Vaahtoamista vaahtokarkeista

Vaahtokarkkeihin liittyy monia lapsuusmuistoja, niin hyviä kuin huonoja. Olen aina pitänyt vaahtokarkeista, vaikka eiväthän ne maistu oikeastaan millekään. Paitsi sokerille, eikä niissä kyllä juuri muuta olekaan. Jokin siinä rakenteessa kuitenkin viehättää. 

I really like marshmallows, altough they don't really taste like (or contain ) anything other than sugar. I think it's the consistency I like, the foaminess and softness. In Finnish, marshmallows are even called foam candy. I tried making marshmallows for the first time this weekend. They turned out pretty good but I think I'm going to try another recipe next time. Marshmallows are great on their on but I also really like s'mores. Campfire would be ideal but an oven will do. 

Mitä vaahtokarkit sisältä: sokeria, tomusokeria, glukoosisiirappia, liivatetta, perunajauhoja ja vähän vettä (ei kuvassa). Varsinaisia terveyspommeja siis. 

Ai miksikö vaahtoan vaahtokarkeista? Koska päätin eilen tehdä vaahtokarkkeja itse! Se kuulostaa hirveän vaikealta, mutta on itseasiassa todella helppoa. Sotkuakaan ei syntynyt hirveästi. Tein vaahtokarkit Dansukkerin ohjeella, joka vaikutti yksinkertaiselta ja selkeältä. Sitä se olikin, vaikka pieniä ongelmia tulikin lopuksi vastaan. Siksi lisäsin reseptiin omia huomioita, jotka on merkitty kursiivilla. Reseptistä oli kuitenkin hyvä aloittaa ja ensi kerralla aion kokeilla Fanni ja kanelin ohjetta.

Vaahtokarkkien tekeminen muistutti marenkien tekemistä. Valkuaisvaahdon kovuuden kokeileminen pään päällä on aina yhtä jännää.  Laitoin joukkoon vähän vaaleanpunaista väriä.

En muista ensikosketustani vaahtokarkkeihin, mutta muistan aina tykänneeni niistä. Muistan sellaiset oikein pitkät, pastellinväriset pötköt, ehkä jostain lastenkutsuilta. Joskus alal-asteella suhtautumiseni vaahtokarkkeihin kuitenkin radikaalista muuttui. Alettiin uutisoida BSE:stä ja "hullun lehmän taudista". Siitä levisi hirveitä tarinoita, miten siihen voi yhtäkkiä sairastua kymmenen vuoden päästä. Jätimme kerran kollektiivisesti jauhelihakastikkeen syömättä, kun yksi tyttö sanoi, että tämä varmaan sisältää hullunlehmän lihaa. Ja mikä pahinta, hullunlehmäntautia oli myös vaahtokarkeissa! Kesti monta vuotta, ennen kuin uskalsin syödä vaahtokarkkeja uudestaan. Äiti kerran kannusti ostamaan niitä ja voittamaan pelkoni. Pohdin kyllä useasti jälkeen päin, että mitä jos sitten kymmenen vuoden päästä. No, ei ole kuulunut. 

Tästä kuvasta voisi luulla, että teen makkaroita. 

Monelle BSE ei tietenkään ollut naurun asia, mutta ehkä siitä levitettiin vähän turhaa hysteriaa. Myöhemmin pääsin tauti- ja vaahtokarkkikammostani yli ja pääsin Makuunin irtokarkkien makuun. Siellä myytiin sellaisia jättimäisiä möhkäle vaahtokarkkeja kaikissa sateenkaaren värissä, kookoksella tai kirpeillä päällysteillä kuorrutettuna. Me tietysti "shoppailureissulla" ostimme niitä. Minulla oli vielä siihen aikaan heiluvia maitohampaita ja muistan, kuinka eräässä kaupassa puraisin oikein isoa ja tahmeaa vaahtokarkkia. Silloin hampaani jäi kiinni karkkiin ja irtosi! Minusta oli silloin niin hauskaa, että hammas voi lähteä niin pehmeään karkkiin, että muistan sen edelleen. 

Helpot kotitekoiset vaahtokarkit

• 7 liivatelehteä
• 3 munanvalkuaista
• 2 rkl tomusokeria
• (elintarvikeväriä)
• 2 ¼ dl taloussokeria
• 2 rkl  Glukoosisiirappia
• ½ dl vettä
• ½ dl vettä liivatteiden liuottamiseen
• 2 dl Tomusokeria
• 2 dl perunajauhoja  

Ei ihan blogikelpoinen kuva leivänmuruineen, mutta menköön.

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

2. Vaahdota valkuaiset ja tomusokeri kestäväksi vaahdoksi. Jos haluat, voit lisätä seokseen elintarvikeväriä.

3. Mittaa kattilaan taloussokeri, glukoosisiirappi ja vesi. Veden määrä kannattaa pitää minimissään, koska muuten vaahtokarkit "vetistyvät" helposti säilytyksessä.

4. Anna kiehua, kunnes seos on 100-asteista. Käytä lämpötilan mittaamiseen digitaalista lämpömittaria.

5. Kuumenna ½ dl vettä esimerkiksi juomalasissa ja liuota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet.

6. Jatka sokeriliemen kuumentamista.

7. Kun seos on 127-asteista, ota se pois liedeltä ja kaada valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten. Minä vatkasin sähkövatkaimella.

8. Lisää liivateneste vaahtoon ja jatka vatkaamista, kunnes massa on kiinteää ja kiiltävää ja alkaa jäähtyä.

9. Sekoita tomusokeri ja perunajauhot keskenään ja kaada uunipellille. Sihtaa ja sekoita hyvin, sillä muuten vaahtokarkkeihin tulee kökkäreitä ja ne maistuvat perunajauholle.

10. Laita vaahtokarkkimassa pursotinpussiin ja pursota uunipellille tomusokeri- perunajauhoseoksen päälle tankoja tai yksittäisiä vaahtokarkkeja.

11. Anna jäähtyä huoneenlämmössä. Leikkaa tangot paloiksi.

12. Pyörittele palat tomusokeri-perunajauhoseoksessa. Jauho-sokeriseosta saa olla reilusti, sillä perunajauhot imevät ylimääräisen veden. Karkkien kannattaa antaa myös hiukan kuivahtaa ennen purkittamista.

Jauho-sokerikerros numero yksi.

Olin oikein tyytyväinen lopputulokseen, kun sain karkit valmiiksi. Hiukan liikaa maistui perunajauho, koska en sekoittanut sitä kunnolla tomusokeriin, mutta muuten karkit olivat ihan aitoja vaahtokarkkeja. Purkitin vaahtokarkit, koska ohjeessa sanottiin, että karkit säilyvät ilmatiiviissä rasiassa viikon. Harmikseni illalla huomasin kuitenkin, että perunajauho-tomusokeripinta oli kostunut ja vaahtokarkit tarttuneet toisiinsa inhottavasti purkissa. Minua harmitti todella, sillä olin jo kirjoittanut tämänkin melkein valmiiksi. Onnistuin kuitenkin pelastamaan tilanteen pyörittelemällä karkit uudestaan tomusokerissa ja jauhossa.

Jauho-sokeri kerros nro kaksi. Seuraavasta kuvasta huomaa, että meni jopa vähän överiksi.

Luulen, että minulta lorahti joukkoon hieman liikaa vettä, sillä tein pienemmän annoksen kuin reseptissä. En kuitenkaan ole varma, voiko karkkien vetistyminen johtua siitä.  Hyviä ne silti olivat ja aion tosiaan seuraavaksi kokeilla toista reseptiä, sen verran hauskaa ja helppoa vaahtisten tekeminen oli. Esimerkiksi suklaafonduen kanssa itsetehdyt vaahtokarkit olisivat erityisen herkullisia! 

Valmiit s'moresit. Olin vähän kärsimätön, eivätkä karkit oikein saaneet väriä. 

Parhaimmillaan vaahtokarkit ovat tietysti paahdettuna nuotiolla tai grillissä. Tähän minulla ei ollut valitettavasti mahdollisuutta, mutta uunissa paistetut s'moresit ovat melkein yhtä hyviä.