Bonbon Bonsku Bonskulainen 5-vuotta!

Bonsku on pyörinyt mukana jo valtaosan blogin olemassaolosta. Blogi on kahdeksan ja Bonsku viisi vuotias. Ihan hassu ajatus, että tässä ollaan oltu vanhempia jo puoli vuosikymmentä! Mutta on se oikeastaan vielä tietysti aika lyhyt aika. Pidän tästä iästä: viisi vuotias elää oikein sellaista ydinlapsuuden aikaa. Muistoja alkaa syntyä, mielikuvitus on rajaton ja maailma toisaalta mietityttää, mutta toisaalta siitä tietääkin jo vähän jotain. 

Synttärikakun suhteen mentiin siitä, mistä aita on matalin, mutta Bonsku tykkäsi!

Tai ainakin Bonsku tuntee dinosauruksia! Hän osaa luetella mitä hienoimpia dinojen nimiä ja osaa jonkun dinon nimen jokaisella aakkosen kirjaimella. A niin kuin apatosaurus, B niin kuin Baryonyx, Y niin kuin yunnanosaruus ja Z niin kuin Zuniceratops. Natural history museumin aakkosellinen dinohakemisto auttoi meitä aikuisia hakemaan ne vaikeimmat kirjaimet. Dinot ovat tarjonneet hienon mahdollisuuden jutella maailman historiasta, vaikka eihän sitä aikuinenkaan ymmärrä paljon mitään koko maailman historiasta. Myös savannin eläimet kiinnostavat edelleen ja Avaraa luontoa katsoessa oppii itsekin paljon uutta. 

Aika ihana saada pitää sylissä tällaista hämähäkkimiestä. Mummu otti taas ihania kuvia!

Musiikki on edelleen vahvasti läsnä Bonskun elämässä. Hevisaurus vaihe on hieman taka-alalla, kun nyt on ollut taas musikaalivaihde päällä. Bonsku tykkää kyllä kuunnella myös muutakin ja usein tullessani kotiin soi "poliisimusiikki" eli Police. On hauska huomata, että Bonskulla on tapana syventyä johonkin kiinnostuksen kohteeseensa intohimoisesti. Kun Honeymoon in Vegas oli muodissa, kaikki oli sitä. Sitten oli Hevisaurus ja koko elämä oli yhtä metallimusiikkia. Nyt taas leijonakungingas vei Bonskun mennessään. Rinnalla kulkee muitakin kiinnostuksen kohteita, mutta selvästi Bonsku valitsee aina jonkin yhden pääkohteekseen ja keskittyy siihen. Sitten taas yhtäkkiä löytyykin jokin uusi juttu, joka tekee niin suuren vaikutuksen, että koko elämä mullistuu. 

Tämä kuva summaa hyvin Bonskun. Hassu, rohkea ja kuitenkin herkkä. 

Jos viime vuosi oli Bonskun elämässä mullistusten vuosi, niin tämä vuosi on ollut onneksi suvantovaihetta. Vuosi sitten keväällä Bonsku ehkä reagoi pikkuveljen syntymään ja muuttoon ja ehkä muutenkin oli jonkinlaisien "uhman" aika ja arki oli välillä todella puuduttavaa konfliktista toiseen soutamista. Bonsku on toisaalta todella rohkea ja vahva, mutta toisaalta hyvin herkkä ja nopeasti tulistuva. Onneksi pääsimme mukaan Voimaperheet-ohjelmaan, josta sain paljon apua käsitelle hankalia tilanteita Bonskun kanssa. Tilanne on rauhoittunut myös itsestään ja olemme löytäneet keinoja luovia hankalat tilanteet läpi. 

Pikkuserkun kanssa osuu leikit yksiin. 

Syksyllä Bonskun elämään tulee taas uudenlainen vaihe, sillä hän aloittaa päiväkodissa. Saimme paikan viereisellä kadulla olevasta päiväkodista ja koska Bonsku on selvästi alkanut nauttia tehtävien ja askartelujen tekemisestä, ajattelimme että viskarivuosi sopisi Bonskulle ennen kuin sitten eskarissa viimeistään alkaisi uudenlainen arki. Puistokerho on ollut ihana ja Tintti siellä jatkaa, mutta haikein mielin päätimme nyt näin. Bonsku on ainakin alkuun vain puolipäiväisenä, kun mies on hoitovapaalla kotona, mutta varmaankin vuoden alusta sitten enemmän. Minua harmitti, että puistokerho jäi tänä kesänä tauolle, sillä olin ajatellut sen jatkuvan kuten yleensä, mutta viime perjantaina oli nyt Bonskun viimeinen puistopäivä. Kolme vuotta hän siellä kävi, joten onhan se haikeaa! Tintti käy onneksi siellä vielä ainakin puoli vuotta, joten lopullisia hyvästejä emme tosiaan vielä heittäneet. 

Pikkuveikan kanssa leikit sujuvat hetkittäin, yleensä hassutellen, mutta paljon myös tapellaan. 

On hauska seurata, miten paljon 5-vuotias jo muistaa asioita ja ymmärtää maailmasta. Toistuvat asiat, kuten synttärit ja joulu ovat jo odotettuja tapahtumia eivätkä jotain uutta ja ihmeellistä. Kavereiden mielipiteillä alkaa olla väliä: välillä Bonsku uskoo enemmin parasta puistoystäväänsä vaikkapa dinosauruksiin liittyen vaikka jokin fakta olisi juuri tarkistettu kotona kirjasta. "Mutta kun kaveri sanoi, että se spinosaurus on isompi kuin brachiosaurus." Leijonakuningasta katsoessa taas on tullut esiin se, ettei kaikki ole aina miltä näyttää. Bonsku hämmästyi, kun Scar oli niin kiltti Simballe, vaikka olikin pahis ja lopulta huijasti Simbaa kauhealla tavalla luulemaan olevansa syyllinen Mufasan kuolemaan. Siinä piti sitten jutella, että joskus joku kiltin oloinenkin voi tehdä pahoja juttuja. 

Bonskun ystävyyssuhteet alkavat olla hieman vakiintuneempia. Puistosta on löytynyt pari selkeää parasta kaveria, mutta Bonsku on kuulemma "kaikkien kaveri" ja joidenkin pienempien poikien ihailema. Tämä on aika liikuttavaa, sillä muistan vielä ajan, jolloin Bonsku ihaili puistossa isompia poikia. Ainakin yksi puistokavereista toivottavasti jää kaveriksi nyt puistovuosien jälkeenkin. Yksi Bonskun parhaista ystävistä on meidän kummipoikamme, joka on vuoden Bonskua vanhempi. Lisäksi aivan ihana ystävyys on löytynyt pikkuserkusta, jonka kanssa Bonsku taas juhannuksena pääsi tapaamaan ja yhteinen sävel löytyi heti. Kirjaimellisesti, sillä tämä pikkuserkku aloitti hokemaan: "Mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo..." ja Bonsku täydensi täydellisesti iskulleen "...veivaa!" 

Voisin varmaankin jaaritella Bonskusta loputtomiin, mutta johonkin on pakko lopettaa. Kuten summasin instagramissa synttäripostauksessa: Bonsku on herkkä ja tunteellinen, vauhdika sja vilkas, rohkea kainalossa viihtyjä. Musikaali- ja hevimies. Huikean hauska tyyppi!