Hassutteleva höpöttäjä: Tintin 1v4kk!

Tiesittekö, että meillä eivät asukaan enää Bonsku ja Tintti vaan Batman ja Robin? Tai ehkä sittenkin dinosauruksia... Vai vilahtiko tuolla merirosvo? Bonsku on innostunut roolileikeistä ja pikkuveli pääsee niihin osalliseksi, ainakin sivurooliin jos ei muuten. Mutta on tuo pikku-Tinttikin nykyään jo aikamoinen touhottaja, eikä arjessa jää sivurooliin. Rauhallisesta pötkylästä ei ole enää tietoakaan, kun hän viipottaa menemään paikasta toiseen.

Robinilla ei oikeasti taida olla korvia, mutta kävi se näinkin. 

Tintti viipottaa edelleen kontaten. Jotenkin osasin arvata, että hän ei lähde kävelemään kovin aikaisin. Seisomaan ilman tukea hän nousee innokkaasti, vaikka tasapaino hieman horjuukin. Tukea pitkin hän kävelee jo mallikkaasti, samoin taaperokäryllä pääsee eteenpäin kunnes törmää seuraavaan esteeseen. Näistä taidoistaan hän on kovin taaperomaisella tavalla. Rappuset hän osaa jo mennä molempiin suuntiin ja hoki etenkin aluksi itselleen "peppa, peppa" eli peppu edellä. Portaisiin pääsyä Tintti kärkkyy innokkaasti, eikä jätä tilaisuutta käyttämättä, jos portti on jäänyt auki. Onneksi pahemmilta putoamisilta on vältytty. 

Hiekkishommat on puistossa parhaita. 

Puheen kehitys on myös edistynyt ja edellisen postauksen muutamien ensisanojen jälkeen on tullut jo monenmonta merkityksellistä sanaa. Toki ne ovat vielä sellaisia vauvamaisia muotoja, mutta niin kuuluukin. Tintti varioi "pa" ja "ka"-tavuja ja osaa muodostaa niistä näppärästi monia eri merkityksiä. Myös ei-kielellinen ilmaisu on monipuolista ja hän on huomannut, että kiljumistakin kannattaa koittaa, jos mikään muu ei auta. Välillä hän tuntuu kiljuvan ihan vain omaksi ilokseen. Olemme kaivaneet peltorit kaapista arkikäyttöön. Kiljumisen lisäksi on kuitenkin hyvin suloisiakin ei-kielellisiä eleitä. Esimerkiksi "lentosuukko", jonka hän tekee pitämällä koko pulleaa vauvankämmentään suun edessä. Juttelimme juuri miehen kanssa, että haluamme myös aina muistaa sen vilpittömän katseen ja ne ojentuneet kädet, joilla hän pyytää päästä syliin. Sydän sulaa!

Listaan tähän Tintin sanoja, sillä ei niitä muuten muista. Nytkin piti kysyä apuja muilta, jotta sain listan täyteen. 

• Pappa = pappa, heippa
• peppa = peppu (edellä)
• Kakka= kakka, vaippa, sukka, hanska
• Kukka = mikä tahansa kasvi
• Pa/po = tippu, loppu
• pupu
• (ti)pu 
• Ihha = ihhahaa
• (H)a-ha = koiran haukunta
• Bhuu = Muu (lehmän ääntely)
• Havva = koira
• Vavva = vauva
• Brrräyh = Räyh
• Pärinä = auto
• Tota, tätä
• Äiti 
• isssi
• mammam = maito
• (pa)pa = napa
• Wau! 
• Namnam
• pompom = pomppia
• iija = kirja
• paappa = lamppu
• avaa
• pavvo = pallo

Ja vaikka oikea sana ei olekaan, niin hänellä on hassu tapa sanoa "sssrö" halutessaan tietää, mikä jokin sana on. En käsitä yhtään, mistä hän sellaisen on keksinyt. Lisäksi hän pitää hassua "gugeligugeligugeli"-kälätystä, jota on hyvin vaikea kuvailla. Ehkä jotain kalkkunan ääntelyyn vertautuvaa? Myös muita hauskoja äännähdyksiä ja murinoita Tintti käyttää. Hän on vauvasta asti pitänyt omasta äänestään. "Ääniala" ulottuu matalasta murinasta edellä mainittuun korkeaan kiljuntaan.

Parasta on vesivärien sekoittelu ja pensselin dippaaminen veteen. 

Tintin suosikkileikkeihin kuuluvat autot ja uutena keittiöleikki. Hän myös tykkää aina silloin tällöin hoivata vauvanukkeja ja onkin kova vauva-fani. Ihan parasta on päästä leikkihuoneeseen ilman isoveljeä tutustumaan kaikkiin leluihin rauhassa. Yläsängyn pikkulegotkin houkuttelisivat... Kirjojen lukemisesta Tintti on alkanut enemmän ja enemmän pitää ja pyytää lukemaan suosikkikirjansa uudestaan ja uudestaan. Aiemmin hän ei vielä niin innostunut kirjoista, mutta nyt sitäkin enemmän. Luukkukirjat ja etenkin Oppi ja ilo -sarjan hauskat "mekanismikirjat" ovat parhaita. 

Tintin osaa myös keskittyä niin halutessaan, vaikka onkin jo aika vauhdikas tyyppi. 

Kuvat on otettu varmaankin syyskuussa, siksi "kevyt" asustus. 

Lunkista luonteenlaadustaan huolimatta Tintillä on herännyt voimakas tahto. Jos hän ei saa haluamaansa tai huomaa, että häneltä evätään esimerkiki rappusiinpääsy, hän saattaa heittäytyä lattialle makaamaan ja huutamaan. Toinen vaihtoehto on, että hän konttaa "kiukkunurkkaansa", joka on kakluunin ja Haisukaapin välissä. Siellä hän hetken istuskelee loukkaantuneena ja katselee tapettia. Välillä hän menee kyseiseen nurkkaan myös iloisena. Nämä kiukunpuuskat ovat toistaiseksi lähinnä suloisia ja liikuttavia, mutta välillä mietin, että mitä tahtoikä tuokaan tullessaan.  

Mutta tahtoikää ei tarvitse vielä miettiä, vaan nauttia tästä nykyisestä vauvaisasta taaperosta, joka valloittaa kyllä helposti kaikkien sydämet!