Pihi pirttihirmu 50-luvulta päivää

Olen kuullut monen pitävän nyt lokakuussa lihattoman kuukauden, näin tekee esimerkiksi Minna.  Vaikka pyrin itsekin vähentämään lihaa (sille on muuten nykyään nimikin, fleksitarianismi), en halua olla koko kuukautta ilman, monestakin syystä. Niinpä päätin osallistua sen sijaan luomu-lokakuuhun eli organic octoberiin. Tai no, siihen vaikutti myös se, että joku facebookissa kutsui minut ko. "tapahtumaan". Tarkoitus on siis ostaa joka kauppareissulla vähintään yksi luomutuote. 

Sometimes I'm a real penny-pincher when it comes to food. I ration my husband's meatballs (although I hardly ever make meatballs because it's way cheaper to make vegetable patties instead). I count how much a portion of every dish costs and the cheaper the dish, the wider my grin. In other ways I'm not stingy at all. I tend to buy a lot of organic food, which is usually more expensive than regular food. Also, on weekends I like to splurge and buy whatever I want. 

Tässä torisatsissa ei kyllä taida olla luomua, mutta kaikki on lähiruokaa.

Totesin kyllä melko nopeasti, että luomukuuhun osallistuminen ei juuri muuta kulutustottumuksiani mitenkään.  Vähintään se yksi luomutuote on tullut jo aika pitkään otettua joka kauppareissulla. Lisäksi kuulun yliopiston luomupiiriin, josta ne kuuluisat jättikurpitsatkin on tilattu. Sen kummemmin en ala tässä pohtia luomun paremmuttaa, eikä se  varmastikaan ole kokonaisratkaisu maailman ruokatilanteeseen. Mielestäni se voi kuitenkin olla osa sitä. Luotan siihen, että luomutuottajat miettivät tuotteidensa ekologisuutta ja kestävyyttä. 

Viikonlopun panostusruoat. Näistä syntyi vaikka mitä herkkua.

No miten tämmöisellä opiskelijalla on varaa luomuun? No mies on tietysti töissä, joten täydellisessä opiskelijataloudessa emme elä. Olen kaupassa sekä nuuka että tuhlaavainen. Mietin tarkkaan, mitä ostan ja vertailen hintoja. Kun ostan jotain edullisesti, voin panostaa johonkin toiseen asiaan enemmän, esimerkiksi luomuun. Luomutuotteissakin katson kyllä hinta. Esimerkiksi nuo luomu-mozzarella maksoivat muutaman sentin tavallista enemmän, joten valinta oli helppo. 

Ostin ruusukaaleja vähän ex tempore. Niistä syntyy aivan loistava, yksinkertainen pasta: pekonia, saksanpähkinöitä (tai pekaani-) ja ruusukaaleja vain sekaisin. On hyvää seuraavanakin päivänä. 

Olen pihi myös jo ostettujen ruokien suhteen ja olen ihan hirveä säännöstelijä. Tiedättehän ne lounasruokaloiden "5 lihapullaa per annos"-laput? Meillä ei ole lappuja, mutta annostelen usein ruoan etukäteen, jotta saan sen riittämään seuraaviinkin päiviin. Pyrin ostamaan vain sen, minkä tarvitsemme ja suunnittelen aterioita mielessäni vähän etukäteen. En minäkään läheskään täydellinen ole. Aina välillä säästelen joitain ruokia vähän liiankin kauan, kuten erästä homeista kesäkurpitsan puolikasta, jonka heitin tänään pois. 

Kasviksiin panostamme, koska ne nyt vaan on niin terveellisiä. Huoh, pian torilta ei saa enää näitä ihania tomaatteja. 

Kuivaruokaa ja säilykkeitä tietysti hamstraan kaappiin. Viime viikon elimme Chocochilin ihanalla linssi-kesäkurpitsapastalla, joka syntyi melkein kokonaan kuivakaapin aineksista. Laitan kotona melko vähän liharuokia, mikä sekin on taloudellista. Punaiset linssit ovat taloutemme kulmakivi tällä hetkellä. Jos en keksi muuta ruokaa, niin teen tätä aivan loistavaa linssikeittoa. Laskeskelen aina päässäni minkä hintaiseksi yksi annos mitäkin ruokaa tulee. Jos päästään alle opiskelijaruoan hinnan, olen tyytyväinen. Voin sanoa, että tuon linssikeiton annoshinta on naurettavan pieni. 

Hiukan kynitty kana.

 Viikonloppuisin sitten syömmekin usein kerran ulkona, kotiinkin saatan ostaa lihaa ja vieläpä panostaa siihen. Tänä viikonloppuna päätin uteliaisuuttani ostaa luomukanan. Siis kanan, ei broileria. En ole koskaan valmistanut ihan oikeaa kanaa, mutta onneksi Pajuniemen sivuilta löytyi resepti uunikanan valmistukseen. Kanan maustaminen onnistui hyvin, mutta kana olisi kyllä kannattanut keittää. Liha kypsyi kyllä, mutta jäi vähän liian sitkeäksi. Ensi kerralla olen viisaampi. Aion kokeilla kanaa toistekin, sillä pidän sen mausta. Eikä haittaa, että lihaa oli ehkä vähän niukalti. Keitin ruhosta ja ylijäämäpaloista kanaliemen vaikka sienikeiton pohjaksi, kuten kunnon 50-luvun kotirouva ikään. 

Aika paljon kynitty kana. Blogiateria kauneimillaan, eikö totta?

Hah, edellisessä postauksessa kerroin juuri, miten täällä blogissa esitellään vain niitä elämän kohokohtia ja jätetään tylsä arki taustalle. Ja nyt minä horisen täällä meidän taloudenpidosta ja ruoka-annosten hinnoista! Noo, ehkä joskus näinkin. Ihan 50-luvun kotirouva tai pirttihirmu en sentään ole, mieskin tekee kotitöitä. Tänään esimerkiksi oli ihana tulla kotiin, kun kaupassa oli käyty JA astiat tiskattu, vaikka oli sovittu, että minä voin hoitaa jomman kumman. Nyt voin jättää pirttihirmuilut sikseen ja katsoa vähän Simpsoneita.