Postin tuo, postin tuo...

Tämän kertainen aihe saa minut väkisin hyräilemään iki-ihanaa Postimies Paten tunnaria. Siis sitä alkuperäistä, ei mitään erikoislähettipalveluita. En valitettavasti löytänyt Youtubesta kuin tämän videon, jossa ei ole kuvaa ollenkaan. Jos haluaa nähdä Paten, täytyy tyytyä englannin kieliseen versioon, joka on tietysti se alkuperäinen.

Minä en valitettavasti tiedä, minkä niminen postinjakaja meille yleensä tuo postin, mutta olen kyllä nähnyt hänet useaan otteeseen ikkunasta tai tervehtinyt pihalla. Välillä postin jakaa tietysti joku eri tyyppi, mutta aika usein sama. No miten postinjakamine liittyy tähän postaukseen? Siten, että huomenna postinjakajaamme piristää meidän hieno tuunattu postilaatikkomme!

We have a lovely royal blue mailbox. The colour is just right but the two stickers which both say "posti" (or mail in Finnish) and the traces of old duct tape make it look a bit sad. Today I finally managed to spruce it up a little with some nice wrapping paper and contact paper. I was very pleased with the result and I think the mailbox now has a nice art nouveu vibe which matces our house. 

Miksi ihmeessä tässä lukee posti kahdesti. Jotta postimies osaisi soittaa kahdesti?

Meillä on sekä laatikko että luukku ovessa. Suurin osa posteista tulee oven kautta, mutta aina välillä paketteja ja muutakin päätyy laatikkoon. Laatikko on sinänsä vähän turha, mutta se oli siinä jo valmiiksi ja tykkään sen väristä ja ulkonäöstä. Paitsi siitä, että sen kyljessä on ikäviä tarroja ja vanhoja ilmastointiteipin jämiä.  Ne ovat ankeuttaneet kauniin sinistä laatikkoa jo pitkään. Viimein sain aikaiseksi tehdä asialle jotain.Toinen syy postilaatikon tuunaamiseen oli se, että meidän ovessa ei ole kunnollista asunnon numeroa.

Jos pelkkiä tämmöisiä osuisi kommenttien sanavahvistukseen, ei taitaisi kommentointi onnistua.

Kävin jokin aika sitten Susannan innoittamana Tigerissä vähän lahjapaperiostoksilla. Löysinkin pari niin kaunista paperia, ettei niitä olisi voinut käyttää pelkästään paketoimiseen. Päässäni alkoi muhia ajatus postilaatikon laittamisesta uuteen kuosiin. Tänään pääsin vihdoin tuumasta toimeen ja kaivoin esiin kauniin kuviollisen lahjapaperin ja kontaktimuovikokoelmani. Tarjolla olisi ollut myös itselimautuvaa hyllypaperia, mutta ajattelin, että lahjapaperin saa tarvittaessa helpommin irti ja vaihdettua. 

Kuosi on oikeasti hieman sinisempi. Mielestäni siinä on sopivasti jugend-henkeä. 

Itse tuunausprosessissa ei ole varmaankaan sen ihmempää kerrottavaa. Mittasin millainen kaistale riittäisi peittämään nuo posti-tekstit ja tuon torven. Sitten leikkasin kirkkaasta kontaktimuovista pari senttiä joka suuntaan suuremman palasen. Numerot tein googlaamalla jonkun art nouveau-fontin ja kopioimalla vapaalla kädellä numerot. Tein ensin klassisen virheen ja tein numerot valkoisen kontaktimuovin nurjalle puolelle oikeaan suuntaan. Nehän pitää tehdä tietysti peilikuvina! 

Kulmakunnan hienoin postilaatikko. Nuo kontaktimuovin reunat voisi vielä päälystää vaikka vihreällä.

Lopuksi sitten liimasin numerot ensin lahjapaperiin ja sitten varovasti asettelin koko höskän kontaktimuovin päälle. Tämä oli aika riskaabeli vaihe ja paperi olisi voinut mennä ruttuun. Sen olisi voinut hoitaa varmemmallakin tavalla, mutta en viitsinyt. Kannatti oikaista, sillä onnistuin heti! Jee! Laatikon kannen ilmastointiteipin jälkien päälle liimasin kaistaleen sopivan vihreää kontaktimuovia. Tarkoitus oli kirjoittaa siihen sukunimi, mutta meillä ei ollut sopivaa tussia.

Numeroiden fontti sopii yhteen tekemääni ei mainoksia -lappuun.

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Nyt ei haittaa edes kevätkukkien puute (toistaiseksi) tai maahan satanut märkä lumi, kun voin ihailla postilaatikkoa. Pysähdyin tänään oikein pitkäksi toviksi avaamaan ovea palatessani kotiin. Ehkä se piristää meidän postimiestäkin!

Värikäs postilaatikko sointuu kivasti myös kuistin mattoon.

Lopuksi voinkin vaihtaa täysin aihetta. Sen lisäksi, että kurkin välillä ikkunasta meidän postimiestä/miehiä (sattuvat olemaan yleensä miehiä), stalkkeroin tänään myös meidän naapuria ja salakuvasin hänen ateriointiaan. Meidän naapurustossa asuu tällaisia söpöjä aatelisoravia. Aatelisia siksi, että asuvat vähän tällaisella hienomalla alueella ja ovat noin pulleita. Sain niin söpöjä kuvia että! Katsokaa nyt noita varpaita!

Curre Von Puolala aterioi rännin reunalla.