Tilasta huoneeksi

Yksi parhaista jutuista tässä omassa kodissa on ollut kyllä se, että sitä voi helposti muokata mieleisekseen sen kummempia kyselemättä. Tai aika itsestään selväähän tämä on, mutta edelleen tuntuu yhtä ihanalta, että kun päähän pälkähtää maalata seinä, ei tarvitse kysellä lupia kuin korkeintaan puolisolta ja silloinkin lupa yleensä heltiää helposti. Muutama viikko sitten sain ällin, että alakertamme kaipaa edelleen jotain, jotta siitä tulisi huonemaisempi ja seinän maalaus oli helppo ratkaisu. Pienten järjestelyjen jälkeen tuumasta toimeen!

Aika hyvä match löytyi!

Alakerran kodinhoitohuoneen puolella värikäs kolmiotapetti piristää minua edelleen joka päivä. Rumpujen ja riipputuolin puoli taas tuntui todella kliiniseltä sen rinnalla. En kuitenkaan halunnut sinne tapettia, sillä silloin huoneesta olisi tullut liian levoton. Samasta syystä valitsin mustan riipputuolin tilaan. Halusin kuitenkin jotain yhteneväisyyttä kolmiotapetin kanssa, joten mietin, mikä kolmioiden väreistä näyttäisi parhaalta seinässä. Vaikka kaikki värit ovat ihania, tulin siihen tulokseen, että turkoosi olisi ylivoimaisesti paras. Pinkki olisi liian sähäkkä, violetti ei ole suosikkini, oranssi olisi tunkkainen ruskean lattian rinnalla ja vaaleita sävyjä en edes harkinnut. Vihreä olisi ollut toiseksi paras vaihtoehto, mutta oikeaa vaaleanvihreää on älyttömän vaikea löytää ja ehkä sekin olisi helposti näyttänyt likaiselta lattian rinnalla. 

Maalasimme lamppujen kohdat ennen niiden asennusta, niin ei tarvinnut varoa. Rummut sun muut peitettiin vain muoveilla. 

Olen täysi aloittelija maalin valinnassa, mutta onneksi sain apua äidiltä ja maalikaupan myyjältä. Sävyn valitseminen oli yllättävän hankalaa. Ylipäätään sopivia turkooseja tuntui olevan vähän ja ne kaikki muuttuivat sisävalossa liian vihreiksi. Tarkoitus oli löytää sävy, joka ei ole liian vihreä tai sininen vaan säilyttää sävyn riittävän samana valaistuksessa kuin valaistuksessa. Onneksi kaupassa oli testipaikka eri valosävyille (luonnonvalo, lämmin ja kylmä sisävalo), jossa asian pystyi testaamaan. Monien kokeilujen jälkeen melkein jo luovutin, mutta lopulta sopiva sävy löytyi. Se ei ollut se, joka itsessään näytti täydellisimmältä, makealta turkoosilta, vaan aavistuksen harmaampi sävy, joka sisävalossa taittoi oikeaan suuntaan. 

Seinä on luonnossa ehkä hieman vaaleampi. 

Pölyt olisi kyllä voinut pyyhkiä rummuista. 

Maalaaminen oli hauskaa hommaa! Halusin, että Bonskukin pääsee osallistumaan, sillä muistan lapsena että maalaaminen oli niin hauskaa. Sain lapsena maalata uusittavan saunan patteria luullen, että olin suureksikin avuksi. No, pysyin ainakin pois jaloista, mutta Bonskusta sen sijaan oli oikeasti apua! Hänestä on tullut niin järkevä pieni mies, joka jaksoi hienosti maalata hänelle merkittyä paikkaa eikä juuri lainkaan sotkenut tai tehnyt kiellettyjä asioita. Hän taisi tietää, että nyt on jotain erityistä menossa. 

Pyykkiteline on nykyisin melko tyhjä kuivausrummun ansiosta, mutta silti välttämätön olemassa. Se hieman pilaa tunnelmaa ja peittää taulut. 

Lopputulos on minusta hieno ja tekee tilasta jälleen huonemaisemman. Olen hyväksynyt, ettei siitä varmaan koskaan tule täydellistä, mutta nyt on jo aika lähellä. Huoneessa on myös uudet seinälamput vanhojen hajonneiden halogeenien tilalla. Ne valaisevat paljon paremmin kuin vanhat ja tekevät huoneesta entistä miellyttävämmän oleskella. Bonskukin pitää seinästä ja on sitä mieltä, että nyt rumpuhuoneesta tuli oikea esiintymislava! 

Tykkäätkö sinä vaihtaa huoneiden tunnelmaa maalaamalla tai tapetoinnilla?