Silkki, sametti, säkki, vaippa...

Pehmeä tunne sormien alla. Ylellisyys. Yltäkylläisyys. Läikehtivät pinta. Vastakarvaan ei kuitenkaan kannata silittää. Ah, sametti! Sametti yltäisi tällä hetkellä tuon hyppynaruvuosien "hääpukulorun" ykköseksi, ainakin sisustuksessa. (Olen kuullut muitakin versioita tuosta rallatuksesta, miten te muut muistatte tuon?) Olen nykyisin niin huumaantunut sametista, että ihan yllyn käyttämään sisustuskieltä (jonka oppitunnin voi löytää tämän blogin alkuajoilta). Ennen halusin silkkityynyjä, mutta nyt vain sametti kelpaa. Kuulostanpa nyt kovin materialistiselta... Mutta minkäs sille voi, kun kyse on materiaalista!

Ennen oli suklaarasiat samettia... ja konvehdit huopaa? Hellaksen kaunis suklaarasio oli löytö Alles gute vintagesta.

Velvet, velvet everywhere! I just love velver right now and I've bought some lovely new velvet cushions in vivid colours. I can't help sounding a little materialistic but after all, velvet is a material. 

Samettiverhot meillä on ollut jo pitkään, lähes koko ajan kun olemme tässä asunnossa asuneet. Alunperin hullulta tuntunut idea toteutui aikoinaan vähän yllättäen. Ehkä joku blogin lukija muistaakin tarinan. Ensin katselin samettia Eurokankaasta, mutta hinnat huitelivat viidessä kympissä per metri. Ja metarvitsimme aika monta metriä! Yllättäen äiti löysikin Tallinnasta jonkun kangaskaupan uumenista seitsemisen metriä samettia, jonka sai pilkkahintaan, 35 eurolla. Värikin oli juuri passeli. Siitä lähtien olemme aina iltaisin vetäneet makuuhuoneen suuren ikkunan eteen samettiverhot. Ja ne ovat paitsi ylelliset, myös erittäin käytännölliset. Verhot toimivat loistavasti pimennysverhoina ja talvella eristävät lämpöä.

Ikkuna ja villiviinit suorastaan vaativat samettia ympärilleen. Villiviinin rypäleet sointuvat verhoihin täydellisesti. (Voiko tämän sisustuskielisempi enää olla?)

Syksyn tultua aloin kaivata taas vaihtelua sisustustyynyihin. Kaivoin esiin äidin vanhoja tyynyjä, mutta ne ovat jo sata kertaa nähtyjä.  Edellisessä postauksessa kerroin huomanneeni haavailevani ruskeista tyynyistä ja hämmästelen sitä edelleen. Jotenkin vaan makuuhuone kaipasi vihreän ja pinkin rinnalle jotain syksyistä. Omat tyynyvarantoni ovat vielä toistaiseksi melko vaatimattomat, joten lähdin tyynykaupoille. Olin jo pitkään ihaillut yksiä Casa Stockmannin samettityynyjä ja ne sattuivat sopivasti olemaan tarjouksessakin.

Vihreät samettityynyt tein alkuvuodesta, ruskea on uusi lisä kokoelmiini.

Vaikka kuinka olin haaveillut ruskeista tyynyistä, kaupassa minuun iski epävarmuus. En sitten ostanutkaan kuin yhden ruskean tyynyliinan, toiseksi tyynyliinaksi ostin vadelman punaisen. Kotona vadelman punainen ei kuitenkaan sopinut vanhoihin tyynyihin, joten ei auttanut kuin hipsiä takaisin Stockmannille ostamaan vielä toinen ruskea... ja yksi vaaleansininen tyynyliina. Olisin kyllä voinut ostaa vielä vaikka keltaisia ja tummansinisiä, niin kauniita värejä noissa tyynyissä oli. En kuitenkaan millään raaskinnut. Voi olla, että viikonloppuna vielä pimahdan ja käyn hakemassa lisää tyynyliinoja itselleni. On paljon vaikeampi olla ekologinen, kun on enemmän ostovoimaa...

Samettia sametilla ja puuvillalla. Piskett- ja Pollar-koirien sävy innoitti ruskeiden tyynyjen hankkimiseen. Koiratkin tuntuvat melkein sametilta, mutta ovat vain froteeta.

Olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen ostoksiini. Ruskeat tyynyt ovat kauniin viininpunaruskean sävyiset ja läikehtivät lähes violetteina. Ne sointuvat niin pinkkiin kuin lehmuksen vihreään. Myös vaaleansininen ja vadelman punainen tyyny pääsivät jo käyttöön olohuoneeseen. Ne tuovat mukavasti pehmeyttä pimenevään syksyyn.

Olkkari on vielä kesäisen värikäs, mutta sellainen se saa ollakin. Ruuturouva-tyynystä löytyvät molempien samettityynyjen sävyt. Kortteli-kuosistakin melkein.

 Tyynyt ovat toiselta puolelta vaalean harmaata pellavaa. En varmaan koskaan laita sitä puolta esille, mutta minusta se on kaunis yksityiskohta. Toisaalta, ostinhan ruskeat tyynytkin, ei sitä tiedä jos joskus hurahdan luonnonläheisiin sävyihin. Sametissa erityisesti siitä, miten väri näyttää vähän erilaiselta eri kuvakulmista. Samettia on kuitenkin äärimmäisen vaikea valokuvata kauniisti. Värit eivät millään toistu kuvissa niin kuin haluaisin. Erityisesti tuo punainen tyyny ei ole ollenkaan tuollainen, vaan paljon vaaleampi. Ehkä se on osa sametin salaperäistä charmia ja eleganssia.

Vaaleasininen näyttää tässä melkeins siltä kuin oikeastikin. 

Mitä pidät sametista? Entä mikä on sinun syksyn sisustusvillityksesi?