niin ei tarvitse anella miehen iPadia. Appivanhemmilta sain oikein sopivan hömppälahjan, Seppälän lahjakortin. Mies taas otti vinkistäni vaarin ja osti minulle söpösiä leikkiruokia ranskalaisesta Petits tresors -lelukaupasta. Lelut on heti vietävä töihin ja otettava käyttöön. 

Patsaan paljastus. Teoksen nimi on uppoava majakka. 

Niin söpöjä! Taidan olla näistä enemmän innoissaan kuin lapset. 

Päivä oli ihana ja ikimuistoinen, kuten tällaiset erityiset juhlat yleensä ovat. Kesällä aion juhlistaa valmistumista vielä pariin otteeseen, kavereiden ja sukulaisten kesken. Kaikki riemu pitää ottaa irti tästä, sillä tuskin ihan heti suoritan mitään toista tutkintoa. Syksyllä odottavatkin sitten ihan uudet kuviot, sillä olin niin onnekas, että sain töitä.  Elämme jännittäviä aikoja. 

Karkkis kautta aikojen

Olen aina rakastanut naamiaisia ja naamiaisasujen keksimistä. Tai oikeastaan, ehkä olen tykästynyt naamiaisiin siksi, että pienenä tykkäsin erilaisista pukeutumis- ja mielikuvitusleikeistä. Jossain vaiheessa pidin myös kovasti näyttelemisestä, mutta kaikkea ei millään ehdi harrastaa. Naamiaisissa ja teemajuhlissa saa kuitenkin näin aikuisiälläkin kätevästi yhdistettyä pukuleikit, mielikuvituksen ja rooliin eläytymisen. Eilen pukeutuessani jälleen yksiin teemajuhliin, huomasin, että olen viime vuosina saanut inspiraatiota juhlapukeutumiseeni eri vuosikymmeniltä. Vintage-innostuksen myötä olen pukeutunut menneiden vuosikymmenten tyyliin ihan "tavallisiinkin" juhliin.  Päätinkin koota koneelta kuvia Karkkiksen elämästä 50-luvulta aina 90-luvulle.  

This is Karkkis through the ages! Some of these outfits are vintage clothes I really wear but some of them are just put together for theme parties. Meet Karkkis of the past, from the 50s through 90s. 

50-luku

Olen pitkään haaveillut aidosta 50-luvun mekosta, mutta sopivaa ja sopivan hintaista yksilöä ei ole vielä tullut vastaan. Muutama vuosi sitten päätin, että jos mekkoa ei löydy, minun on tehtävä sellainen. Aidoilla 50-luvun kaavoilla syntyikin oikein onnistunut mekko. En ole vähään aikaan käyttänyt sitä, mutta tänä vuonna ajattelin pukeutua tähän synttäreillä, sillä mekko sopii juhlien teemaan... juhlista joskus myöhemmin! 

50-luvulla Karkkis Karkkinen eli täydellistä kotirouvan elämää. Hän teki miehelleen joka päivä lämpimän aterian ja kun mies tuli töistä kotiin, pöytä odotti valmiiksi katettuna. Päivän aikana Rouva Karkkinen oli jälleen kerran siivonnut kodin lattiasta kattoon. Onneksi oli sentään moderneja mukavuuksia, kuten imuri, jonka Karkkis oli saanut mieheltään joululahjaksi (vaikka oikeastaan Karkkis olisi toivonut timanttisormusta). Karkkiksen elämä kotirouvana jatkui aivan tavallisesti, kunnes eräänä päivänä... pim!

50s housewife going mad! Heh, no en usko, että ihan näin mustavalkoisesti 50-luvulla elettiin. 

60-luku

Parin vuoden takaisesta löydöstäni, krimplenemekosta, olen kirjoittanut ennenkin. Se on edelleen yksi suosikkimekoistani ja istuu täydellisesti. Sen sujautan päälle jälleen valmistujaisiini viikon kuluttua. Hiukseni laitan banaaninutturalle. Kengät ovat viiden euron löyty ylppärikengiksi. Täydellinen asu! Vaikka 50-luvun mekot viehättävät minua, olen viime vuosina todennut, että 60-luvun tyyli on ehkä kuitenkin minulle sopivampi: hieman suoraviivaisempi ja graafisempi. Usein myös mallit sopivat minulle paremmin. Vaikka tuntuu välillä, että pitkän ja hoikan on vaikea löytää vintage-vaatteita. Ìhmiset olivat lyhyempiä ja sopivan pituiset vaatteet taas tuntuvat olevan ihan telttoja. No, onneksi helmiä kuitenkin välillä löytyy. 

Karkkiksen 60-luku kului modernin asunnon etsimisessä ja sisustamisessa. Vanhanaikaiset asunnot saivat jäädä historian havinaan ja kompakti asunto muuntautuvin sisustusratkaisuin houkutteli. Karkkis kävi mm. tutustumassa tulevaisuuden futuro-taloihin. Sellainen olisi täydellinen kesämökki! Vieraita voisi majoittaa sängyiksi muuntautuviin nojatuoleihin vaikka kuinka monta ja talon muotoilu moderniudessaan kestäisi aikaa. Futuro jäi kuitenkin hankkimatta, sillä asuntona se oli hieman liian kuuma. 

70-luku

Minulla on tallella joitain äidin vanhoja vaatteita 70-luvulta, kuten esimerkiksi kuvissa oleva paita. Vanhojen kuvien perusteella voisin toivoa, että vähän enemmänkin vaatteita olisi säästynyt. Osa äidin vanhoista vaatteista ei tosin minulle sovi, sillä vaikka olemme melkein yhtä pitkiä ja hoikkia, vartaloiden mittasuhteet ovat jotenkin erilaiset. Tämä paita kuitenkin sopii ja käytän sitä ihan arkenakin. Nyt paita pääsi kuitenkin sulostuttamaan teemajuhla-asua, sillä pukeuduin 70-luvun Kirka-faniksi. Yritin etsiä 70-luvun housuja UFFilta, mutt en löytänyt, joten valkoiset pellavahousut saivat kelvata. Koruiksi laitoin ädin vanhan Aarikan korun ja sormuksen. Kiharat tein tietysti Carmeneilla. 

70-luvulla ei ehkä otettu peilin kautta selfieitä. Vai otettiinko?

Villi 70-luku sai Karkkiksen sekaisin. Hän kuunteli innoissaan Kirkaa, joka oli NIIN komea! Kerran Karkkis pääsi jopa tapaamaan Kirkaa keikan jälkeen ja sai ottaa fanikuvan tämän kanssa. Valitettavasti Kirka ei ihastunut Karkkikseen, vaikka Karkkis kuinka yritti luoda tähän pitkiä (ujoja) katseita. Tästä loukkaantuneena Karkkis vaihtoi ihailun kohteekseen Dannyn.

That 70s Karkkis ja Kirka

 80-luku

Aitoja kasarivaatteita en taida juurikaan omistaa. Vuosikymmen ei ihan iske, se on vielä turhan lähellä ja muoti turhan yliampuvaa. Vaikka on 80-luvulla tietysti muutakin ollut kuin olkatoppauksia ja neonvärejä. Toisaiseksi ainakaan kyseinen vuosikymmen ei kuitenkana minua viehätä. Naamiaisasuksi kasarityyli kuitenkin sopii ja viime kesänä eräissä juhlissa oli teemana 80-luvun rock. Inspiraatiota asuun hain mm. The Banglesin tyylistä sain ihan omista varastoista kyhättyä asuun melko uskottavan kasarilookin. 

80-luvulla Karkkiksella meni lujaa. Hiukset ja olkatoppaukset sen kun kasvoivat ja  70-luvun ankeat hippivaatteet olivat muisto vain. Karkkiksen lempidrinkki oli muodikkaasti sininen enkeli (mutta oikeasti se maistui Karkkiksen mielestä aika kamalalta). Karkkis kuunteli nyt Madonnaa ja Bon jovia.  Karkkis yritti kovasti saada hiukset kuohkeaksi leijonanharjaksi, mutta tupeeraus- ja lakkausyritykset päättyivät surkeaan lätsähtämiseen. 

Paita on hankittu alunperin mummo-naamiasasua varten. Olkatoppaukset ovat miehen sukat! Patella vyö on aitoa 80-lukua  äidiltä. 

90-luku

Myös 90-luku taitaa vielä olla hiukan liian lähellä, vaikka on minulla käytössä joitan 90-luvun alun hameita. Nyt oikeastaan taitavat olla kyllä muotia sellaiset vähän 90-lukuhenkiset kukkamekot, ehkä jopa maihareilla. Ne eivät ole kuitenkaan ihan minun tyyliäni. Ysäriasu on hyvin tuore ja se on näkynyt jo blogissakin, kun vappuna pukeuduin ysärihenkeen Neiti Grooveksi. Laitoin sen kuitenkin tähän jatkumoksi. Aitoa ysäriä asussa edustivat perhospinnit ja "tatuiointikaulakoru". Hameen kuosi oli eurokankaan kilohintalaareista ja mielestäni kuosissa oli jotain hyvin 90-lukuista. Paita ja kengät olivat molemmat 2000-luvun alusta tai puolesta välistä, mutta menivät ihan täydestä. 

Karkkiksen elämä muuttui 50-luvun kotirouvasta melko biletyspainotteiseen suuntaan, sillä 90-luvulla Karkkis vietti (asun perusteella) aikaansa lähinnä kuunnellen eurodancea ja tietysti Aikakonetta. Ja mitäs siinä muuta voi oikein tehdä kuin tanssia! Tyylillisesti inspiraatiota haettiin tietysti myös Spice girlseiltä. Olkatoppaukset olivat tippuneet pois, vaikka 80-luvulla Karkkis ei olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä niin käy. 

Ei 90-luvullakana taidettu vielä ottaa selfieitä, mutta ainakin oli polaroidkameroita. 

Sellainen tyylipostaus tällä kertaa. Saa nähdä, minkä aikakauden valitsen käsittelyyn seuraavaksi. 2000-luvun vaatteet ovat ehkä vähän tylsiä, mutta ehkä päädynkin taaksepäin, 20- tai 30-luvuille. Tai kenties teenkin aikamatkan eteenpäin ja visioin itselleni tulevaisuuden lookin!

Kesäherkkuja

Ah, kesä! Viime aikoina olen oikein erityisen paljon nauttinut kaikista ihanista kesäherkuista, joita on alkanut saada torilta ja kaupoista alati alenevaan hintaan. Tällä hetkellä tuntuu, että herkuista on suorastaan runsauden pula., vaikka kaikki herkut eivät suinkaan ole vielä edes kypsyneet.

Along with the summer came all the delicious seasonal delicacies: the tomatoes, herbs, cherries and soon strawberries and fresh peas. The market square is in full swing and I love buying all my fruits and vegetables there in the weekends. I've also made other summertime treats such as ice cream and homemade lemonade.

Täydellinen toritomaatti. Ostan tomaatit lähes aina maalaisten pöydistä, koska niissä tomaatit ovat todella laadukkaita. 

 Rakastan torilla käymistä ja oodin Turun torille voi lukea täältä. Pyrin käymään torilla aina kun ehdin, sillä siellä käymisensä on aivan oma tunnelmansa. Torilta ostetaan tietysti marjat ja herneet, mutta minulle tärkein juttu torilla ovat tomaatit. Oi, toritomaatit! Niitä odotan koko pitkän talven ja kevään, kun kärvistelen espanjalaisten kirsikkatomaattien kanssa. En tiedä, mitä lajikkeita kauppoihin myydään, mutta torilta ostetut tomaatit ovat lähes aina paljon parempia. Nyt olen saanut syödä jo monta satsia toritomaatteja. Ostan niitä paljon kerrallaan, sillä ne säilyvät todella hyvin jääkaapissa. Tai siis säilyisivät, jos ne eivät häviäisi parempiin suihin. 

Yrtit ovat päässeet keittiön kukkapöydälle, kun villiviini on kasvanut hieman, eikä iltapäivän aurinko porota niihin suoraan.

Hengissä pysyvät yrtit ovat toinen kesäihanuus. Yksi basilika tosin ei taida enää elää, mutta suurin osa muista yrtin taimista ovat lähteneet kasvamaan mukavasti. Miten muuten persilijan saa kasvamaan hyvin? Se on jäänyt minulla aina kovin pieneksi. Tuoreita yrttejä voisi tietysti kasvattaa erinäisten lamppujen avulla talvellakin, mutta kesällä se on paljon helpompaa. On niin luksusta napsia omalta kukkapöydältä yrttejä ruokiin. Tänä vuonna minulla on basilika, persilja, minttu ja timjami. Vielä ajattelin hankkia ainakin rosmariinin ja ehkä rucolaa, joka ei taida kyllä olla yrtti.  

Pastakin oli tällä kertaa itse tehtyä. Miehelle joululahjaksi ostamani italialaiset tipo 00-jauhot toimivat paaaaljon suomalaisia durumjauhoja paremmin. 

Yrteistä ja tomaateista saakin kätevästi yhdistettyä täydellistä herkkupastaa. Haudutin miedolla lämmöllä noin vartin tomaatteja, basilikaa ja sipulia. Soseutin ja annoin vähän redusoitua. Lopuksi lisäsin nokareen voita. Ohjeen inspiroi jälleen Aglio ja olio -kirja, jota olen viime aikoina taas käyttänyt ahkerasti. Kastikkeen olisi saanut ehkä hiukan pidempään hautua, jotta maku olisi oikein tiivistynyt. Hyvää oli näinkin! Jotenkin tomaatin maku muuttuu oikein kauan kypsyessään jopa jotenkin "lihaisaksi", vaikka kyseessä on kevyt kasvispasta.  

Sitruunahappo ei liity tapaukseen.

Sitrushedelmiä saa nykyisin ympärisvuoden ja olen ymmärtänyt, että ainakin erilaisten mandariininsukulaisten paras kausi on joskus marras-joulukuussa. Silti minusta sitruuna kuuluu kesään. Olen aina pitänyt sitruunan mausta ja joskus hurjimpina lapsuusvuosinani vetelin sitruunaviipaleita sellaisenaan. Siihen en ehkä nyt ryhdy, enkä myöskään kokeile pyykkikoneelle tarkoitettua sitruunahappoa. Sen sijaan olen tehnyt jälleen kerran lapsuuden suosikkiani, sitruunajuomaa. Niin helppoa, niin raikasta! 

Tämä taitaa olla se väri, mitä usein kutsutaan kirsikanpunaiseksi. Yleensä kirsikat ovat kyllä tummempia, mutta valokuva sai ne näyttämään vaaleammilta. 

Muistan, kun maistoin ensimmäisen kerran kirsikoita. Tai ainakin uskoisin sen olleen ensimmäinen kerta. Olin ala-asteella ja siihen asti olin nähnyt kirsikoita vain kirjoissa. Tietysti olin syönyt kaikenlaisia kirsikkakarkkeja, mutta ne olivat yleensä pahoja. Tuoreet kirsikat sen sijaan olivat jotain aivan herkullista! Kirsikat ovat kyllä vähän arvaamattomia ja hyvältä näyttävä tumma kirsikka saattaakin olla jo ylikypsä. Osittain kirsikoiden herkullisuus perustuu varmaankin niiden ulkonäköön. Ne ovat jotenkin aivan vastustamattoman suloisia pitkine vihreine kantoineen. 

Myös nektariinit pääsevät kesäherkkujen listalle, jos ne ovat sopivan kypsyä. Banaani-parat ovat liian arkisia herkkulistalle. 

Kuka tykkää jätskistä? No kukapa ei! Tötteröjäätelöä on saatava vähintään kerran kesässä, me korkkasimme tötterökauden jo ajat sitten jonain lämpimänä kevätpäivänä. Päärynä on suosikkinimakuni, vaikkei se edes maistu yhtään oikealle päärynälle. Se maistuukin päärynäjätskille! Viime viikonloppuna emme kuitenkaan päätyneet jätskikiskalle, vaan tein itse suklaajätskiä jäätelökoneella. Kuinkahan monta kertaa voin postauksen aikana käyttää sanoaa herkullinen? No, kerta kiellon päälle: jätski oli herkullista!

Kirsikat toivat tähän annokseen lähinnä esteettistä herkullisuutta. Ne eivät oikein "pärjänneet" voimakkaan makuiselle suklaajätskille. 

Ehdin luetella jo vaikka kuinka monta kesäherkkua, mutta silti moni jäi vielä uupumaan. Mansikat, herneet, vadelmat, grilliruoka, uudet perunat... Oijoi! Nyt täytyy nauttia näistä kaikista ihanuuksista. 

Mitkä ovat sinun mielestäsi parhaita kesäherkkuja?