Romuromanttiset nimpparit

Nimppariherkkuja.

Minulla on marraskuussa nimipäivä ja vanhempani tulivat käymään meillä muun muassa juhlistamaan sitä. Romuromanttinen on kuulemma tämän hetken sisustusmuotisana, joka löytyi uudesta Avotakastakin peräti kahdesti.  Nimipäivät olivat romuromanttiset vain siinä mielessä, että toinen pienistä lahjoista löytyi kuulemma kirpparilta, joka oli täynnä jos jonkinlaista romua. Siksi siis lahjakin oli romuromanttinen, vaikka sillä taidetaankin tarkoittaa ennemminkin kaikkia rouheita ja robusteja teollisuushenkisiä ja muuten kuluneita asioita. Oli miten oli, tästä lahjasta pitääkin iloita, sillä nyt meidän eteisen lipastomme on kokonainen!

Hieman epätäydellinen lipasto. Alimpia laatikoita on välillä ollut vähän hankala avata.

Lipasto on siis isäni lapsuuden kodista. Serkkuni asuu nykyään siinä talossa ja sain lipaston, kun sisustusta uusittiin joku vuosi sitten. Lipastosta mamma haki aina minulle rahaa, jolla ostaa jotain kivaa kun olin pieni. Vaikka muisto on varsin materialistinen, se oli aina yhtä jännittävä hetki kun mamma ehdotti, että mennään käymään lipastolla. Hauska yksityiskohta on myös, että isäni piti pienenä karkkikätköään yhdessä sen laatikoista. Kuten kuvasta voi huomata, kolme vetimistä puuttuu. Lipasto on siis vähän "romuromanttinen". Vetimet ovat kävinneet vuosien varrella ja aina välillä puuttuvien tilalle on etsitty uusia (siis vanhoja) vetimiä. 

Nyt vanhempani olivat bonganneet eräältä kirpputorilta lipaston, jonka vetimet olivat melkein samanlaiset. Lipasto oli kuitenkin huonossa kunnossa ja he olivat kiinnostuneita pelkistä vetimistä. Armottoman kaupankäynnin jälkeen (heh, no ei se ehkä ihan näin mennyt) vetimet kuitenkin saatiin. Ne olivat pikkuisen erilaiset kuin vanhat, mutta aivan riittävän samanlaiset. Toinen lipasto jäi tosin nyt ilman vetimiä, mutta eiköhän myyjä saa hankittua siihen taas jotkut toiset vetimet. 

Vanha vedin. 

Uusi vedin. 

Voih, nyt tajusin ettei meidän lipastomme olekaan enää muodikkaan romuromanttinen, kun siinä on kaikki vetimet. No, jostain pitää luopua ja enköhän keksi jonkun toisen sisustuskielisen sanan kuvaamaan sitä, että lipasto onkin nyt "täydellinen". ;) 

Pahoittelut vihreästi kuvasta, mutta eteisessä on iltaisin vähän vähän valoa. Vetimet kuitenkin erottuvat. 

Ratkaisua muodikkuusongelmaani voin miettiä vaikka popsimalla näitä nimppariherkkuja. Sain lahjaksi myös Arabian 24h Tuokio -lautasen, joka käy oikein hyvin keksilautasesta. Enempää näitä ei ole tarkoitus kerätä, vaan tämä yksi astia riittää kokoelmiini mainiosti.