Niin söpöjä nämä Shellyt ja Shellyn kaverit! It's a small world after all -meininkiä. Ostin monta näistä Italian-matkalta vuonna 1998. |
Näyttelyssä oli esillä erityisesti upeita erikois-Barbeja eli ei mitään tavallisia leikkikaluja. Oli niitä kaikkein vanhimpia, muotitalojen luomuksia ja taideteoksista inspiraationsa saaneita Barbieita. Huokailin ihastuksesta monen upean asun kohdalla. Myös mies piti näyttelyä viihdyttävänä ja Bonskun mielestä parasta koko päivässä oli leikkiä Barbien talolla. Ehkä olisin itse kaivannut niitä "kultakauden" 80- ja 90-lukujen Barbeja enemmän, mutta voi olla, etteivät ne ole tarpeeksi erityisiä. Näyttelyn idea oli kuitenkin varmasti tuoda esiin nimenomaan näitä upeita keräilykappaleita. Ja olihan siellä omasta lapsuudesta tuttuja Barbie-nukkejakin.
Barbien (ja Teresan) monet roolit. Aerobic-ohjaaja-Teresa, rullalautaileva Barbie eläinlääkärinä, italiaa puhuva hammaslääkäri ja olympiatason voimistelija. |
Näyttelyn jälkeen kaivoin lapsuuden kodissani Barbit esiin (harmikseni ne eivät jaksaneet Bonskua kauaa kiinnostaa, ehkä olisi pitänyt olla se talo myös) ja aloin miettiä, mitä Barbie on minulle merkinnyt lapsuudessa. Barbie on varsin ristiriitainen nukke, eikä varmaan mihinkään nukkeen liity niin paljon mielipiteitä ja polemiikkia kuin Barbieen. Mutta Barbie on myös elänyt ajan mukana ja yleisön mielipiteisiin on reagoitu. Minusta Barbie on itseasiassa varsin hyvä "roolimalli", ei ollenkaan yksioikoisesti hötöpää, kuten usein puhutaan. Okei, on ollut Barbie, jonka mielestä matikka on vaikeaa, mutta on paljon enemmän on Barbeja, jotka ovat koulutautuneet lääkäriksi, eläinlääkäriksi, opettajaksi, nascar-kuljettajaksi, olympiatason voimistelijaksi ja niin edelleen ja niin edelleen. En voi kuitenkaan sanoa, että Barbie olisi ollut varsinainen ihailun kohde, ei ulkoisesti eikä muutenkaan. Minulle Barbie on ollut ihan vaan sitä mitä se on: leikkiväline. En ole osannut pienenä ajatella, että minun pitäisi aikuisena näyttää Barbielta ja jo alakoulussa ajattelin, ettei Barbien vartalo ole mikään tavoittelun kohde. Voi kyllä olla, että moni muu on kokenut toisin.
Minä leikin Barbeilla aivan pienenä, ehkä noin neljän vanhana ja halusin muun muassa sen kaikkien aikojen myydyimmän Totally Hair Barbien (ja Kenin). Välillä taas suorastaan halveksuin Barbeja, mutta sitten innostuin uudestaan ehkä noin 10-vuotiaana. Minun Barbieni ovat siis suurimmaksi osaksi 90-luvun lopulta ja vain muutama Barbie on 90-luvun alusta. Aikaisempi Barbie aiheinen postaukseni on luettavissa täällä. Leikin Barbeilla erityisesti tietyn ystäväni kanssa ja leikit olivat usein täynnä varsinaista ihmissuhdedraamaa. Ehkä niissä leikeissä näkyi esiteinien kiinnostus aikuisten ja nuorten maailmaan, mutta siihen oli turvallisinta vielä tutustua leikkien kautta. Muistan meidän käsitelleen leikeissä melko rankkojakin aiheita, kuten avioeroa, ei-toivottua raskautta, sairautta ja pettämistä. Näistä juonikuvioista ei kyllä kerrottu vanhemmille (terve vaan mumi). Minä kyllä olin sen verran nössö ja turvallisuushakuinen, että kaverin lähdettyä korjasin kaikki rikkoutuneet suhteet ja vaikeudet entiselleen.
Vastapainoksi saippuaoopperalle oli etenkin vanhempana muotiin ja ulkonäköön painottuvia leikkejä. Väistämättä Barbie-leikeissä on myös tällainen pinnallisempi puoli. Sitä on kuitenkin mielestäni turha väheksyä, sillä kauniit asiat, tässä tapauksessa Barbien vaatteet ja kampaukset, tuovat iloa elämään. Vaatteita tehdessämme ja suunnitellessamme harjoittelimme ompelua ja muotikuvia luodessamme valokuvausta ja asettelua. Ei ollenkaan turhaa sanoisin! Huomaan omasta kokoelmastani, että koska leikin Barbeille melko vanhana, ei pinkkihörselö ollut enää niin kiinnostavaa. Vaatteissa näkyy enemmän muoti ja jopa tietynlainen tyylikkyys, ehkä jopa itseilmaisu. Eikä pinkkihörselössäkään mitään pahaa ole. Kuka muka keksi, että pinkki olisi jotenkin huono ja typerä väri? Ehkä Barbie-leikeissä on jotain samaa, mistä syytetään edelleen lifestyle- ja muotiblogeja, pinnallista höttöä. Mutta se on vain pintaraapaisua, Barbiet ovat todellisuudessa paljon monipuolisempia (kuten myös monet blogit).
Lapsena ihailimme Muksumassin hyllyillä muutamaa upeaa keräily Barbie-nukkea. Niiden hinnat olivat varmasti ainakin lapselle aika hurjat. Suunnittelimme kuitenkin erään ystäväni kanssa, että ostamme sellaiset toisillemme ylioppilaslahjaksi. Emme toteuttaneet tätä ideaa ja ehkä hyvä niin. Laatikossa tai kokeintaan jossain hyllyllä se vain olisi pölyttynyt. Aina välillä kuitenkin kaivan "käyttökokoelmani" laatikosta ja stailaan Barbiet uudestaan, for old times sake. Eikä se ole yhtään turhaa.
Mitä Barbie sinulle edustaa?
Olipa mukava lukea lapsuusleikeistäsi! Meillä kolmella siskolla oli useampia Barbieita, yksi Sindy ja Daisyja oli myös. Mekin leikittiin isompana Barbieilla rankempia aiheita, lähinnä luokkakavereiden kanssa. Muistan viimeisen leikkikertamme. Olimme luokkalaisten kanssa jo "liian isoja" barbileikkeihin. Se viimeiseksi jäänyt leikki oli lähinnä nukkejen keskinäistä sekstailua ja päiden irti repimistä. :o :D Muotinukkeja rakkaampi minulle oli kuitenkin Lundby-talo. Siellä asui onnellinen perhe, jonka isällä oli avioittomat kaksoset keittiössä asuvan kodinhoitajan kanssa. Että tällaista! Näyttelyn menen katsomaan ihan pian, on pitänyt mennä jo kauan!
VastaaPoistaKuulostaa tutulta nuo hurjat leikit - tosin olin kyllä tarkka, ettei nukkeja rikottu. Kerran vein yläasteelle erästä esitystä varten tuon Kenin ja jotkut ottivat ja rikkoivat sen. Minua harmitti älyttömästi, vaikken enää leikkinyt Barbeilla. Sitä ei tietenkään voinut näyttää, sillä se olisi ollut noloa.
PoistaVai että semmoista perheidylliä Lundby-talossa! :D
Barbie on tosiaan ristiriitainen hahmo, mutta itsekin suhtaudun siihen tavallaan ihan positiivisesti. Leikin barbeilla tosi paljon lapsena, mutta harvemmin ne olivat niitä perinteisiä koti- ja pukemisleikkejä. Toki niitäkin välillä. Vaikka nuket olivatkin pitkälti ulkoisesti tosi kauniita, meikattuja ja laitettuja "hienoja naisia", harvemmin ne esiintyivät leikeissämme sellaisina hahmoina. Persoonia löytyi, usein aika ronskeja ja hassuja, vaikka oli siellä joukossa aina niitä, jotka saivat bimbon roolin.
VastaaPoistaUseimmiten meillä leikittiin "markkinataloutta". Kaikilla barbeilla oli jokin oma yritys, rahaa piti tienata ja sitten käydä shoppailemassa toisten kaupoissa. Tietysti jotkut olivat töissä tehtaissa jne. Joku taisi joskus väärentää rahaa, aina oli myymälä- ja taskuvarkaita ja muuta sellaista. Yksi raggari joutui aina putkaan. Hauskaa. :D Toisinaan barbit lähtivät retkelle tai matkalle, ja siellä sattui ja tapahtui kaikenlaista. :D
Barbien ulkonäölle olen aina lähinnä naureskellut. Tosin joidenkin kasvoja kyllä kadehdin, etenkin niitä violetin värisiä suuria silmiä. Joskus myös haaveilin, että minulla voisi olla samanlaiset hiukset kuin hääbarbilla, joka oli varustettu valtaisilla vaaleilla kiharoilla. :D
Mahtavaa, markkinatalousleikki kuulostaa hauskalta! Hauskaa, että koko tuotantopolku oli mukana leikeissä.
PoistaMinä olin lapsi kun Barbie oli tulossa kovasti muotiin. En kuitenkaan koskaan saanut sellaista, vaikka paras ystäväni sai. Sekös minua harmitti.
VastaaPoistaMumi
Onneksi tyttärelläsi on näin komea barbiarsenaali!
PoistaOnpa upeita!
VastaaPoistaItse keskityin leikeissäni enemmän niihin Barbie-hevosiin, mutta oli mulla kyllä kylän kadehdituin Barbietalo kuitenkin! Muistaakseni nelikerroksinen talo oli n. 120 cm korkea 11 vuotta vanhemman siskon leikeistä 'peritty' aarre, joka taitaa edelleen olla jossain tallella. Suhtautumisestani Barbie-nukkeihin kertoo paljon se, etten muista oikeastaan yhtään, millaisia nukkeja mulla on ollut, vaikka leikkejä talon ympärille rakenneltiinkin usein.
Oi miten hienolta barbietalosi kuulostaa! Sellaista minulla ei ollut, vaan Barbiet asuivat rottinkisessa hyllyssä. Barbien asuntoauto minulla tosi oli ja se olikin älyttömän hieno minusta. Ja ehkä suosikkini: Barbien vessanpönttö!
Poista