Lankaloma ja uusi alku

Tänä aamuna oli oikein kunnon "koulunaloitus aamu". Ilma oli kirpeän syksyinen, aurinko paistoi ja askel oli jännityksestä huolimatta kevyt. Mikäli muistikuviini on luottaminen, aamu oli aika samanlainen kuin noin kaksi kymmentä vuotta sitten astellessani ensimmäistä kertaa kouluun. Päivään kuului jopa sama ruskeankastikkeen haju (= löyhkä) kuin ensimmäisenä koulupäivänä, vaikka tällä kertaa ruskean kastikkeen seassa ei lillunut nakkeja. Tällä kertaa ei myöskään voi puhua "pehmeästi laskusta", sillä pää tuntuu olevan aivan liian täynnä kaikkea uutta informaatiota. Niin, ja tällä kertaa koulutien sijasta minulla aloitin ensimmäisessä pitkäaikaisessa työpaikassa. 

Koska ensimmäisen työpäivän jälkeen on melkoisen moukaroitu olo, vaikka mitään "oikeita töitä" vielä ehtinyt ollakaan, tuntui että tekisi hyvää palata vielä kahden viikon lomaan, jonka ehdin viettää tässä kesätyön ja uuden työn välissä. Koska pari edellistä viikkoa eivät suoneet syksyisen kirpeitä eivätkä kesäisen helteisiä ilmoja, vaan vettä saavista kaatamalla, vietin loman tehden lähinnä käsitöitä kotisohvalla. Ei hullumpi tapa lomailla sekään, vaikka mielummin olisin polskutellut uimarannalla. Onneksi Samppalinnan maauimalaan pääsi sateellakin.

First day of new job today... Brain not functioning ...Need crafts.

En osaa päättää näyttääkö virheellinen mallikerta hyvältä vai karmealta.

Olen tällä hetkellä varsinaisessa virkkuukoukussa ja töitä on koukun alla useampia. Aloitin jo kesällä Virkkuri-kirjasta triforce-kuvioisen pussukan virkkaamisen. Kesällä työ ei juuri edistynyt, varsinkin kun tein ensimmäisen mallikerran vähän väärin... Virkkasin työtä vasenkätisittäin, mutta lisäsin kuvioon väriä oikeakätisten suuntaan. Hups! Nyt en ole vielä päättänyt, taitanko väärinpäin virkatun kuvion pussin sisään vai hyödynnänkö sellaisenaan. Olen ihastunut tuohon kuvioon ja se tuntuukin olevan kovasti muodissa. Pussukka päätynee insuliinipussiksi marimekon pussukoiden tilalle. 

Rumpukapulakori on vähän liian löysä, joten se nojailee pöydänjalkaa vasten.

Kun virkkasin jumppapallon päällisen, päätin etten enää koskaan (tai ainakaan pitkään aikaan) tee mitään matonkuteista, niin hankalaa oli selvittää kudevyyhti. Keväällä ostinkin sitten sotkuvyyhdin lisäski valmiiksi kerittyä kudetta ja homma tuntui jo ihan siedettävältä. Silloin virkkasin pyykkikorit ja aika pian niiden jälkeen vinoraitaisen kodin Virkkuri-kirjasta. Se on niin herkullinen, ihan kuin pinkki polkkakarkki!

Siinä sitä taas on, trikookudetta.

Nyt lomalla virkattuani jo jonkin aikaa triforce-pussukkaa, kyllästyin ohuen langan kanssa näpertelyyn ja kävin ostamassa jälleen trikookudetta. Neon persikkainen kude kutsui minua luokseen ja ajattelin, että kyllä näin suloisesta kuteesta jotain syntyy. Lumoutuneena kuteen väristä unohtuivat myös tuskalliset kerimissessiot hetkessä. Onneksi tällä kertaa jaksoin kaivella netistä ohjeita, miten trikookuteet kannattaa keriä. Yksinkertainen kikka on laittaa kudevyyhti tuolin selkänojan ympärille, jolloin langat eivät sotkeennu keskenään. Oleellista on, ettei irrota vyyhdin kiinintyslankoja ennen kuin on varmistanut, ettei yksikään lanka ole väärällä puolella vyyhtiä.

Alta aikayksikön (tässä tapauksessa yksikkö oli tunti) vyyhti oli kerittynä ja koristeena. 

Tällä kertaa vyyhdin purkaminen sujui lähes ongelmitta ja hermoromahduksitta alle tunnissa (katsoin aikaa Hercule Poirotin jakson kulumisesta). Trikookuteesta syntyi kori hiuspyyhkeille (eli keskikokoisille pyyhkeille, jotka saa helposti pyöräytettyä pään ympäri). Ohjetta en jaksa nyt valitettavasti tänne toistaa, sillä netti on virkattujen neliökorien ohjeita pullollaan. Saa muuten nähdä, koska tämä trikookudemuoti menee ohi ja trikookuteiset korit, pussukat ja sisustuselementit näyttävät auttamattoman 2010-lukuisilta.

2010-lukuinen pyyhekori. 

Vihreässä korissa on kasvopyyhkeet, valkoisessä käsipyyhkeet ja uusimmassa siis "hiuspyyhkeet". Valkoinen kori hankittiin alunperin häihimme ruusunterälehtiä varten. How romantic!

Kun taas sain virkata vähän paksua trikookudetta, teki mieli aloittaa toinen "pieni" virkkaustyö. Sain anopilta synttärilahjaksi Virkkurin toisen osan, jonka optisia kuoseja oli pakko päästä kokeilemaan. Toistaiseksi en ole päässyt kahta riviä pidemmälle. 

Oi olisipa tuo vihreä-valko-musta oma työni eikä kirjan kuva! Toisaalta, pidän omista väreistäni enemmän. 

Nyt siis lankaloma on päätöksessä, mutta käsityöt jatkuvat. Ne tasapainottavat toivonmukaan työtä ja arkea, kuten tämä blogikin. Kirpeää syksyn alkua lukijat!