Muutosvastarintaa

Olen melko turvallisuushakuinen ihminen. Vaikka innostun helposti uudesta ja uskallan moneen juttuun mukaan rohkeastikin, elämän isoissa asioissa haluan turvaa ja tasaisuutta. Se on välillä vähän ärsyttävää, sillä silloin tunnen usein ihan turhaan muutosvastarintaa asioista, jotka lopulta sujuvatkin ihan mallikkaasti. Minun on myös joskus vaikea luopua asioista.Tyypilliseen tapaani en ala tässä nyt kuitenkaan pohtia syntyjä syviä, vaan kerron muutosvastarinnasta, jota koen hyvässä lykyssä neljä kertaa vuodessa. Puhun tietysti vuodenaikojen vaihtumisesta, jos et jo arvannut. 

I find it hard to let go of things. I often find myself in a comfortable little rut clenching hard on the things that are soon to be history. For instance, every time the seasons change from winter to spring, spring to summer and so on, I try to hold on to the passing season as hard as I can. Metaphorically, you know. But when the season finally does change, I soon find myself enjoying all the good things the new season has to offer. As the summer has gradually turned into fall, I can finally say that summer is so last season!

Auringonkukka oli joskus lempikukkani. Sitten kyllästyin, mutta nyt ne näyttävät taas piristävän syys-kesäisiltä. 

Luulisi minun jo tajuavan kaavan: aina kun jokin neljästä vuodenajasta lähenee loppuaan, alan pitää tiukasti kiinni edellisestä vuodenajasta. En varmasti vielä hae talvivaatteita varastosta! Kyllä minä nyt vielä menen ensi viikonloppuna hiihtämään! Eivät ne lehdet voi vielä tippua! Höh, kohta nuo hiirenkorvat ovat jo tummanvihreitä ja isoja! Tai jos kyseinen vuodenaika on ollut "huono" eli esimerkiksi talvi lumeton tai kesä hyytävän kylmä ja sateinen, alan toivoa, että vielä tulisi se "oikea vuodenaika" hetkeksi. Sitten kun se vuodenaika oikein kunnolla vaihtuu, alankin nopeasti nauttia sen sisällöstä. Yleensä muutos on helpompi keväästä kesään ja syksystä talveen, sillä koen syksyn ja kevään jotenkin "välivuodenaikoina". Ei niistäkään silti aina helppoa ole päästää irti. 

Torilta saa vielä onneksi tomaatteja ja salaattia. Pian niistä on luovuttava. Tästä osasta kesää on ehkä vaikein päästää irti koko pimeäksi talveksi. 

Nyt olen kuitenkin päässyt jo kesähaikailuistani, vaikka pukeuduinkin parina lämpinämä päivänä kesämekkoon (ja villatakkiin). Syksyhän on ihanaa aikaa! Toripöydät pursuavat artisokista, sienistä, juureksista, maissista, kurpitsoista, omenoista... Alan jo odottaa kellastuvian puiden lehtiä ja syvänpunaista villiviiniä. Syksy tarkoittaa myös sadonkerjuuaikaa ja jännityksellä odotan, onko anoppilan omena- ja luumupuissa satoa, jota voisi ihan vähäsen pyytää mukaan. 

Olga-neiti on virallinen villatakkivälittäjäni. Sieltä olen tehnyt parhaat löytöni ja tänään  löytyi taas kiva lämmön ylläpitäjä vitosella. 

Minipuutarhanikin on vaihtanut kesälookinsa syyskuosiin. Ruusubegoniat ovat vaihtuneet krysanteemeihin ja kuivahtanut hortensia on tehnyt tilaa koristekaalille. Vain pelakuut uhmaavat syksyä ja kukoistavat kauniimmin kuin kesällä konsanaan. Toivottavasti halla ei vie niitä vielä vähään aikaan, ne muistuttavat vielä juuri sopivasti onnistuneesta kesästä. 

Rakastan noita isoja krysanteemipuskia, mutta silti lykkään niiden ostamista, koska sitten on myönnettävä, että syksy on lähellä. Koristekaali sinetöi tänään kuitenkin syksyn hyväksymisen. 

Suloiset pelakuun nuput odottavat aukeamistaan. 

Myös sisällä on alkanut syysmyllerrys. Koko sisustus tuntuu paikalleen jämähtäneeltä ja olen pikkuhiljaa tekemässä sisustusesineiden ja taulujen kierrätysoperaatiota. Kierrätyksellä tarkoitan huoneesta toiseen, hyllyltä kaappiin ja kaapista ikkunalaudalle -kierrättämistä, en ole pistämässä koko sisustusarsenaaliani ekotorille. Olen jopa alkanut haaveilla ruskeista tyynyistä makuuhuoneeseen. Siis ruskeista, minä! Syksy on todella tainnut sekoittaa pääni. 

Tämä näky on ilahduttanut minua monena päivänä. Jotenkin tämä asetelma villiviineineen piristää aina. Seinän halkeamatkin sopivat siihen täydellisesti. Tyhjä ruukkukaan ei välttämättä kaipaa täytettä. 

Vaikka vuodenaikojen vaihtelut saavat minussa esiin muutosvastarintaa, en silti vaihtaisi näitä neljää vuodenaikaa ikuiseen kesään tai varsinkaan jatkuvaan sumun ja sateen vaihteluun. Olen aina pitänyt kaikista vuodenajoista, ihan jo pienestä pitäen. Se parhaillaan kuluva vuodenaika on aina se paras... paitsi silloin, kun vuodenaika on juuri vaihtunut!