Hello hillo!

Taannoinen sadonkerjuureissumme anoppilaan tuotti yllättäen suorastaan yltäkylläisen omenavaraston. Saimme kotiin mukaan kaksi isoa korillista omenia. Omenapaljauden nähdessäni kodinhengetär minussa sai yliotteen laiskimuksesta ja päätin alkaa eilen hilloamaan.

Huh, mikä omenasato! Puuhun jäi vielä paljon punaista, mutta niihin ei ylettynyt tikkaillakaan.

Olen aikaisemmin kokeillut appelsiinimarmeladin tekemistä ja ollut tyytyväinen lopputulokseen. Ajattelin, ettei omenahillon tekeminen ainakaan vaikeampaa voi olla, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Hain Stockalta kaupan viimeisen Fiskarsin omenanlohkojan rikkimenneen tilalle ja etsiskelin hillosokeria kahdesta Salesta vain todetakseni sen loppuneen kummatakin. Onneksi kaapin pohjalta löytyi vajaa pussillinen, joten pääsin aloittamaan hilloamisen.

Edellinen omenanlohkoja hajosi kovassa käytössä. Paavalinkukalta taisin saada vinkin Fiskarsin vastaavasta ja ainakin kahden kilon käyttökokemuksella olen tyytyväinen.

Hillon tekeminen alkoi tietysti siitä, että istahdin koneen ääreen ja kirjoitin googleen "omenahillo". Pian ystävällinen google kertoi, että myös hakusanat "omenahillo uunissa" on kovin suosittu. Niinpä päätin klikata ja kappas vain, löysin älyttömän helponkuuloisen ohjeen uunissa tehtävästä omenahillosta, muun muassa täältä ja täältä. Kun hillon makua kuvailtiin vielä toffeemaiseksi, tapaus oli selvä: hilloamaan!

600 grammaa lohkottu, vielä 1400 jäljellä. 

Yksinkertaisuudessaan omenat siis lohkotaan uunivuokaan, laitetaan perään hillosokeria ja mausteita ja sitten 150 asteiseen uuniin puoleksitoista tunniksi. Sitten soseutetaan itselle sopivalla menetelmällä. Laitoin 250 grammaa sokeria per kilo omenoita eli tein suhteellisen vähäsokerista hilloa. Jos haluaa hillon säilyvän varmemmin, kannattaa sokeria laittaa tuplasti. Mausteeksi laitoin toiseen satsiin pari kanelitankoa ja toiseen vaniljatangon. 

Sinne ne menivät paistumaan. Muutamaan otteeseen sekoittelin paistumisen aikana.

Hillon valmistumisen aikana voi vaikka laiskotella, mikä sopii minulle. (Tosin en kyllä ehtinyt laiskotella, kun tein viikonloppu-jälkkäriä varten vaniljakastiketta.) Purkittamisessa piti hieman nähdä vaivaa, kun purkit piti keittää ensin, mutta siinä ne kiehuivat sivussa. 

Suunnittelin kaikkia söpöjä kankaisia kannensuojuksia, mutta lopulta päädyin pikaratkaisuna pelkkiin nauhoihin. Samettia, tietysti. 

Ja se maku! En ole ollenkaan omenahillon ystävä, mutta ajattelin, että tällä uudenlaisella reseptillä voisin saada aikaan tavallista parempaa hilloa. Tämä uuniomenahillo oli kuitenkin niin hyvää, että päätin ottaa uudestaan käyttöön hillopaahdon syömisen aamulla. Pidän erityisesti vaniljalla maustetusta hillosta, mutta myös kaneli on hyvää. Yleensä omenahillo on jotenkin pliisun makuista, mutta tämä hillo on sopivan kirpeää ja hapanta. Kuitenkin uunissa paistuminen antaa hillolle mukavan paahteisen, jopa toffeisen maun, kuten mainostettiinkin. Suosittelen kokeilemaan!

Aiotko sinä hillota vai jätätkö puuhan suosiolla martoille ja kotoilijoille?