Yhteensoiva sisustus

Musiikki on valtavan hieno asia.  Sen lisäksi, että soittimista voi saada lähtemään kauniin äänen (huom, ei aina), soittimet ovat myös oivia sisustuselementtejä. Olisi paljon tylsempää, jos soittimista tehtäisiin ankean näköisiä ja värisiä, vaikka ne kuulostaisivatkin samalta. Niinpä iloitsen paitsi soitinten kuuntelemisesta, myös niiden katselemisesta. Sisustuskielessä puhutaan usein yhteen sointumisesta. Nämä kotimme kaunokaiset soivat yhteen tavallista kirjaimellisemmin.

Music is very important thing in our lives, especially my husband's. He's a drummer which means we have snares, tom toms and base drums all over the house. I actually really like it because I thing musical instruments are beautiful and are an important part of out home decor. My husband takes music more seriously than I do and I'm merely a mediocre alto saxophonist. But that doesn't mean I shouldn't keep playing, enjoying the music - and admiring my saxophone.

Äh, taaskin kuva vääristää värejä. Oikeasti nuo lasit ovat juuri saman vihreitä kuin tuo rumpu. Miten saisi käsiteltyä vain osan kuvan väreistä? Tarvitsisi varmaan jonkun hienon ohjelman. 

Soittimia on vilahdellut kotikuvissamme usein, sillä niitä löytyy melkein joka nurkasta ja hyllystä. En kuitenkaan muistaakseni ole koskaan koonnut niitä samaan postaukseen. Ja jos olenkin, niin kertaus on opintojen äiti. Täytyyhän lukijoiden tietää, mistä kaikesta soitinkavalkadimme koostuu. Tosin ihan kaikkia  soittimia tässä ei ole, eikä kaikkia säilytetä edes kotona. 

Sähköbasso kuikuilee djemben takaa. 

Yksi aivan suosikeistani on djembe, jonka mies osti melko hiljattain. Koska oli tiedossa, että sitä pidetään esillä, mies oikein soitti ja tiedusteli kuosivalinnasta. Toisessa olisi ollut jotain heimonaamaripäitä, päädyimme tähän vähän neutraalimpaan kuvioon. Värit onneksi räiskyvät! Eikä haittaa, että ne ovat vähän erisävyisiä kuin monet muut värit kodissamme. Se on vain eklektistä. Djembe on hauska, kävelen gradua kirjoittaessani vähän väliä sen luokse ja rummuttelen vähän. Olen varma, että se helpottaa ajattelua. 

Sekalainen seurakunta: rumpuja, kellohattu, sisäpelitossut, pyyhelaatikot ja Carmen-rullat.

Olen oppinut tässä vuosien saatossa mihin erilaisia rumpusettejä tarvitaan ja millainen sopii minkäkinlaiseen musiikkiin. Aika ajoin meille ilmestyy uusi setti ja vanha lähtee pois. Osan seteistä mies on siirtänyt bändikämpille. Suren aina, kun joku erityisen kaunis setti lähtee hyllyiltämme pois! Vähän aikaa hyllyt näyttivät suorastaan ankeilta, mutta onneksi kesällä vanhat 70-luvun tiikerirummut saapuivat ilostuttamaan hyllyjämme. Pitäisiköhän minun hankkia varoiksi jotkut oikein nätit rummut, jotka voin laittaa puuttuvien tilalle. Tosin missä niitä sitten säilyttäisi, jos hyllyt ovat täynnä?

Vintagerummut ja vintagemekko. Hopearummuista otettiin mallia meidän hääkakkuun!

Välillä ne "väärissä paikoissa" pyörivät rummut on vähän isompia kuin tämä. 

Välillä niitä soittimia löytyy tietysti myös vääristä paikoista. Tänään esimerkiksi tuollainen pikkuruinen rumpu, jonka nimeä en muista, nökötti eteisessä. Mutta kuka voisi vastustaa noin söpöä rumpua tai noita herkullisen värisiä rumpukoteloita, jos nyt joku soitin sattuu olemaan vähän tiellä jonkin aikaa? Sanottakoon, että mies vie kyllä soittimet aina ensi tilassa bändikämpille tai laittaa hyllyille, eli suurta ongelmaa niistä ei koidu. 

Jos oikein tarkasti katsoo, lipaston hyllyltä voi bongata suloisen Yamaha Handysoundin. Kai sekin soittimeksi lasketaan?

Osa soittimista aiheuttaa ikuisia murheenkryynejä. Tämä miehen sähkörumpunurkkaus on ihan siedettävä ja toimiva. Minun esteettisten ja miehen toimivuuskäsitysten välillä vallitsee kauhun tasapaino. Piakkoin olisi tarkoitus vähän miettiä uudestaan tätä järjestelyä, sillä erityisesti työpiste on ahdas. Lähinnä siis uudelleen järjestelyjä.

Soittonurkkaus jää kätevästi ovan taakse, eikä näy olohuoneeseen. Eikä tämä murheenkryyni ole onneksi järin iso. Täytyy tosin ottaa tuo autojuliste tuolta goovejulisteen takaa esiin.

 Niin joo, ja kyllähän minäkin musiikkia harrastan. Soitan siis alttosaksofonia orkesterissa, jos joku ei sattunut tietämään tai muistamaan. En hirveästi mainosta sitä, sillä soitan ihan vain omaksi huvikseni ja olen varsin keskinkertainen soittaja. Enkä nyt vähättele taitojani, sillä minusta se on ihan ok olla keskinkertainen tai huonompikin! Ei minun tarvitsekaan olla tämän parempi ja voin silti nauttia soittamisesta. Toisaalta voisin kyllä välillä vähän ottaa itseäni niskasta kiinni ja harjoitella enemmän. Todellisuudessa foni pysyy yleensä koko viikon kotelossa, ellei ole keikka tulossa. Sääli, sillä soitin on niin kaunis, että sitä voisi katsella useamminkin. Noooh, tuohon se jää nyt ainakin muutamaksi päiväksi. 

Laiskuri-Karkkis ei jaksa purkaa fonia eikä jatksanut laittaa suukappaletta paikoilleen tällä kertaa. Minusta tuntuu, että olen aiemminkin laittanut vastaavan kuvan tänne blogiin. 

Soittimet ovat siitä hauskoja sisustusesineitä, että niitä ei ihan tavallisesta sisustuskaupasta ostetakaan. Tai no, kyllä jonkun ruttaantuneen torven voi tietysti jostain antiikkiliikkeestä saada, mutta noin pääsääntöisesti. Silti ne ovat mielestäni mitä hienoimpia sisustuselementtejä. Oikea piano olisi kyllä kodin kruunu, vaikka en tiedä kannattaako sellaista hankkia, kun kumpikaan meistä ei sitä juuri soita. Tyydyn toistaiseksi nauttimaan näistä vähän helpommin liikuteltavista sisustussoittimista. Ehkä intoudun ottamaan tuon foninkin vähän useammin esille, harjoittelemaankin?

Onko sinun kodissasi soittimia sisustuselementteinä?