sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Pientä fixausta

Joskus sitä tulee ympäristölleen kovin sokeaksi ja silmä tottuu monenlaiseen epämääräisyyteen ja epätäydellisyteen nopeasti. Tämä on sinänsä hyvä asia, sillä arjen keskellä koti harvoin pysyy kauhean täydellisenä, vaikka joku blogi yrittäisikin väittää toista. Joskus kuitenkin silmät avautuvat ja on pakko alkaa toimia kodin ja ympäristön parantamiseksi. 

I redid our kitchen tiles this week. Yeah, just by myself. Guess what material I used? Why plastic film, of course, like so many bloggers before me. Now the kitchen looks so much better and the pops of colour look nice againts the black and white. 

Mikä mättää? Ainakin nuo rojut tuolla kaapin päällä. 

Minulle kävi niin jokin aika sitten keittiön kanssa. Olin jotenkin epämääräisen tyytymätön keittiön ulkonäköön, eikä tunne loppunut tiskivuoren taltuttamisella. Aloin analysoida keittiötämme. Kaapit eivät ole ehkä ole juuri sellaiset kuin haluaisin, mutta sopivat ympäristöönsä. Niiden vaihtaminen olisi muutenkin vähän liian radikaalia. Vetimet voisi ehkä vaihtaa, mutta se ei ollut ongelman ydin. Sitten tajusin, että olen totaalisen kyllästynyt vaalean siniharmaaseen keittiökaappien välitilan laatoitukseen. Väri on sinänsä ihan kaunis, mutta minun kirkkaan väriset esineeni eivät näytä sitä vasten hyvältä, eikä väri sovi mustavalkoiseen lattiaan. Siispä piti alkaa miettiä vaihtoehtoja sen uudistamiseksi.


Jotenkin tuo kaakeleiden väri on vaan niin pliisu. Sinänsä kaunis, mutta ei sovi ympäristöönsä ainakaan meidän värikkäiden asioiden rinnalle.
Koska olemme vuokralla, suurempi keittiöremppa ei tulisi kysymykseen, eikä sille olisi oikeastaan tarvettakaan. Mietin kaakelien maalausta, mutta se tuntui vähän liian radikaalilta. Ikean Fastbo kävi mielessä, mutta näytti liian keinotekoiselta. Aika nopeasti materiaaliksi valikoitui lukuisissa muissakin blogeissa hyväksi havaittu d-c-fix-kontaktimuovi. Olen itsekin käyttänyt sitä pienemmissä projekteissa ja aikoinaan koristelin miehen opiskelijaboksin kylppärin kaakelit. Värimaailma oli helppo valita lattiaan sointuvaksi, eli mustavalkoruutu saisi toistua myös välitilassa.

Remonttitarvikkeet tarjottimella. 

Work in progress. 

Remontti sujui suhteellisen helposti, mutta jonkin verran aikaa se vei. Ei tietystikään yhtä kauan kuin oikea remontti, mutta muutamia päiviä, kun ihan koko aikaa ei ehtinyt rempata. Ensin piti leikata oikean kokoisia neliöitä kontaktimuovista. Sitten piti puhdistaa kaakelit ja alkaa latoa muovia seinään. Osaa piti vielä hieman leikata enne seinään laittoa, sillä kaikki kaakelit eivät olleet yhtä isoja. 

Tämä osio valmistui ensimmäisenä. Sitä sitten ihailin koko viikon ennen kuin ehdin laittaa toisen puolen valmiiksi. 

Mielestäni lopputulos on erittäin uskottava. Kontaktimuovin pinta on hyvin kaakelimainen. Olin tyytyväinen, että valitsin molempiin väreihin kiiltävää muovia, vaikka aluksi meinasin ostaa mustan mattana. Matta olisi ollut kuitenkin liian muovisen näköinen. Jos muovikaakeli meni ekalla kerralla vhään huonosti, se irtosi helposti ja sen pystyi laittamaan uudestaan paremmin. Kupruja jäi melko vähän, mutta jonkin verran niitä kuitenkin tuli oikeiden kaakeleiden epätasaisuuksista johtuen. Tarra vaikuttaa pysyvän myös melko hyvin, eikä ole alkanut lerpattaa mistään kulmasta. 

Ostin tiskitelineen alle Ikeasta tarjottimen. Idean löysin joskus Apartment therapysta. Se sopii kivasti värikkäisiin tiskiharjoihin, joilla on uskokaa tai älkää, kullakin oma funktionsa.

Samalla, kun kävimme ostamassa dc-fixiä Bauhausista, tein reissun myös Ikeaan. Ostin sieltä muutamia säilytyslaatikoita ja lisäksi sieltä sattuivat löytymään uudet vetimet vanhojen tilalle. Vanhat vetimet näyttivät yllättävän hyviltä kaakeliuudistuksen myötä, mutta halusin kuitenkin vaihtelua vetimiinkin. Ikean Fåglavik-vedin oli juuri sopiva: hiukan vanhanajan henkeä, mutta kuitenkin jotenkin modernilla tavalla. Lisäksi ruuviväli sattui sopimaan, joten päätös oli selvä. Olen tyytyväinen, että vaihdoin vetimet, sillä jotenkin ne sitovat kaapit, lattian ja välitilan kivasti yhteen, kun vetimetkin ovat mustat. 

Keittiön kokonaisuutta makkarista katsottuna. Huomaa uudet värikkäät säilytyslaatikot kaappien päällä.

Keittiö on nyt mielestäni enemmän kokonaisuus. Ennen keittiössä oli kaksi osaa: värikäs ruokapöytäosio ja pliisun sini-harmaavalkoinen keittiö-osio. Nyt mustavalkoinen välitila sopii tietysti lattiaan, mutta tuo esiin väripilkut myös keittiön puolelta. Siivosin muutenkin vähän kaappien ympärystää ja kaapinpäällisiä. Ekassa kuvassa kaappien päällä on epämääräistä rojua, astioita ja pahvilaatikkoja. Nyt siivosin rojut kivan värisiin laatikoihin ja pyrin saamaan astiat ja laatikot ruotuun. 

Ja toisesta suunnasta. Dansformer keikkuu teepannun kahvalla ja on selvästi tyytyväinen lopputulokseen.

Joka kerta, kun tulen keittiöön, yllätyn iloisesti, kun näen uudistuneen ilmeen. Pieniä uudistuksia voisin vielä tehdä, esimerkiksi keksiä paremman paikan epämääräisesti liesituulettimen ja kaapin välissä säilytettäville uunikintaille. Suuret linjat ovat kuitenkin taas kunnossa. Seuraavaksi voisinkin käydä eteisen uudistuksen kimppuun. 

Mutta vaikka keittiön uudistus olisi kuinka hyvä tahansa, niin tätä ei kuitenkaan voi estää...



20 kommenttia:

  1. Uudet "kaakelit " ovat tosi hyvät. Pintaa on sen verran vähän ettei mustavalkoista ole liikaa vaan sitä on just passelisti.

    hauska on myös tuo tiskienkuivatustelineen alunen. Ikeasta on ennenkin löytynyt hienoja tarjottimia. Tuohan on kuin tehty teidän värimaailmaan. Ja kummasti kaapinpäällyskin on remontin tuoksinassa siistiytynyt.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkitsin sen saman lintutarjottimen ostamista, mutta päädyin erilaiseen. Olen tyytyväinen tuohon ja joskus voidaan tehdä vaikka vaihtarit.

      Poista
  2. Oletpa kekseliäs! Koko keittiö kirkastui ihmeesti.
    Hauska tuo viimeinen animaatio. Tosin ymmärsin ensin, että keittiön keikkumista ei voi millään estää, heh heh.
    Ja Susannan lempirievut siellä palvelevat kuten täälläkin. Sain muuten ensimmäisen Susannan rievun äidiltäsi ja takaisin entisiin en vaihda!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, oli muuten aika vaikea ottaa kuva eri hetkellä juuri samasta kohtaa. Nämä kaksi kuvaa olivat parhaat, mutta silti kuva keikkuu.

      Jep, Susannan riepuja on keittiössä monen monta eri käyttötarkoituksiin!

      Poista
    2. Tuollainen vaihtokuvajuttu onnistuu vain ja ainoastaan kiinnittämällä kamera jalustaan, mutta sen avulla se onkin ihan helppoa. Tein omenoista uunihilloa, kiitos vinkistä ja reseptistä. Mutta ohjeessasi et kertonut oliko 1kg omenaa punnittu ennen omenien perkausta vai perkauksen jälkeen. Minä punnitsin jälkeen ja laitoin 1 kg perattuja omenia + 300 g hillosokeria. Ensin se tuntui liian vähäsokeriselta, mutta nyt muutaman päivän jälkeen siihen on kai tottunut ja maistuu tosi hyvältä. En koskaan ole kuorinut omenia kun olen tehnyt omenahilloa, mutta nyt ne kuoren pikku palaset häiritsee, vaikka ennen en ole huomannut sellaista. Mahtaakohan se johtua tästä uunimenetelmästä vai olisiko ollut erikoisen kovakuorisia omenia. Mutta kyllä oli helppoa!

      Poista
    3. Totta, mutta meillä ei ole jalustaa, joten kuvan keikkuminen on väistämätöntä.

      Omenat oli punnittu ennen perkaamista. En tosiaan huomannut sitä mainita. Minä en ole huomannut hillossa häiritseviä kuoren palasia, mutta voi tietysti olla, että osa kuorista on kuivunut uunissa nahkeiksi ja siksi jäivät hilloon häiritsemään.

      Poista
  3. Vautsi! Keittiön ilme muuttui aivan täysin ja ehdottomasti paremmaksi!

    Pari päivää hillopostauksen jälkeen sain sattumoisin yhdeltä ystävältäni purkillisen uuniomenahilloa. :) Huiman herkullista!

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pienellä muutoskella voi olla dramaattisia vaikutuksia!

      Hauskaa, että muutkin ovat löytäneet uunihillon.

      Poista
  4. Vautsi! Tosi hieno kokonaisuus! Eihän se vaalea siniharmaa tehnyt ollenkaan oikeutta kaikille hienoille värikkäille esineille. Vetimien vaihdos vaikutti myös yllättävän paljon lopputulokseen! Siistiä työtä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan uskomatonta, miten paljon paremmin nuo värit tulevat esiin. Vetimet tuovat kaappeihin kivasti särmää.

      Poista
  5. Minä olen ollut ihan pihalla taas, kun en ole tuollaisesta dcfixistä ennen kuullutkaan. Olen vaikuttunut. Mietin jo, että mihinköhän meillä sitä voisi käyttää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytännössä dc-fix on ihan tavallista kontaktimuovia, mutta sitä saa vaikka minkä värisenä (ja myös "marmoria" ja "puuta"). Ilmeisesti Bauhausissa, Etolassa tai vastaavissa on parhaat valikoimat. Se on kyllä ilmeisesti monikäyttöistä ja moni on päälystänyt sillä ihan uskottavan näköiset keittiön kaapitkin.

      Poista
  6. Vautsi, mikä muutos! Enpä olisi arvannut pelkkien kuvien perusteella, miten laatat on uusittu. Hienoa ja siistiä työtä, jonka kruunaavat uudet vetimet! Heti aloin miettiä, olisiko meillä jotain tuunattavaa dc-fixille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatoista arvaa oikeastaan vasta koskemalla, että pinta on muovia. Jos jostain kurkistaa vanha laatta, niin sekin sulautuu harmaan sauman kanssa hyvin yhteen. Eli oikeastaan hyvä, että taustaväri oli neutraali eikä vaikka oranssi... Tosin oranssia en ehkä olisi peittänytkään!

      Poista
  7. Mainio tuunaus! Mä olen jo pitkään miettinyt että eikö meiltä tosiaankaan löydy mitään dcfixattavaa ;) Erityisesti nyt hotti marmori syyhyttäisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se fixauskohta tule vastaan jossain vaiheessa! :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos! Ja vielä niin pienellä rahalla ja vaivalla!

      Poista
  9. Hyvältä näyttää! Minäkin mietin tuota muovikalvoa mutta päädyin kuitenkin tapettiratkaisuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullakin oli kyllä tosi hieno keittiöfixaus!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.