Pientä fixausta

Joskus sitä tulee ympäristölleen kovin sokeaksi ja silmä tottuu monenlaiseen epämääräisyyteen ja epätäydellisyteen nopeasti. Tämä on sinänsä hyvä asia, sillä arjen keskellä koti harvoin pysyy kauhean täydellisenä, vaikka joku blogi yrittäisikin väittää toista. Joskus kuitenkin silmät avautuvat ja on pakko alkaa toimia kodin ja ympäristön parantamiseksi. 

I redid our kitchen tiles this week. Yeah, just by myself. Guess what material I used? Why plastic film, of course, like so many bloggers before me. Now the kitchen looks so much better and the pops of colour look nice againts the black and white. 

Mikä mättää? Ainakin nuo rojut tuolla kaapin päällä. 

Minulle kävi niin jokin aika sitten keittiön kanssa. Olin jotenkin epämääräisen tyytymätön keittiön ulkonäköön, eikä tunne loppunut tiskivuoren taltuttamisella. Aloin analysoida keittiötämme. Kaapit eivät ole ehkä ole juuri sellaiset kuin haluaisin, mutta sopivat ympäristöönsä. Niiden vaihtaminen olisi muutenkin vähän liian radikaalia. Vetimet voisi ehkä vaihtaa, mutta se ei ollut ongelman ydin. Sitten tajusin, että olen totaalisen kyllästynyt vaalean siniharmaaseen keittiökaappien välitilan laatoitukseen. Väri on sinänsä ihan kaunis, mutta minun kirkkaan väriset esineeni eivät näytä sitä vasten hyvältä, eikä väri sovi mustavalkoiseen lattiaan. Siispä piti alkaa miettiä vaihtoehtoja sen uudistamiseksi.

Jotenkin tuo kaakeleiden väri on vaan niin pliisu. Sinänsä kaunis, mutta ei sovi ympäristöönsä ainakaan meidän värikkäiden asioiden rinnalle.

Koska olemme vuokralla, suurempi keittiöremppa ei tulisi kysymykseen, eikä sille olisi oikeastaan tarvettakaan. Mietin kaakelien maalausta, mutta se tuntui vähän liian radikaalilta. Ikean Fastbo kävi mielessä, mutta näytti liian keinotekoiselta. Aika nopeasti materiaaliksi valikoitui lukuisissa muissakin blogeissa hyväksi havaittu d-c-fix-kontaktimuovi. Olen itsekin käyttänyt sitä pienemmissä projekteissa ja aikoinaan koristelin miehen opiskelijaboksin kylppärin kaakelit. Värimaailma oli helppo valita lattiaan sointuvaksi, eli mustavalkoruutu saisi toistua myös välitilassa.

Remonttitarvikkeet tarjottimella. 

Work in progress. 

Remontti sujui suhteellisen helposti, mutta jonkin verran aikaa se vei. Ei tietystikään yhtä kauan kuin oikea remontti, mutta muutamia päiviä, kun ihan koko aikaa ei ehtinyt rempata. Ensin piti leikata oikean kokoisia neliöitä kontaktimuovista. Sitten piti puhdistaa kaakelit ja alkaa latoa muovia seinään. Osaa piti vielä hieman leikata enne seinään laittoa, sillä kaikki kaakelit eivät olleet yhtä isoja. 

Tämä osio valmistui ensimmäisenä. Sitä sitten ihailin koko viikon ennen kuin ehdin laittaa toisen puolen valmiiksi. 

Mielestäni lopputulos on erittäin uskottava. Kontaktimuovin pinta on hyvin kaakelimainen. Olin tyytyväinen, että valitsin molempiin väreihin kiiltävää muovia, vaikka aluksi meinasin ostaa mustan mattana. Matta olisi ollut kuitenkin liian muovisen näköinen. Jos muovikaakeli meni ekalla kerralla vhään huonosti, se irtosi helposti ja sen pystyi laittamaan uudestaan paremmin. Kupruja jäi melko vähän, mutta jonkin verran niitä kuitenkin tuli oikeiden kaakeleiden epätasaisuuksista johtuen. Tarra vaikuttaa pysyvän myös melko hyvin, eikä ole alkanut lerpattaa mistään kulmasta. 

Ostin tiskitelineen alle Ikeasta tarjottimen. Idean löysin joskus Apartment therapysta. Se sopii kivasti värikkäisiin tiskiharjoihin, joilla on uskokaa tai älkää, kullakin oma funktionsa.

Samalla, kun kävimme ostamassa dc-fixiä Bauhausista, tein reissun myös Ikeaan. Ostin sieltä muutamia säilytyslaatikoita ja lisäksi sieltä sattuivat löytymään uudet vetimet vanhojen tilalle. Vanhat vetimet näyttivät yllättävän hyviltä kaakeliuudistuksen myötä, mutta halusin kuitenkin vaihtelua vetimiinkin. Ikean Fåglavik-vedin oli juuri sopiva: hiukan vanhanajan henkeä, mutta kuitenkin jotenkin modernilla tavalla. Lisäksi ruuviväli sattui sopimaan, joten päätös oli selvä. Olen tyytyväinen, että vaihdoin vetimet, sillä jotenkin ne sitovat kaapit, lattian ja välitilan kivasti yhteen, kun vetimetkin ovat mustat. 

Keittiön kokonaisuutta makkarista katsottuna. Huomaa uudet värikkäät säilytyslaatikot kaappien päällä.

Keittiö on nyt mielestäni enemmän kokonaisuus. Ennen keittiössä oli kaksi osaa: värikäs ruokapöytäosio ja pliisun sini-harmaavalkoinen keittiö-osio. Nyt mustavalkoinen välitila sopii tietysti lattiaan, mutta tuo esiin väripilkut myös keittiön puolelta. Siivosin muutenkin vähän kaappien ympärystää ja kaapinpäällisiä. Ekassa kuvassa kaappien päällä on epämääräistä rojua, astioita ja pahvilaatikkoja. Nyt siivosin rojut kivan värisiin laatikoihin ja pyrin saamaan astiat ja laatikot ruotuun. 

Ja toisesta suunnasta. Dansformer keikkuu teepannun kahvalla ja on selvästi tyytyväinen lopputulokseen.

Joka kerta, kun tulen keittiöön, yllätyn iloisesti, kun näen uudistuneen ilmeen. Pieniä uudistuksia voisin vielä tehdä, esimerkiksi keksiä paremman paikan epämääräisesti liesituulettimen ja kaapin välissä säilytettäville uunikintaille. Suuret linjat ovat kuitenkin taas kunnossa. Seuraavaksi voisinkin käydä eteisen uudistuksen kimppuun. 

Mutta vaikka keittiön uudistus olisi kuinka hyvä tahansa, niin tätä ei kuitenkaan voi estää...