Johan nyt on joulumarkkinat

Bonbonin eka ulkomaanreissu on siis takana, paljon nuorempana kuin kummallakaan vanhemmista. Voi tätä nyky nuorisoa! Tässä siis lyhyehkö selonteko reissusta ja joulumarkkinoista, joilla vierailimme. Ehkä pääsette itsekin vähän markkinahumuun mukaan. 

Märkää joulua! Alexanderplatzin joulumarkkinat. 

Saavuimme Berliiniin myöhään maanantai iltapäivänä. Majoituimme hotelliimme ja lähdimme melkein siltä seisomalta ensimmäisille joulumarkkinoille, läheiselle Alexanderplatzille. Vaikka satoi kaatamalla, markkinatunnelmaan pääsi nopeasti ja joulumieli valtasi ihmisen. Nälkäisinä pysähdyimme ensimmäisellä curry wurst -kojulla (Berliiniläinen erikoisuus). Alkuun se maistuikin hyvältä, mutta kyllä alkoi tökkiä jossain vaiheessa. Ihastelimme tunnelmaa ja otimme Glühweinit (mikä ei ollutkaan oikein makuumme) ja ihastelimme tunnelmaa. Kojuja oli moneen lähtöön ja painoin mieleen lupaavia paikkoja jouluostoksia varten. Oli kiva päästä heti markkinoiden makuun ja tuli heti tunne, että kannatti lähteä! Illalla kävimme vielä syömässä hyvät kikhernekeitot Mondon suosittelemassa paikassa. 

Itä-Berliinin ytimessä. Tuntui, että koko kaupunki oli yhtä rakennustyömaata. 

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Gendarmenmarktin kehuttuja joulumarkkinoita. Olimme vähän liian ajoissa liikkeellä, sillä ne aukesivatkin vasta kello 11. Niinpä pyörimme ensin vähän muissa kohteissa, kävimme katsomassa mm. Checkpoint Charlien ja vähän Itä-Berliinin jäämiä. Matkan varrella törmäsimme pieniin joulumarkkinoihin, jotka kiersimme läpi. Tällaiset pienet markkinat olivat usein hieman krääsäpainotteisempia verrattuna isoihin, mutta hyvin niissäkin viihtyä. Pian siirryimmekin jo varsinaisille joulumarkkinoille, joita ei oltu kehuttu turhaan! Myynnissä oli laadukkaan oloisia tuotteita ja esillepano oli tyylikästä. Myös ruokatarjonta oli monipuolista ja päädyimme herkullisiin, höyryävän kuumiin keittoihin. Bonbon alkoi jossain vaiheessa hermostua, joten siirryimme läheiseen kahvilaan. Ajattelimme, että saatamme tulla illalla vielä takaisin. Samoille markkinoille. Kävelimmekin paikan ohi illalla, mutta silloin porteilla jonotettiin, joten jätimme paluun välistä.¨

Gendarmenmarktin joulumarkkinoilla päiväsaikaan. 

... ja iltavalaistuksessa. Tätä tosin ihailimme vain kadun toiselta puolelta. 

Iltapäivällä pääsin kiertelemään vähän vintagepuodeissa, joita Berliinistä onkin riittämiin. Kävin paikallisessa UFFissa/Fidassa eli Humanassa. Sielläkin oli yllättävän paljon kaikkia kivoja vaatteita, mutta en kuitenkaan löytänyt mitään. Made in Berlin oli valtavan suuri ja valikoimaltaan laaja kauppa, jossa sovittelinkin yhtä ja toista, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Omintakeisin ja hauskin vintagekauppa oli ehdottomasti Pick and weight kilostore, jossa siis sai ostaa vaatteita kilohinnalla! Siellä teki todellisia löytöjä ja minä löysin kauniin brokadijuhlamekon. Vaatteita myytiin neljällä eri kilohinnalla. Kevyen mekon hinnaksi tuli noin 25 euroa, kun kilohinta oli 65 euroa. Aika hyvä hinta 60-luvun hyväkuntoisesta juhlamekosta! Muitakin kiinnostavia kauppoja olisi varmasti löytynyt, mutta aika oli rajallinen.

Made in Berlin vaan jatkui ja jatkui...

Pick and weight oli kompaktimipi, mutta ahdettu täyteen monenmoisia löytöjä.

Illalla yritimme etsiä parit Mondon suosittelemat joulumarkkinat. Kumpaakaan niistä ei löytynyt. Toisen tilalla oli tyhjä katu ja toisen paikalla rakennustyömaa. Näköjään netti olisi sittenkin ollut luotettavampi lähde. Aikamme kierreltyämme päädyimme taas lähimarkkinoille Alexanderplatzille. Tällä kertaa teimme hiukan jouluostoksia ja kävimme maailmanpyörässä. Maailmanpyörä olisi ollut oikein mukava kokemus, ellei Bonskulle olisi iskenyt juuri siellä kauhea nälkä. Hän huusi koko ajan! Sori vaan kanssamatkustajat! Noh, hauska kertomus saatiin siitäkin. Vauhdista tai pyörimisestä itku ei johtunut, sillä se alkoi jo ennen pyörmistä ja lentokoneessa Bonbon otti etenkin nousut ja laskut rauhallisesti. 

Vanhaa ja uutta Potsdamerplatzin joulumarkkinoilla.

Keskiviikkona lähdimme ensin kohti Brandenburgin aukiota ja sen läheistä puistoa, sillä kohteenamme olevat joulumarkkinat aukesivat vasta myöhemmin. Puisto olikin kokonaisen kaupunginosan kokoinen, joten kiersimme siitä vain pienen osan! Törmäsimme pieniin joulumarkkinoihin Potsdamer Platz. Oli hassun näköistä, kun valtavan modernilla aukiolla tönötti jono puisia "joulumökkejä"! Seuraavat joulumarkkinat Breitenscheidplatzilla olivat aika peruskauraa ja alkoivat jo vähän toistaa itseään. Samat myyntikojut toistuivat monessa paikassa. Markkinaväsymys alkoi nostaa päätään.

Breitenscheidplatzilla. Suklaakuorrutteiset viinirypäleet olivat yllättävän hyviä. 

Parempaa oli onneksi vielä luvassa, sillä Charlottenburgin linnan läheiset markkinat olivat todella tasokkaat ja vetivät vertoja Gendarmenmarktin markkinoille! Hyvät markkinat tunnisti selvästikin kojujen valkoisista katoista ja siitä, että tavarat eivät olleet niitä samoja kuin joka markkinoilla vaan myös aivan ainutkertaisia juttuja oli myynnissä. Näiltä markkinoilta ostimme tuliaisiksi hauskoja suklaatyökaluja, jotka eivät edes olleet mitään joulukalenterisuklaata, vaan täyttä tavaraa! Näillä markkinoilla oli myös tarjolla suomalaista "glöggiä", mutta emme maistaneet, kuinka aitoa se oli. 

Charlottenburgin linnan markkinoilla oli elävähköä musiikkia. Vaskiyhtye soitti yhden kappaleen noin 5-10 minuutin välein. 

Illalla vielä kiersimme yhden kadun, jota oli kehuttu jossain blogissa hyväksi second hand - ja vintagekaduksi. No, kaikki hyvät kaupat taisivat olla jo kiinni. Sentään yhden hauskan kaupan löysimme, nimittäin vanhantavaran liikkeen, jossa myytiin kaikenlaista DDR-tavaraa ynnä muuta sekalaista! Söimme vielä hyvät kakut ja piirakat läheisessä kahvilassa ja aloimme liikkua vähitellen hotellia kohti. Reissuväsymys alkoi painaa, kuten aina reissun loppua kohden oli reissu kestänyt kaksi päivää tai kaksi viikkoa. Aamulla suuntasimmekin jo lentokentälle. 

Vanhaa muovikrääsää värijärjestyksessä. En valitettavasti muista kaupan nimeä. 

Reissu oli oikein onnistunut. Bonbon otti reissaamisen rennosti ja nukkui varmaan 70 % ajasta, mikä ei ole ollenkaan tavallista, edes kantoliinassa. Mitään paineita tai tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, joten tuntui, että ehdimme vauvan kanssa vaikka mitä. Meistä tuntui, ettei vauvan kanssa reissaaminen ollut sen haastavampaa kuin arki yleensäkään. Omat kiemuransa se tietysti toi matkaan, mutta kyllä meillä ennenkin on ollut nälkäänsä kiukuttelevia ihmisiä reissussa, nyt niitä vaan on kolme. 

P.S. Jos tekstissä oli outoja sanoja tai virheitä, se johtuu siitä, että kirjoitusasut piti tarkistaa jälkikäteen, mutta joku on unohtunut välistä. 

Hupsua joulua

No niin, pyöräytetään vihdoin täällä blogissa joulukausi käyntiin! Minä taidan olla jo ihan mattimyöhäsenä liikkeellä, mutta enköhän ehdi kelkkaan kuitenkin. Eilen sain vihdoin viriteltyä jouluvalot rapunpieleenkin, varmaan ennätysmyöhään. Onneksi koristeluista ehtii vielä nauttia pitkään!

Ihana valokranssi sopii myös päähän, vaikka Lucialle tai sitten ihan vaan lapsenmieliselle höpsölle aattona. 

Minä olen vähän sellaista koulukuntaa, että joulukoristeiden ei tarvitse olla aina kovin tyylikkäitä. Varastostani ei löydy pelkästään valkoisia tähtiä tai hillityn hopeita koristenauhoja. No, kukapa sellaista minulta olisi odottanutkaan? Vuodesta toiseen kaivan esiin samat vanhat koristeet, mutta usein mukaan liittyy myös jotain uutta. Esittelen nyt tämän hetkiset pikkujoulukoristeeni. 

Joulubanaani, -päärynä ja höyhenhöttöä.

Mitä niihin hupsuihin koristeisiin tulee, niin ihastuin edelliskesänä Unkarilaisessa joulupuodissa hedelmäkoristeisiin. Hedelmillä joulukoristeina on pitkät perinteet, vaikka tässä talven ihmemaata ihannoivassa joulukulttuurissa ne ovatkin jääneet pimentoon. Saksan reissulta jouluhedelmä kokoeilmamme karttui päärynällä ja banaanilla. Ne pääsivät vanhempieni antaman sulkakoristeen kanssa ikkunaan roikkumaan. Toisella ikkunalla on lasilintu ja pienen pieni sydänliitutaulu, johon kirjoitan jonkun jouluisen viestin. 

En vielä ole keksinyt, mitä kirjoittaa pieneen liitutauluuni.

Monena vuonna minun on ollut tarkoitus tehdä himmeli mehupilleistä. Aina se on jäänyt, mutta nyt sain vihdoin tartuttua toimeen. Bonskua piti vähän viihdyttää välillä, joten tyydyin melko yksinkertaiseen versioon, mutta olen tyytyväinen. Miksi himmelin pitäisi olla yhtenäinen kokonaisuus? Kolme erillistä himmelitimanttia käy hyvin. Ehkä jonain vuonna innostun tekemään koknaisen himmelin. Bonbon hurmioitui himmelistä täysin. Kun näytin hänelle valmista himmeliä, alkoi valtava riemunkiljahtelu ja ilakoiminen. Välillä piti vakavoitua ja yrittää tarrata äidin himmeliviritelmään kiinni. Onnistunut koriste siis!

Hurmiohimmeliksi ristitty tilataideteos. Nuo narut voisi korvata siimalla, jos viitsisin. 

Meille on muodostunut perinteeksi seimiasetelman kokoaminen vähitellen adventtikynttelikön viereen. Maria ja Joosef matkaavat tällä hetkellä makuuhuoneessa, paimenet ovat passissa tallin lähistöllä kirjahyllyssä ja itämaan tietäjät matkaavat halki eteisen. Aina adventtina niitä siirretään lähemmäs tallia. Toivottavasti tämä perinne on Bonbonin mieleen tulevaisuudessa. Vielä hän ei ehkä ihan hirveästi saa näistä irti. 

Hieman epätavallisia paimenia laitumella. Seimi-asetelmassa oli vain yksi paimen ja tuntui niin karulta laittaa hänet yksin vartioitsemaan lampaita. 

Jos jouluhedelmät ovat hupsuja, niin on meillä jotain tyylikästäkin. Eteiseen olen koonnut kullan ja kuparin hohtoisen asetelman, jonka koristin kauniilla lasilinnulla. Lintu muistuttaa minua äitini lapsuuden kodin lintujoulukoristeesta, joka koristaa edelleen vanhempieni kuusta joka vuosi. 

Hohtava eteinen taitaa olla joulukoristeasetelmistani tyylipuhtain. Onneksi siellä on sentään nuo söpöt palleroiset tietäjät tuomassa hauskuutta.

Hämmästyin kyllä vähän itsekin, kuinka hillitty näiden koristeiden väripaletti on. No, onneksi kuusi tulee kohta, se saakin olla sitten kirjava kuin, noh, joulukuusi! 

Oletko hillityn, perinteisen puna-vihreän vai hassuttelevan koristelun ystävä?

Eksätieädäkukamäoon?

Mukana kulki pieni vihreä mies. 

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, sen taustalla on ollut muutaman päivän reissu Berliiniin perheen voimin. Tai mitä minä oikein pahoittelen, minähän saan tehdä mitä vaan, sillä olemme Bonbonin kanssa tätä nykyä varsinaisia julkkiksia, ainakin päätellen siitä, millaista huomiota reissullamme herätimme.

Bonbon löysi nimikkopaikan. Löyypä Berliinistä ihan oikea nimikkokatukin. 

Jo lentokoneessakin saimme erityiskohtelua. Kun sitten astuimme Saksanmaalle, joka kadunkulmassa ja joulumarkkinoilla meitä tuijotettiin, meille hymyiltiin, meitä osoiteltiin (ihan hyväntahtoisesti), jopa naurettiin. Aamiaispöydässä italialaisnaiset lirkuttelivat miehelle ja Bonskulle, mutta vakavoituivat heit minun tultua pöytään. Herätimme siis kansainvälistä huomiota, sillä meistä olivat kiinnostuineita niin paikalliset kuin turistitkin.Välillä joku uskaltautui juttelemaankin ja myös muutamaan valokuvaan päädyttiin. Lähtölennolle mentiin ulkokautta, tietysti paparazzeja vältelläksemme. 

Tuollainen sokerikuorrutettu omena oli yllättävän hyvää! 

Haha, varmasti melkein jokainen vauvan kanssa matkustanut on saanut erityishuomiota osakseen. Luulenpa, että meidän saamamme ylenpalttinen huomio liittyi kantotakkiin. Onhan se kieltämättä hauska ja suloinen näky, että takin sisältä pilkistää minun lisäkseni vauva! Erityisen herttaista oli, kun eräs brittimies tuli kyselemään takin merkkiä tytärtään varten, sillä tytär oli saamassa vauvan. Ystävällinen huomio oli mukavaa, sillä melkein ollenkaan en saanut sellaisia pitkiä, vakavia tuijotuksia, joita välillä Suomessa saa (vaikka saa paljon myös ystävällisiä katseita ja kommentteja). 

Papparazzi ottamassa kuvaa. 

Joulumarkkinamatka oli oikein onnistunut ja vauvan kanssa oli kiva reissata. Lisää matkasta kirjoitan myöhemmin. Tässä oli vaan lyhyet terveiset meiltä "julkkiksilta". Vastailen edellisten postausten kommentteihin, jahka tältä hypetykseltä kerkeän. 

Älä osta kurpitsaa säkissä, osa 4

Taannoin lupailin vuotuista kurpitsapostausta ja tässä se vihdoin tulee! Jo kolmena aikaisempana vuonna olen tunaroinut ja toilaillut kurpitsaostosteni kanssa. Kurpitsat eivät olekaan kasvaneet lineaarisesti eikä artimeettinen tai geometrinen toteutunut, kun viime vuonna sumea logiikka heittikin tielleni viisi minikurpitsaa. Suuri haaveeni kurpitsavaunuista tai omasta kurpitsamökistä ei siis ole toteutunut. Tänä vuonna päästään kuitenkin jo aika lähelle, sillä kurpitsat kuuluvat kurkkukasvien sukuun (lat. Cucurbitaceae). 

Kurpitsankantojuhta

Jos aikoo tilata kurpitsan tai muun kurkkukasvin säkissä, se kannattaa ehdottomasti tilata joltain mahtavalta blogitoverilta. Tämä kyseinen kurkkukasvi matkasi meille Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton varastoista.  Eräänä harmaana marraskuun iltana nappasin Bonskun kantoliinaan ja marssin postiin hakemaan pakettia. Tällä kertaa paketti ei painanut 20 kiloa, mutta Ikean kassi oli oikein sopiva kuljetusväline. Tällä kertaa ei tarvinnut hakea autoa, eikä keikuttaa möhkälettä pyöräntarakalla halki kaupungin, vaikka kantamuksella kokoa olikin. 

Iittalan kassi ja ilmastointiteippiä...

Kotona aloin hartaasti kuoria hankintaani paketista. Paketti oli selvästi koottu hellyydellä ja tarkkuudella. Sisältöä oli suojattu muun muassa suklaarasialla ja silkkipaperilla. Kurkkukasvia oli selvästi haluttu varjella ylimääräisiltä kolhuilta. Kerros kerrokselta, vähä vähältä, alkoi paketin sisältökin paljastua. Ensin vastassa tuikkivat iloiset silmät... 

... Prisman kassi...

... silkkipaperia... 

... suklaarasia ja sanomalehteä... Tämähän kävi ihan pakettileikistä!

"Silmät?!?!?!", te lukijat varmasti mietitte tässä vaiheessa. Kyllä, silmät, sillä kyseessä ei ollut mikään tavallinen kurkkukasvi. Paketista paljastui nimittäin ihka-aito kuueläin kurkkumaasta, myös kurkku- tai kurpistamopoksi tituleerattu kaveri. Siellä se tillitti iloisesti silmillään ja hymyili alati tyytyväistä hymyään. Paketista päästyään se sai hetken rullailla vapaasti lattialla, ennen kuin se päätyi vielä piiloon. Bonbon saa sen nimittäin joululahjaksi. 

Kukas se sieltä kurkistaa? Tunnistatko jo otuksen?

Kurkkumopo on Plaston 70-luvulla valmistama potkuauto. Hyväkuntoiset kurkkumopot  lienevät ihan keräilyharvinaisuuksiakin, mutta tämän kurkkumopon on vielä tarkoitus päätyä ihan leikkeihin. Tuskinpa Bonsku ihan hetkeen vielä sillä huristelee, mutta muutaman kuukaudenkin päästä tilanne on varmaankin toinen. Siihen saakka se saa köllötellä nurkassa ja tutkailla rauhassa uutta kotiaan. Okein mainio sisustuselementti minusta! Nimeä sillä ei vielä ole, mutta eiköhän sellainen keksitä.

Kurkkumopo koko komeudessaan. Jopa toinen tuntosarvi on jäljellä. Saa nähdä, onko kauaa, kun Bonsku pääsee sillä huristelemaan. 

Minä en tällaisella muista koskaan leikkineeni, mutta olin hämärästi tietoinen  kurkkumopojen olemassaolosta. Mopo tuo mieleeni Richard Scarryn Iloisen autokirjan, josta niin ikään löyty kurkkuauto. Suosittelen lukemaan liikuttavan kertomuksen kurkkumopojen kohtaamisesta Pupuleipomon blogista.

Mitäs pidätte? Onkos teillä kokemuksia kurkkumoposta? Onko nimiehdotuksia?

Peukalotrauma ja kuinka siitä selvitään

Päätin tässä kuussa ottaa osaa Vaapulan käsityöhaasteeseen, jonka teemana nyt marraskuussa oli lapsuusmuistoni. Minähän pidän muisteloista, joten haaste sopi minulle mainiosti. Kurkin muiden haasteeseen osallistujien töitä ja ilokseni löysin monta hyvin erilaista työtä. Linkistä pääsee haasteen aloituspostaukseen ja muihin blogeihin.

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten en ole aina ollut erityisen hyvä käsitöissä. Ala-asteen käsityötunnit kuluivat kavereiden kanssa kikattaessa ja toisaalta pohtiessa sitä, mistä ihmeen reiästä se virkkuukoukku pitäisi saada läpi, kun koko työ on yhtä tiukkaa myttyä. Sittemmin olen oppinut pitämään käsitöistä, erityiskiitos kuuluu OKL-aikojen käsityötunneille. Lapsena käsityöt olivat monesti kuitenkin yhtä tuskaa ja seisoin aina jonossa opettajan luokse odottamassa neuvoja, kun tuli tenkkapoo. 

Näitä lapasia sopii käyttää vaikka haarniskan kanssa, niin peltiset ne ovat. 

Eräs erityinen trauma liittyy ensimmäisten lapasten kutomiseen. Kaikki varmaankin jo otsikon perusteella arvaavat, mistä on kyse, mutta kerron silti traagisen tarinan raudanlujista lapasista. Olin valinnut mielestäni erinomaisen kauniit värit lapasiin: sähkönsinistä, lilaa ja metsän vihreää. Silloin Novitan värikartta ei tainnut olla yhtä laaja kuin nyt. Suunnittelin kauniin tulpaanikuvion ja eikun kutomaan (eli siis neulomaan, mutta meillä puhutaan aina kutomisesta). Lapaset valmistuivat tappavan hitaaseen tahtiin. Koska ne piti saada valmiiksikin jossain vaiheessa, lapaset sai ottaa kotiin ja jatkaa kutomista siellä. Niinpä sitten eräänä iltana oikein rykäisin ja kudoin toista lapasta vaikka kuinka pitkälle.

Lähikuva. Paha peukalo näkyy vasemmassa alakulmassa. 

Sitten äitini huomasi sen jossain vaiheessa. Hän ei sanonut mitään, sillä olin tehnyt niin kovan työn. Hän ajatteli, ettei sillä ehkä niin väliä. Kunnes huomasin sen itse: olin tehnyt tietysti kaksi saman käden lapasta! Sain sellaisen primitiivireaktion, ettei sellaista raivoa kovin usein meillä nähty. Valtava työ oli mennyt hukkaan! En muista varmaksi, ehkä vanhempani yrittivät suostutella minua jättämään virheen huomiotta ja kutomaan lapanen loppuun. Minä en halunnut, vaan työ oli purettava peukaloon saakka. Vaikka oli jo melko myöhä, kudoin raivoisasti varmaan puolille öin (eli 12-vuotiaalle silloin aika myöhään) ja sain kuin sainkin lapasen lähtöpisteeseen. En varmasti ollut koskaan kutonut niin nopeasti! Lapaset valmistuivat ja olin niistä hyvin ylpeä. Niitä tosin ei voinut pitää, sillä ne olivat niin tiukalla käsialalla kudottu, että ne olivat aivan kivikovat. Mutta sehän on sivuseikka!

"Missä on peukalo, missä on peukalo..."

Sittemmin olen kutonut aina silloin tällöin lapasia, mutta olen ehdottomasti enemmän sukkaihmisiä. Nykyään muistan tehdä kaksi eri käden lapasta, mutta en kyllä yhtään tykkään sen peukalon tekemisestä. Niinpä onkin kovin vapauttavaa neuloa vauvan lapasia, joihin ei tarvitse lainkaan peukaloa! Ne myös valmistuvat suhteellisen nopeasti, sillä käsityöt valmistuvat tällä hetkellä suurinpiirtein samaan tahtiin kuin silloin ala-asteella, joskin eri syystä.

Kettu, kissa, hiiri ja nalle. Yhdistelemällä erilaisia korvien malleja ja päättelytekniikoita saa aikaan erilaisia eläimiä. 

Näihin eläinlapasiin sain inspiraatiota ja pohjan Ram sam saa -blogin kettulapasista. Valkoinen ja oranssi näyttivät niin kauniilta yhdessä, että aloitin suoraan kopioimalla ja ideoin matkan varrella lisää eläimiä ja värejä. Haasteeseen syntyi neljä erilaista lapasta, joista osa menee lähipiiriin syntyville pienokaisille. Lapasten malli on hyvä ja varresta tuli napakka. Lisäsin tosin muutaman kerroksen sileää neuletta ensimmäisellä värillä. Kissa- ja nallelapaset päättelin terävän kärjen sijaan pyöreästi tällä ohjeella. Korvat kirjoin päälle silmukoita jäljitellen. Siinä kohtaa meinasi syntyä uusi trauma, sillä neuleen päälle kirjonta ei ole myöskään ollut vahvuuksiani, mutta nyt pääsin hommasta jyvälle ja tämän videon avulla sain selvää hommasta. 

Ja nassut valmiina! Niin söpöjä!

Minusta lapasista tuli oikein söpöjä ja kaukana ovat ne ajat, jolloin kutominen oli tuskien taivalta. Nyt muutaman kerroksen neulominen silloin tällöin virkistää mukavasti ja pienet ja vähän isommatkin lapaset syntyvät paljon nopeammin kuin joskus ennen. Välillä vieläkin ihmettelen, että mites tässä näin kävi! 

Pikaoperaatio joulun lapsi

Olin kuullut aikaisempinakin vuosina Operaatio joulun lapsesta, jonka kautta voi lähettää joulupaketin Euroopan kaikkein köyhimmille lapsille Romaniaan tai Moldovaan. Vastaavia keräyksiä on toki suomalaisillekin lapsille, mutta minä satuin nyt tarttumaan tähän projektiin. Suunnittelin tänä syksynä, että nyt minä vihdoin osallistun keräykseen, mutta asia unohtui muiden kiireiden vuoksi. Viime viikolla yhtäkkiä heräsin tarkistamana, että koskas pakettien keräys päättyy. Onneksi tarkistin, sillä Turussa keräys päättyi jo 15.11., vaikka joissain muissa paikoissa jatkuu vielä 22.11. asti. Lisäksi käytännössä keräys päättyi jo 13.11., sillä Mikaelin seurakuntakoti oli auki vain viikolla ja toiseen keräyspisteeseen emme olisi ehtineet myöskään. Viime torstaina piti siis äkkiä panna toimeksi ja lähdimme Bonskun kanssa ostoksille. 

Paketti kootaan joko varta vasten haettuun kenkälaatikon kokoiseen laatikkoon tai sitten ihan vaan kenkälaatikkoon. Sopiva, kauniin oranssi kenkälaatikko löytyikin jemmasta. Sitten piti valita ikärymä ja tuleeko paketti tytölle vai pojalle. Jos minulla ei olisi tullut niin kiire, olisin varmaan ottanut sen kaikkein haastavimman ryhmän, eli 10-14 vuotiaat pojat, mutta nyt menin vähän matalammalta ja valitsin kohderyhmäksi 2-4 vuotiaat pojat. 

Paketissa on tarkkaan määritelty, mitä sinne pitää kerätä. Hyvä näin, sillä muuten lahjojen sisältö voisi olla mitä sattuu. Tuotteiden tulee olla myös uusia, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä käytettyjen tavaroiden kunto voisi olla kovin vaihtelevaa. Tarkka lista helpottaa myös ostotyötä, ettei tarvitse niin paljon käyttää aikaa miettimiseen, mitä lapsi voisi tarvita, vaan voi miettiä sitä, millaisista tarvikkeista lapsi sitten pitäisi. Tähän listaan vielä paketin sisällön.

1. Yksi laadukas lelu ja pienempi lelu

Sopivan lelun löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Osa kivoista lelukaupoista oli jo kiinni, joten oli tyytyminen Stockan leluosastoon ja Br-leluihin. Etsin ensin Duplo legoja, mutta sopivia ei löytnyt. Lopulta löysin Lahjatavaraliike Rusetista söpön kettupehmolelun, samanlaisen kuin on miehen veljentytöllä. Ketun lisäksi ostin söpön pienen matkalaukun. Minusta ainakin oli pienenä kiva kärrätä tavaroita pienissä laukuissa, joten toivottavasti näin on lahjan saajankin mielestä kiva tehdä. 

2. Vaatteet: pipo, hanskat, sukat ja ohut, pitkähihainen paita

Vaatteissa suosin suomalaista paitaa lukuunottamatta. Pipon ja hanskat valitsin Kivat-merkiltä ja sukat ovat sidosteen. Toivottavasti ovat laadukkaita! Paidaksi valitsin Bogin hauskan pingviinipaidan. Tarjolla olisi ollut myös erilaisia nalleja, mutta valitsin pingiviinin siksi, että keltainen paidan väri oli pirtein ja nallepaidat olivat kaikki hieman hailakan sinisiä. 

3. Koulutarvikkeet: Vihko, lyijy- ja värikyniä, kumi, terotin ja penaali

Koulutarvikkeiksi valikoitui ihan sattumalta muumi-aiheisia tarvikkeita. Ohjeissa toivotaan, ettei mikään esineistä viittaisi väkivaltaan ja täytyy sanoa, että tarjolla oli vaaleanpunaisten ponipenaalien lisäksi melko väkivaltaisia kuva-aiheita. Ehkä alkusyksystä tarjonta olisi ollut runsaampaa. Moldovassa ja Romaniassa muumeista ei varmaankaan tiedetä mitään, mutta hauskat hahmot vetoavat ehkä silti pieniin lapsiin. 

4. Hygieniatuotteet: hammasharja, -tahna, palasaippua, kampa tai harja

No, näissä nyt ei ollut mitään erityistä kirjoitettavaa. Aika perustuotteita. Suomalaislapselle nämä hygieniatuotteet osana joululahjaa olisivat varmaan aika ankeaa, mutta ei välttämättä niille lapsille, joille ne eivät ole itsestäänselvyys. 

5. Hedelmäkarkkeja, joiden viimeinen myyntipäivä on seuraavan vuoden puolella.

Yritin ensin löytää jotain vähän luonnollisempia karkkeja, kuin nämä joidin päädyin. Niiden päivämäärät vaan olivat vähän huonompia, joten ajattelin, että ehkei yksi esanssikarkkipussi pilaa lasta, koska ne eivät varmastikaan ole mikään jokapäiväinen juttu kaikille maailman lapsille. Pakkasin mukaan myös xylitolipastilleja, jotka käyvät myös karkista. 

6. Muuta laatikontäytettä ja kuva tai viesti

Laatikko tuli niin täyteen kaikeasta ylläolevasta, etten hoksannut laittaa mukaan muuta. Tarra-arkki tai muu sellainen olisi ollut ehkä vielä kiva lisä. Toivon, että lapsi on tyytyväinen näihinkin! Laitoin mukaan pienen viestilappusen, jossa kerroin keltä lahja on. Kuvaa ei nyt sattunut sopivasti olemaan.

Toivon todella, että osasin valita sopivat lahjat. Eiköhän paketille löydetä sopiva omistaja. Aion ottaan nyt perinteeksi koota paketin joka joulu. Kun Bonbon on hieman isompi, hän saa auttaa paketin kokoamisessa ja valitsemisessa. Ensi vuonna aion myös koota paketin vähän paremman ajan kanssa, kun nyt tuli niin kova kiire. Onneksi sopivat tavarat kuitenkin löytyivät, sillä eihän paketin sisältö ole mitään ihmeellisyyksiä täynnä. 

Monissa keräyspisteissä on vielä aikaa osallistua Operaatio joulun lapseen vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka. Lisäksi nettisivuilla voi koota virtuaalipaketin 40 euron hintaan. Suomessa Operaatio joulun lapsesta vastaa Patmos lähetyssäätiö, jolle voi lähettää paketteja myös ympäri vuoden. Jos tämä kyseinen keräys ei tunnu omalta, niin vastaavia keräyksiä löytyy monenlaisia, myös suomalaislapsille. 

Oletko osallistunut tai oletko aikeissa osallistua johonkin joululahjakeräykseen?

Extreme-elämys-isänpäivä

Sunnuntaina oli nyt sitten tämä ensimmäinen virallinen isänpäivä meidän perheessä. Muutaman viikon takaisella Ruissalon reissulla keksin loistavan idean, miten juhlistaa sitä. Innostuin ajatuksesta lähteä vähän luontoretkeilemään ja ottaa myös isovanhemmat mukaan. Siinä samalla saisivat vaari ja pappa aineettomat isänpäivälahjat elämysretken muodossa. Tuumasta toimeen! Suunnittelin retkieväät ja hankin miehelle trangian isänpäivälahjaksi. Hän tietysti oletti, että otamme mukaan hänen vanhempiensa trangian, joten yllätys onnistui. Lauantaina esivalmistelin retkieväät, sunnuntaina tein vielä lettutaikinan ja kokosin kamppeet kasaan. Keitin lounaaksi kanakeiton, ettei tarvinnut lähteä retkelle tyhjin vatsoin.  

Retkiseurue miinus valokuvaaja. Kuvissa piti kävellä hidastetusti eli "dressmann-tyyliin", jotta kuvat onnistuivat.

Aamun aloitin herättämällä miehen onnittelulaululla. Toin oikein aamiaisen sänkyyn ja siinä sitten yhdessä availimme lahjat. Oli oikein ihana ja ikimuistoinen tämä ensimmäisen isänpäivän aamukin, vaikka meinasi tulla kiire, kun heräsimme niin myöhään. Minun vanhempani tulivat meille aamupäivällä ja miehen vanhemmat tapasimme kirkossa, jossa kävimme yhdessä koko porukka. Sitten syötiin se keittolounas ja valmistauduttiin retkelle. 

"Yl' kasteisten vuorten me kuljemme..."

Ensin tulkitsimme tämän sudenjäljeksi, mutta oli tainnut kuitenkin kulkea narussa tämä susi, kun seurasi niin nätisti polkuja. 

Suuntasimme kohti Kurjenrahkan kansallispuistoa. Tarkempi määränpää oli... hmm... mikäs se nyt oli. Pitää tarkistaa mieheltä. Bonbon kulki mukana Manducassa miehen kyydissä ja nukahti käveltyämme jonkin matkaa. Olin valmistautunut imetykseen ulko-olosuhteissa, mutta kävikin tuuri, sillä Bonsku ei herännyt koko reissun aikana kuin pieneksi hetkeksi, eikä silloinkaan tarvinnut ruokaa. Hyvä näin, sillä pysähtyminen pimenevässä metsässä olisi ollut varsinainen operaatio. Sää suosi, vaikka päivä oli sateinen. Maa oli toki märkä ja liukas, mutta onneksi kaikilla oli riittävän hyvät kengät.

Välillä oli vähän kaltevaa ja liukasta, 

Loppunoususta piti ottaa kuva. Valitettavasti kuvassa ei kerro todellisuutta. 

Ennen Paltanvuoren (sehän se oli!) huippua oli vielä melkoisen jyrkkä nousu ja vähän hirvitti, miten siitä selvittäisiin. Mutta hyvinhän se meni. Mies on tottunut metsässä liikkuja, joten hän kyllä osasi varoa vauva kantorepussakin. Huipulla odotti penkki ja odotettu evästauko. Ensin syötiin tekemäni sämpylät ja sitten alettiin paistaa lettuja. Kaasupolttimolla varustettu trangia syttyi helposti, mutta lettujen paistaminen oli silti vähän kinkkistä hommaa. Olin kokeillut uutta taikinareseptiä ja laittanut siihen liian vähän kananmunia, pannua ei kuumenettu heti riittävästi ja lätyt paistuivat vähän epätasaisesti. Paistaminen oli varsin hidasta hommaa, mutta saimme kuitenkin jokainen yhden kunnon retkiletun. Minä sain parhaan, koska paistajana söin omani viimeiseksi! Kun paistaminen olisi vihdoin alkanut sujua, alkoi kuitenkin jo hämärtää sen verran, että oli viisainta lähteä kohti parkkipaikkaa.

´"Kohtalainen näkymä" nauratti. Ei ehkä kovin houkutteleva. Olisi pitänyt tulla siis aikaisemmin...

Retkikeittiö. Kaasulla toimiva trangia oli kannattava ostos, niin ei tarvinnut pelata sinolilla. 

Paluumatka taisi olla se kaikkein extriimein kokemus koko reissussa. Tai no, ei ehkä porukan kokeneille retkeilijöille, mutta minä ja vanhempani emme ole ehkä niin eräihmisiä, joten meille ainakin. Hämärä laskeutui todella nopeasti, vaikka oli kuitenkin vasta iltapäivä. Mutta niinhän se tekee marraskuussa! Onneksi kännyköissä on hyvät lamput ja joku taskarikin oli mukana. Liukkaista kivistä ja juurista varoiteltiin takana kulkeville. Miehellä oli paperikartta ja anopilla oli kännykässä sovellut. Siinä vaiheessa, kun hänen kännykkänsä akkuloppui, meitä city-ihmisiä vähän kylmäsi, mutta hyvin sitä selvittiin. Onneksi oli monta suunnistajaa mukana ja äkkiähän sen karttasovelluksen olisi omaankin kännykkään ladannut.

Ihan näin pimeää ei ollut kuvan ottohetkellä todellisuudessa, mutta hetken päästä kuva vastasikin jo totuutta.

Retki oli siis oikein onnistunut ja oli hauska järjestää tällainen vähän erilainen isänpäiväyllätys. Äitienpäivänä voidaan sitten mennä vaikka johonkin hienoon ravintolaan syömään! Kaikki tykkäsivät retkestä ja itselle jäi sellainen olo, että retkeilyhän on oikein kivaa. Vanhat partiotraumat alkavat siis hälventyä ja jokin päässä on selvästi vinksahtanut. Suosittelen kokeilemaan tällaista isänpäiväretkeä joskus! Tai miksei äitienpäivänäkin! Loppuun laitan vielä retkilettujen reseptin. Lisäsin kotona taikinaan munan, jolloin letut onnistuivat oikein hyvin. Maku oli syvä ja mantelimaidon ansiosta kivan pähkinäinen.

Karkkiksen (vehnättömät ja maidottomat) retkiletut

• n. 8 dl mantelimaitoa
• 4 munaa
• 3 dl kaurahiutaleita tai 2 dl kaurajauhoja
• 2 dl ohjajauhoja
• loraus öljyä
• ripaus suolaa
•  1 tl sokeria
• voita paistamiseen

Jauha kaurahiutaleet tehosekoittimessa jauhoksi. Voit käyttää myös ihan valmiita kaurajauhoja tai vaikka vehnäjauhoja (meillä on nyt jätetty vehnä pois erinäisistä syistä). Sekoita lettutaikinan ainekset ja jätä turpoamaan jääkaappiin. vähintään puoleksi tunniksi, mutta mielellään pidemmäksi aikaa. Jos paistat letut retkellä, kannattaa taikina laittaa pieneen juomapulloon, josta se on helppo kaataa pannulle.

Suosittelen kokeilemaan eräretkeä isänpäiväksi! Tai miksei äideillekin! Miten sinä vietit isänpäivää?