Mikroekotekoja

Kun lukee maailman ympäristöongelmista, tulee tunne, että omat keinot vaikuttaa niihin ovat melko pieniä. Toisaalta tulee olo, ettei voi vain olla tekemättä mitään, joten täytyy vain luottaa siihen, että niillä omilla mikroekoteoilla on jokin merkitys. Viime aikoina on noussut tietoisuuteen mikromuovien ongelma, enkä todellakaan uskalla liittyä facebookin "Mikromuovi ja puhdas vesi"-ryhmään. Tieto lisää tuskaa. Tässä postauksessa kuitenkin joitain hyvänmielen ekotekoja, joilla saa ainakin hetkeksi paremman mielen itselle ja ehkä jokusen mikromuovihippusen pois luonnosta.

Maailman hienoin uimapuku, joka auttaa myös pelastamaan maailman ... ainakin ihan pikkiriikkisen.

Tyylikkäin "ekotekoni", on uskokaa tai älkää, uusi uimapukuni! Edellinen vuosia palvellut ja ahkerasti käytetty oli alkanut pehkaantua ja venahtaa, joten oli aika ostaa uusi. Kuuntelin viimeisinä työpäivinäni ennen äitiyslomaa radiota työmatkalla ja satuin kuuntelemaan haastattelun naisesta, joka on perustanut ystävänsä kanssa yrityksen, joka tekee uimapukuja muoviroskasta! Yrityksen nimi ei jäänyt sillä kuulemalla mieleen, mutta myöhemmin googlettelin ja kyse oli Halla Halla -nimisestä puljusta. Heidän uimapukunsa on valmistettu kankaasta, joka valmistetaan Italiassa esimerkiksi muovipulloista ja vanhoista kalaverkoista. Kuulostaa aika uskomattomalta, mutta nykytekniikka on aika ihmeellistä.

Uikkari on myös käännettävä eli saa kaksi uimapukua samassa. Tosin tuo toinen puoli on niin hieno, ettei uimapukua varmaan malta kääntää. Nerokkaan pesulapun saa sujautettua kummalle puolelle tahansa. 

Ihan heti en onnistunut uikkareita nappaamaan, sillä tarjolla on aina vain pieni määrä tuotteita ja kokoja kerrallaan. Kyseessä on vielä ilmeisesti suhteellisen pieni yritys ja he kertovat sivuillaan, että tuotteita tehdään pieni määrä kerrallaan myös siksi, ettei materiaalia ja tuotteita turhaan jää yli. Muutamista blogeista luin kokemuksia uimapuvuista ja kaikki sanoivat mitoituksen olevan melko pientä. Olen normaalisti S-kokoinen, mutta tilasin M-koon uimapuvun. Jännitin, onko sekään riittävän iso, mutta onneksi puku oli juuri sopiva (joskus lyhyestä selästä on hyötyä). Monet mallit ovat myös melko niukkoja, mutta tilaamani uimapuku peitti riittävästi. Ja onhan uimapuku aivan ihana! Kaunein uimapuku, joka minulla on ollut ja lapsena minulla oli sentään neonkeltainen rusetein ja röyhelöin koristeltu uimapuku, joka jää tälle kakkoseksi. Oma lukunsa on tietysti vielä se, mihin vanhan, venahtaneen uimapuvun kierrätän. Ehkä vielä toistaiseksi säästän ja käytän varauikkarina.

Paljon käytetty viherpesupussi. Ehkä viherpesua, ehkä ei. 

Lukiessani ensimmäisiä kertoja mikromuoviongelmasta, tunsin piston omassatunnossani, sillä meillä pestään paljon teknisiä urheiluvaatteita, joista voi irrota pyykätessä hippusia veden joukkoon. Fleeceä olen tietoisesti vältellyt pesemästä turhaan (vaikka edelleen käyttänyt, sillä en halua heittää hyväkuntoisia vaatteita poiskaan). Urheiluvaatteet eivät ole poistumassa käytöstä, sillä nekin ovat hyväkuntoisia ja vertaansa vailla hikoillessa, joten jotain muuta piti keksiä. Ostin miehelle joululahjaksi Guppyfriend-pesupussin, joka lupaa kerätä talteen 99% vaatteista irtoavista mikromuoveista. En tiedä, onko prosenttiluku oikeasti ihan noin suuri, mutta ilmesiesti vähintään kolmanneksen voi arvioda jäävän haaviin (mutta en valitettavasti löydä nyt tähän alkuvuodesta lukemaani juttua aiheesta). Myös Puutalobaby-blogissa on kokeiltu pussia ja siellä tiivistetään hyvin minun ajatukseni pesupussista: "yksittäisen ihmisen vaatteista lähtevät mikromuovit ovat tietysti vain miniminiminikärpäsenkakkaosuus isosta ongelmasta ... Mutta vaateasia on yksi niistä jutuista, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä vähän paremmin. Siksi se ei ole mitenkään yhdentekevä!"

"Tops!" sanoisi Bonsku. Tuossa pussin kulmassa on hiukan vaatteista irronnutta muovinöftää sekoittuneena hiekkaan ja metsän antimiin. 

Sitten on ikuinen debatti kumpi on parempi: muovipussi vai kangaskassi. Se lienee itsestään selvää, ettei kangaskassien hamstraaminen ole mitenkään ekologista (vaikka sitä helposti tulee tehtyä), mutta toisaalta on erittäin hyvä, ettei joka ostoksen mukana automaattisesti enää saa sellaista pientä kaikkeen väärän kokoista muovikassia, joka päätyy vain kaapin perälle tai suoraan roskikseen. Minulla on ollut jo useamman vuoden käytössä samat kestokassit, jotka mahtuvat helposti käsilaukun pohjalle. Muovia toki nekin, mutta kestävät kuitenkin käytössä ja uusinta lukuunottamatta väittäisin, että ainakin vähintään 251 käyttökertaa täyttyvät. Sen sijaan jos kassia tulisi käyttää 7000 kertaa, voi olla että ruokakaupasta tulisi niiden sijaan valita muovikassi. Myös tyllistä tehdyt kestohedelmäpussit ovat kestäneet käytössä jo kohta kolme vuotta. Jos niitä käytetään viikossa pari kertaa, niin käyttökerroiksi tulee pian jo yli 300. 

Kauppakassivalikoima. Tuo keltainen on kestänyt jo kymmenisen vuotta käytössä. Jätskitötterö ja sininen jalokivikassi eivät ole yhtä laadukkaita, mutta toimivat vielä hyvin. 

Siihen ehkä en nyt lähde, mikä merkitys esimerkiksi uintiharrastuksella, vaatteiden ostamisella ja ruokavalinoilla on ympäristön suhteen. Mutta tässä postauksessa olikin kyse mikroekoteoista. Makroekoteot ovatkin sitten oma lukunsa. 

Millaisia mirkoekotekoja sinä keksit arjessa?