Viittä vaille vintagea

Kangas ei oikein valokuvissa pääse oikeuksiinsa, mutta värit ovat suunnilleen oikein. 

Kun olin pieni, äiti ompeli minulle paljon vaatteita. Erityisesti juhlamekot ovat jääneet mieleeni. Eräänä vuonna löysimme aivan ihanan ruudillisen silkin, josta piti tulla minulle sen vuotinen mekko. Jostain syystä mekko jäi kuitenkin tekemättä. Joko oli liian kiire tai sitten tilalle löytyikin valmis mekko. Kangas yksinkertaisesti unohtui kaappiin. Vuosien varrella kävin sitä säännöllisesti hypistelemässä.

Pari vuotta sitten innostuin lopulta kaivamaan kankaan kaapista ja tein siitä yläosan kokonaisuuteen, johon tein myös fuksian punaisen kynähameen. Kyseistä asukokonaisuutta en ole pässyt käyttämään kovin usein, sillä yläosa on melko avoin, eikä minulla ole ollut asuun sopivaa jakkua. Olen käyttänyt asua yhdessä vain kerran, eikä siitäkään ole yhtään kuvaa. Erillisiä kuviakin on vain muutamia. 

Ruutusilkistä tehty yläosa vauhdissa itsenäisyyspäivänä 2011. Alaosa on vanhojentanssipuvun alaosa, josta organza on käännetty puvun sisään. Uusiokäyttöä siis. 

Etsiessäni jakkua erääseen toiseen asuun päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja etsiä kaavat sopivaan jakkuun. Nykyvalikoimista en löytänyt kivaa yksinkertaista juhlajakkua, joten käännyin jälleen Etsyn vintage-kaavojen puoleen. Niitä olen hyödyntänyt ennenkin, silloin harvoin kun olen innostunut omepelemaan vaatteita. Kaavat tilasin tosin jo ajat sitten ja vasta nimipäiväjahjaksi itselleni ostama Vintage fashion kirja sai minut tarttumaan tuumasta toimeen. Jakkuhan on sitä paitsi viittä vaille vintagea, koska malli on vanha ja kangaskin täyttää pian sen vaaditun kahdenkymmenen vuoden iän.

Yli 60-vuotta leikkaamatta olleita kaavoja on jotenkin jänä käsitellä. Vihdoin näistäkin syntyy jotain!

Sunnuntai-ilta on siis kulunut ommellessa. En ole mikään huippuompelija ja työ on siksi aika hidasta, mutta saan mielestäni ihan hyvää jälkeä aikaan. Sen sijaan vaatteen tuunaamisiini en ole koskaan tyytyväinen. Ompeleminen on aika kausittaista ja yleensä olen tehnyt juhlavaatteita. Inspiraationa on ollut yleensä jokin kangas, jonka olen halunnut käyttöön. Kerran esimerkiksi innostuin Linnan juhlien aikaan tekemään vanhempieni opiskeluaikaisista verhoista itselleni juhlapuvun, joka on päässyt pari kertaa käyttöönkin. 

Äidin ja iskän verhot. Takan oli hieno "lärpäke". Minua tosin harmittaa edelleen, että yläosa on noin erivärinen.

Karkkiksen ompelutyöpiste. Kaikki tarpeellinen, konetta lukuunottamatta, löytyy sohvan alta mustasta salkusta.

Kun teen käsitöitä, katson yleensä samalla telkkaria tai kuuntelen radiota. Ompeleminen on siitä hankalaa, että kone pitää niin kovaa ääntä, ettei tätä ole oikein voinut tehdä. Kunnes tänään tajusin, että voinhan laittaa luurit korviin, jolloin kone ei haittaa lainkaan niin paljon. Olen siis kuunnellut työskennellessäni kolme Alivaltiosihteeriohjelman viikkokoostetta putkeen ja yhden Aristoteleen kantapään. Alivalkkarit ovat isäni suuri suosiikki ja koska olen perinyt paljon isäni huumorintajua, sama ohjelma iskee myös minuun. Ilta on siis sujunut rattoisasti, kun tajusin ottaa kuulokkeet käyttöön. 

Aina kun teen käsitöitä, sen näkee koko kämpästä. Asioita pitää levitellä.

Valitettavasti minun täytyy paljastaa, että tämän postauksen kirjoittaminen on vain välipala ompelemisen lomassa. Lopputulosta ei ole vielä syntynyt. Mutta jahka saan jakun valmiiksi ja kuvat otettua, niin lupaan liittää ne joko tämän postauksen loppuun tai seuraavaan postaukseen. Riippuu vähän siitä, kuinka nopeasti homma hoituu.