Grand tour, osa 6 ja sisustuskielen jatkokurssi, osa 1

Huh! Kylläpäs tässä on haastetta yrittää ympätä kaksi näin suurta aihetta samaan postaukseen. Mietin, voisinko tehdä asian toisin, mutta päädyin siihen, että tämä on paras ratkaisu. Esittelemättä on nimittäin enää yksi tila, enkä voi pitää sisustuskielen jatkokurssia ilman sitä. Huomioikaa, että 5. grand tour -osa on erinomainen sisustuskielen kertausmateriaali. Alkeiskurssin voi käydä täällä. Kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti alkeiskurssin kommentteihin, sillä siellä vilahtaa sana "tambuuri", jonka olen luvannut kuuluvan jatkokurssille.

Lasiveranta siintää edessä.

Esittelyvuorossa on siis meidän "kuistimme". Tambuuri, tai tampuuri, tarkoittaa ainakin täälläpäin ulkoeteistä, joksi tätä voisi myös kutsua. Sana ei kyllä ole ainakaan meillä ollut yleiskäytössä. En kyllä oikein tiedä mikä tämä kyseinen huone edes on. Asuntoilmoituksessa se oli kuvattu termillä "lasiveranta". Jokatapauksessa se on porraskäytävä ja tasanne, jonka kautta kuljetaan sisälle eteiseen. Kuistiksi me sitä yleisimmin kutsumme.

Ovisilmämme on vähän turhan iso. 

Miten "tambuuri" sitten liittyy sisustuskieleen? No, appivanhempieni koti on aivan mielettömän upea vanha puutalo täynnä antiikkia ja perinnemaaleja. Heidän kotinsa esiteltiin eräässä sisustuslehdessä ja innoissani tietenkin luin jutun. Heidän paraatieteistään tituleeratiin siinä sanalla "tambuuri", vielä oikein b:llä. En ollut koskaan kuullutkaan moista sanaa! Kysyin mieheltäkin, että tiesikö hän viettäneensä lapsuutensa talossa, jossa on tambuuri. Ei tiennyt, ainakaan sen jälkeen kun kerroin, ettei se ole lyömäsoitin. Minusta oli hilpeää, miten sisustuslehti sai huoneen, jota talvisin myös kylmiönä käytetään, kuulostamaan vielä paljon ylevämmältä kuin mitä se arjessa on.

Sitä se sisustuskieli on: asioista käytetään sanoja, jotka saavat ne kuulostamaan vielä mielenkiintoisemmilta. Ei sisäpiha nyt vaan kuulosta yhtä hienolta kuin atriumpiha tai kakkosolohuone yhtä erityiseltä kuin sali. Kyse on myös tietysti siitä, että halutaan käyttää rikkaampaa kieltä. Silti joskus kun lukee sisustuslehtiä voi arkisten asioiden sisustuskielentäminen tuntua koomiselta.

Lupasin sitä kukkaloistoa jahka narsissit kukkivat. Tässä narsissit kuistin puolelta. 

Takaisin meidän tampuuriimme! Se ei ole aivan parhaimmillaan, sillä sen sisustaminen kesäkuntoon on vasta suunnitteluasteella. Tarkoitus olisi tuoda vähän kodikkuutta tilaan. Haluaisin sinne jonkun kauniin metallituolin, kesäksi räsymaton ja jotain muuta kaunista. Tässä huoneessa saa olla myös ripaus romantiikkaa!

Valko-vaaleansininen torikorini odottaa malttamattomana kesän satoa!

Kuten kuvista voi päätellä, kuistilla on kokoonsa nähden yllättävän monta funktiota. Koska sisällä pyykinkuivatustilat ovat rajalliset, olemme vetäneet muutaman narun myös kuistille. Koska kuistilla ei tällä hetkellä ole mielestäni tarpeeksi väriä, jätin kirkkaat pyyhkeet naruille kuivumaan! Muita funktioita ovat mm. puutarha- ja erinäisten ulkoiluvälineiden säilytys. Lisäksi se pitää talvella mukavasti kylmää pois sisäeteisestä.

Miksi sinä tätä tilaa kutsuisit? 

Kuistin tärkein tehtävä on kuitenkin toivottaa tervetulleeksi. Minusta on hauskaa, kun uudet vieraat yllättyvät tästä erikoisesta sisääntuloratkaisusta. Tietenkin joskus on hieman ärsyttävää rampata portaat alas avaamaan vieraille ovi, varsinkin jos heitä tulee useampi... Kovin kauaa se ei kuitenkaan yleensä harmita. Vieraat toivotetaan tervetulleeksi myös kuistin koristeissa. Seinällä roikkuu erilaisia sydämiä, joista yhdessä on liitutaulu. Siihen on kirjoitettu osa mieheni  mummon aikanaan laulamasta tervetulolaulusta. Voiko paremmin enää tervetulleeksi toivotaakaan?

Tervetuloa, hauska tavata...