Eikä yksikään pelastunut

Dramaattinen otsikko viittaa tietysti Agatha Christien kuuluisaan romaaniin, joka tunnetaan myös vähemmän poliittisesti korrektilla nimellä. Välillä mielessäni väikkyy jo kesä ja minun kesääni kuuluvat yleensä salapoliisiromaanit, yleensä juuri Christien klassikot. Vielä en ole niitä alkanut hamstrata kirjastosta, eivätkä muutkaan, sillä vasta joskus kesäkuun puolen välin jälkeen kirjaston dekkarihyllyt alkavat ammottaa tyhjyyttään.

The title of this blogpost refers to the Finnish translation of Agatha Christie's famous novel And then there were none. The more lileral meaning of the Finnish title is something like "And none of them survived". And neiter did my geraniums (hence the title). I tried to take care of them the right way during winter but apparently I'm not much of a gardener. Or maybe it was just bad luck. Oh well, luckily I can just buy some new flowers if I can't keep the old ones alive. The daffodils I bought last week brought the spring to our doorstep!

Lohduton näky. Sisällä ei ollut enää mitään elävää. 

Viittaan otsikolla myös pelakuihini, jotka kaivelin kellarista päivänvaloon joitakin viikkoja sitten. Ja elvytysyritysten jälkeen jouduin toteamaan, ettei yksikään pelastunut pitkältä talvelta. Ennen kuin laitoin pelakuuni talvehtimaan, luin netistä erilaisia ohjeita. Toisissa sanottiin, että kellari on hyvä paikka ja toisissa taas käskettiin laittaa kukat viileään ja valoisaan. No, meidän ainoa vaihtoehtomme oli kellari, joten siihen päädyin. Kastelin niitä hyvin harvakseltaan, kuten ohjeistettiin. Kellarissa ei pitäisi lämmön laskea alle plus viiden, mutta kovimpina pakkasina näin oli päässyt käymään, sillä matalalla olleet pelakuut olivat jäätyneet. Ylempänä olleet eivät olleet jäätyneet, mutta kuolleet sitten johonkin muuhun. 

Kymmenen pientä pelakuun tainta.

Voihan kökkö. Olen kovasti yrittänyt todistella, etten ole aivan täysin viherpeukaloton, mutta muistatteko, mitä viime vuoden kesäkurpitsaprojektistani tuli satoa? Katsokaa ja ihailkaa! Jep, en taida olla mikään suuri puutarhuri. Onneksi on ihmisiä, jotka kasvattavat kukkia (ja vihanneksia) puolestani! Ne tietty maksavat jonkun verran, mutta kukkiin olen valmis satsaamaan silloin tällöin. 

Huoh... Tässä viimevuotiset pelakuut parhaassa loistossaan!

Ja tässä vielä uuteen loistoon puhjenneet pelargonit loppukesästä! En minä sentään ihan toivoton ole.

En antanut kuolleiden pelargonioiden masentaa minua liikaa. Pihaa piti tietysti alkaa jo talven jäljiltä piristää ja viimein ostin lisää narsisseja rapunpieltä koristamaan. Talven pakkasista kärsineet callunat joutivat roskikseen. 

Hopealanka säästyi vielä roskistuomiolta, sillä se piristyi keltaisesta kaverista. 

Pidän oikein kovasti tästä simppelin sinikeltaisesta kevätlookista. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä väriyhdistelmä tuo luultavasti mieleen Ruotsin. Ne ovat kuitenkin myös Rauman värit, joten mikäs sen sopivampaa kuin mainostaa oman lapsuuden kaupunkinsa värejä, vaikkapa eilisen Rauma-päivän kunniaksi. 

Amppelikin pääsi paikoilleen. Talvella roikkuva ketju näyttikin vähän ankealta. 

Vaikka sini-keltainen väriskaala on oikein kaunis, alan pikkuhiljaa jo odottaa kesän väriloistoa. Näin keväällä ja kevättalvella meidän kotimme on valoisimmillaan, kun puut ja villiviini eivät vielä varjosta sitä. Kun katsoin noita kesän pelakuu-kuvia, aloin jo melkein haikaille tuota varjoisaa vehreyttä. Silti aion vielä nauttia keväästä täysin siemauksin!

Ja mitä vihanneksenkasvatusprojekteihini tulee... Tänä vuonna en ehkä yritä kasvattaa mitään kovin suurta. Yksi pienimuotoinen kasvatusprojekti minulla on kyllä jo käynnissä ja siitä kerron täällä aikanaan.