Juhla vanha perinteiden

Kuuntelin ennen joulua radiosta ohjelmaa, jossa eri puolueiden johtajat kertoivat jouluperinteitään. Oli jotenkin liikuttavaa, että monet kertoivat joulujensa olevan hyvin perinteikkäitä. Osa kertoi joulujen toistuvan vuodesta toiseen lähes samanlaisina, eivätkä haluaisikaan muuttaa mitään. Toki poikkeuksiakin oli, joku kertoi välttävänsä jouluperinteitä, jotta mistään ei tulisi stressiä, mutta tendenssi oli selvä: joulu on täynnä perinteitä ja hyvä niin. Siinä on jotain ihanan pysähtynyttä ja minusta rentouttavaa, että monet asiat voi hyvillä mielin tehdä kuten aina ennenkin. Vuodenvaihde vääjäämättä muistuttaa ajan kulumisesta, joulu taas muistuttaa jostain ikiaikaisesta. Joten, hyvillä mielin pläjäytän tähän kuvakavalkadin meidän joulusta, joka on lasten kasvua lukuunottamatta aivan samanlainen kuin edellisinä vuosina.

Perinteiset joulupäikkärinukutukset liinassa. 

Perinteinen joululounas mummulassa. 

Perinteinen joulukirkko vihkikirkossamme. Tällä kertaa ilman lunta.

Perinteinen joulupukin odotus ja odotuksen huipentuminen. 

Perinteinen joulupukki, jolla oli samanlainen ääni kuin vaarilla. 

Perinteinen lahjojenavausapu vaarille, joka on palannut puunhakureissulta.

Perinteinen jouluillallinen, vauhdikas alku. 

Perinteinen kuusikuva ja lahjojen jako numero kaksi. 

Perinteiset joulumusisoinnit. Rohkenin kaivaa saksofonin esiin. 

Perinteiset Tapaninpäivän kyläilyt ja hulinat. 

Perinteiset Tapaninpäivän lattiamöyrinnät. Viime Tapanina Tintti lähti kierimään kyseisellä matolla. 

Ja monia muita perinteitä, kuten lorvimista, ähkyä ja paljon iloa. Edessä vielä perinteiset uudenvuoden juhlinnat kummieni luona ja koko perheen ihanan pitkä loma. Sen kun vielä saisi perinteeksi joka vuodelle!

Perinteikästä joulunjatkoa!