Minipuutarhan sato

Vihdoin, monen epäonnistumisen jälkeen olen onnistunut kasvattamaan muutakin kuin mikro- tai nanokokoisia vihanneksia! Minipuutarhaan sopivasti melko minejä ne toki ovat, mutta sitäkin maukkaampia. Edellisissä kasvatusyritelmissä myös maku on ollut melko paha. Kyllä ura keittiöpuutarhurina tästä vielä urkenee. 

Mitäköhän täältä löytyy?

Bonsku osaa hienosti bongata pottuja kassista. 

Palasimme juuri reissusta ja jääkaappi ammotti tieytsti tyhjyyttään. Yritän aina tyhjentää sen mahdollisimman tehokkaasti ennen reissuja. Kauppaan ei heti huvittanut lähteä, mutta keksin että mikä sopisikaan reissun päätteeksi paremmin kuin oman maan - tai omien kassien - perunat. Perunoita olemme nostaneet nyt kolmesti ja vielä jäi muutama naatti maahan. Bonsku lähti innoissaan ja tottuneena nostamaan ja etsimään kauniin vaaleankeltaisia mukuloita maasta. Löysimme ilahduttavan monta ja ilahduttavan kokoisia perunoita. 

Pitkään pelkäsin, että perunat jäävät saamatta, sillä perunat kasvattivat vain hurjasti vartta, eivätkä alkaneet kukkia missään vaiheessa. Kaikissa lukemissani kasvatusohjeissa sanottiin, että perunat ovat valmiit kun kasvi kukkii. Mutta onneksi kaikki muutkin perunan harrastuskasvattajat kertoivat, että peruna puskee vain vartta, eikä missään näy kukan kukkaa. Ehkäpä sääolosuhteet vaikuttivat tähän? Kuuma alkukesä kenties? Mutta perunoita saatiin ja se on tärkeintä. 

Tästä saatiin meidän porukalle jo yli yksi kevyehkö ateria per naama. 

Isoin ja pienin porkkana. 

Porkkanoita nostimme nyt ensimmäisen kerran kunnolla. Olemme syöneet harvennusporkkanoita eli niitä miniatyyriversioita ja niiden naatteja kyllä, mutta nyt uskalsimme ensi kertaa maistaa kunnolla. Ja kyllä ne olivatkin makeita! En raaskinut tehdä niille muuta kuin puhdistaa, joten nautimme ne raakoina. Naatit paistoin pannulla höysteeksi Yosa-kaurapalan kanssa. Tykkään tuosta kaurapalasta kovasti, se sopii moneen ruokaan kun maku on suhteellisen mieto, mutta kivan raikas. Naatteja uskallan mahdollisista nitraateista huolimatta nauttia aina silloin tällöin. Harvannusporkkanoiden naatteja olemme syöneet jo pitkin kesää kevyesti pannulla kuullotettuina. 

Päivän saalis.

Kesän kauneimpia kimppuja. 

Mutta ei tämän kesän viljelykset täysin putkeen menneet. Sain myös aikaiseksi niitä mikrokokoisia vihanneksia, nimittäin yhden kurkun. Sain kaveriltani muutaman kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimen keväällä. Onnistuin palelluttamaan ne kaikki, mutta pari taimea selvisi siitä ainakin näennäisesti. Kukkiakin tuli kivasti ja aivan pieniä kurkun alkuja. Lopulta kuitenkin ainoa sato oli noin lapsen etusormen kokoinen kurkku. En uskalla maistaa sitä, sillä epäilen maun olevan melko karvas. Mutta enpä kyllä hoitanutkaan kurkkuja minkään ohjeiden mukaan vaan katsoin vain mahtavatko selvitä palelluksesta. 

Tämä kurkku ei yllä edes cocktailkurkun mittaan. 

Täydellinen kotiinpaluuateria. 

Kilohintaa näille vihanneksille en uskalla laskea, mutta onneksi mullat voi käyttää myöhemmin uudestaan. Ja toisaalta tämä on otettava harrastuksena eikä minään todellisena omavaraisuusyritelmänä. Ja etenkin lapsille oli hauska näyttää, miten siemenistä kasvaa oikea syötävä kasvi. Jatkamme siis kasvatusyrityksiä todennäköisesti ensi vuonnakin. 

Millaista satoa sinä olet saanut tai vielä odotat?