Salaliittoja ja kanuunoita

Pelakuiden tilalle pääsi miehen veljen perheeltä saatu lyhty.

Jälleen on tullut aika esitellä uusia istutuksia ovenpielessämme. Näin syksyllä ja talvella tosin minipuutarhamme esittelytiheys varmaankin harvenee, koska ei talvella nyt vaan ole niin paljon vaihtuvuutta ja vaihtoehtoja kasveissa. Onneksi talvisaikaan voi puolestaan uudistaa vaikka lyhtyjä ja kynttilöitä aina kun huvittaa. Jonkun aikaa rapunpielemme ehti näyttää äärimmäisen ankealta, kun pakkanen vei viimeiset kesäkukat, enkä ehtinyt laittaa uusia. Tästä huolimatta sain jälleen naapureilta kehuja kukistani, kun olin siivoamassa rapunpieltä.

Voiko tämän lohduttomampaa näkyä olla? No voi, jos tuo puksupuukin olisi kuollut. Aika ankeaaa jokatapauksessa. 

Pakkasta koko kesän sinnitelleet ruusubegoniat eivät enää kestäneet.

Viime vuonna halusin jostain kummasta päähänpistosta pelkästään valkoisia callunoita. (Calluna-sanasta tulee aina mieleen kanuuna, siitä otsikon toinen osa). Punaiset tuntuivat liian tavallisilta ja värjätyt vihreät ja muut taas jotenkin mauttomilta. Tänä vuonna taas halusin ehdottomasti monen sävyisiä callunoita rapunpieleen. Eikä sellainen kirkkaan vihreäksi värjättykään olisi ollenkaan paha, jos sellainen tulee vastaan!

Valkoinen, punainen ja pari hennon lilaa callunaa tänä vuonna. Pieni kurpitsa on edelleen hyvä, mutta lyhty homehtui jo  pari viikkoa ennen halloweenia. 

Hopealankaan ihastuin tänä vuonna, vaikka siinä ei väriä juuri olekaan. 

Niinhän siinä viime vuonna kävi, että kyllästyin pelkkiin valkoisiin callunoihin. Olihan minulla myös sypressi tai mikä kataja lienikään ja siinä jouluvalot, mutta ei se riittänyt. Kaipasin vähän väriä. Törmäsin torilla punaisiin marjakasveihin, jotka olivat synkän talven keskellä aivan ihastuttavan pirteitä, ja ostin niitä muutaman. En vielä silloin tiennyt, mitä kasvit olivat enkä huomannut kysyä. Marjat säilyivät kevääseen ja niitä oli esillä vielä narsissienkin kanssa. Linkistä voi muuten katsella viime talven (tosin jo kulahtanutta) lookia. 

Talven piristeitä.

Kun näin noita kyseisiä kasveja taas torilla, ostin niitä heti tänäkin vuonna. Kysyin myyjältä kasvin nimeä   ja painoin sen mieleeni. Kotona yritin sitten muistella kovasti, mikä nimi mahtoi olla. Marja-s-jotain. Marja ja s.  Puolukan näköinen. Salava? Yritin googletella tuloksetta. Onneksi ilmeisesti kyseinen kasvi on yleistymässä päin, sillä jonkun ajan päästä näin erään puutarhaliikkeen edustalla myytävänä "lamosalalia". Salali se oli! Marjasalali, myyjän mukaan mutta ilmeisesti lamosalali on toinen nimi. Kun nyt sain nimen taas selville, minun piti keksiä heti muistisääntö. Muistisäännöksi tuli tietysti "salaliitto", koska siltähän se melkein kuulostaa. Näitä salaliittoja aion ostaa jatkossakin!

Gaultheria procumbens on kuulemma syötävä ja ikivihreä. Syödä näitä ei uskalla, mutta mahtaisivatkohan ne säilyä seuraavaankin talveen purkeissa?

Koska pimeys on iskenyt jo täydellä tehollaan, eikä luntakaan enää/vielä ole, ajattelin pistää jo jouluvalotkin puksipuuhun. Pudotin valosarjan keittiön ikkunasta ja kiersin johdon nurkan taakse. Ajattelin, että asettelen ensin valot pensaaseen, menen sisälle laittamaan sähköt päälle ja siirryn takaisin ulos ihailemaan lopputulosta. Noh, lopputulos oli se, että ehkä viidesosa lampuista paloi... Ei auttanut muu kuin kokeilla yksitellen, mikä lampuista oli viallinen. Lopulta sain suurimman osan lampuista toimimaan ja sain näpättyä valokuvan. Nyt osa lampuista on taas sammunut. Taidan vaihtaa sarjan toiseen ja tutkailla sisällä, mikä mättää. Onneksi lyhyt valaisevat pimeän tullen ovenpieltä!

Huomaa seinänviertä kulkeva  johto ikivihreä köynnös. 

Minusta jouluvalot saavat palaa jo marraskuussa ja aina kevääseen asti. Turha näitä on säästellä pimeän talven keskellä pelkästään joulunajaksi!

Tämmöinen rapunpieli meillä siis on tällä hetkellä. Saa nähdä mitä uusia kasveja tänä talvena löydän! Mistä talvikasveista sinä pidät?