perjantai 28. syyskuuta 2012

Räsymattotyynyt

Olen varmaan joskus maininnut pitäväni Marimekon kankaista. Innostus Marimekkoon alkoi varmaan siinä kymmenen ikävuoden kieppeillä, kun naapuriimme muutti uusi perhe. Perheen äiti oli oikea sisustusihminen ja hänen marimekko-innostuksensa tarttui minuunkin. Meillä on kotona aina mielestäni ollut kaunista ja tyylikästä, mutta tämä naapuri olikin jotain aivan eri lailla tyylikästä. Hän nimittäin käytti rohkeasti värejä ja meillä taas oli erityisesti siihen aikaan paljon maanläheisiä sävyjä. 

Saan kiittää sisustusinnostuksestani pitkälti äitiäni, mutta tällä entisellä naapurilla oli myös suuri vaikutus siihen, millaiseksi makuni kehittyi. Omat värimieltymykseni ovat ehkä vaaleampia ja kirkkaampia kuin hänellä. Mutta kuten jo aluksi kerroin, heillä käytettiin paljon marimekon kuoseja. Naapuri tuntui löytävän aina ne jännimmät ja hienoimmat kankaat, joista tuli milloin verhoja ja milloin isoja lattiatyynyjä. 


Nuorena minulla oli huoneessani Marimekon verhot ja myös edellisessä asunnossa sängyn tyynyt oli tehty Marimekon Kippis-kuosista. Nyt meillä on ollut pitkään oikeastaan vain kaksi Marimekon tyynyä, eteisen Ruuturouva ja makuuhuoneessa tekemäni Vihkiruusu-tyyny. (Niin ja pussilakanasettejä on useampia, mutta ne ei näy päivisin). Kun vaihdoin kesän jäljiltä värikkäitä sohvatyynyjä toisiin, totesin kyllästyneeni oransseihin silkkityynyihin. Keltaisen, valkoisen  ja harmaan yhdistelmästä mieleeni muistui heti Räsymatto-kangas. Mikä oiva tilaisuus lisätä taas vähän marimekkoa kotiin!

Kesätyynyt olivat moniväriset. 
Mutta nyt kaipasit jotain vähän rauhallisempaa. Kukallinen (marimekon) tarjotin vaihtui Alessin Blow up -astiaan.
Suurin osa meidän tyynyistä on äidin vanhoista varastoista. Kuten huomaatte, niissä on aika paljon väriä eli äiti on tainnut saada väri-inspiraatiota puolestaan minulta jossain vaiheessa. Nyt olen jo tainnut nyysiä äidiltä kaikki mitä irti saa, joten piti ostaa itse uusia. Aika harvoin viitsin ostaa tai tehdä uusia tyynyjä kun vanhoistakin yleensä saa aina uusia yhdistelmiä. Nyt kuitenkin piti saada jotain uutta. 

Lahosta päästä voi olla hyötyä. Menin ostamaan kangasta suoraan luennolta, enkä tietenkään muistanut minkä kokoisiin tyyntyihin kangas tuli. Ostin sitten varoiksi 40x40 tyynyihin, vaikka epäilin, että tyynyt olivat pienemmät. No niinhän ne olivatkin ja hetkellisesti ehdin harmitella turhaa rahanmenoa. Onneksi kuitenkin tajusin, että ylijäämästä saisin myös kiikkustuoliin uuden tyynynpäällisen! Valkoinen on ollut ihan ok, mutta tuoli ansaitsee jotain vähän enemmän. Onneksi en myöskään antanut myyjän leikata paloja valmiiksi kaupassa!

Ihan ok, mutta vähän tylsä. 

No tämä ei ainakaan ole tylsä lainkaan!

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka värejä on nyt vähemmän, leikkisä kuosi on sopivan karkkismainen! Ja loppuun vielä todistusaineistoa Karkkiksen väri- ja marimekkoinnostuksesta nuoruudesta vuodelta 2004. Kuva on synttäreiltäni. Sukulaislapset on häivytetty kuvasta. Eikö olekin tyylikästä? Varsinkin nuo intiaanihelmet tuolla Ikean pöydän sisässä ja joka paikasta kurkistavat pehmolelut. 

En osannut päättää kumman väriset verhot halusin, siksi kaksi väriä. Itse asiassa jo edelliset verhot olivat eriväriset keskenään. 

6 kommenttia:

  1. Kangas on todella kaunista!! Kaikkein eniten pidän uudistuneesta keinustuolista. En tiedä milloin räsymatto-kuosi on suunniteltu, mutta näyttää 60-lukulaiselta niinkuin tuolikin. Ja sehän onkin aitoa kuuskytlukua.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin keinutuoliin taas ihan uudella tavalla. Kuosi taitaa olla ihan viime vuosilta, mutta vähän 60-luvun henkeä siinä on.

      Poista
  2. I-ha-na! Tuo kangas on kyllä aivan loistava, ja samaten lopputulokset =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämmöiset yksinkertaiset ja nopeat ompeluprojektit sopivat minulle.

      Poista
  3. Nuo nuoruusaikojesi eripariverhothan on tosi hienosti soinnutettu ikkunasta avautuvaan värimaailmaan!

    Tykkään myös näistä uusista kankaistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Voi olla, että äidillä oli näppinsä pelissä kukkavalintojen kanssa.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.