Sitru 40v.

Sitru, tuo meidän sitruunankeltainen kuplamme, täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Tarkkaa valmistuspäivää emme tiedä, mutta vuosi ainakin oli 1972 ja malli 1302. Sen kunniaksi haluan omistaa tämän postauksen Sitrulle. Valitettavasti tämän kirjoittaminen on vähän haikeaa, sillä juuri tänä kesänä ajelut jäivät varsinkin loppukesän osalta vähiin. Sitrun jarruista löytyi jotain häikkää ja se on ollut nyt korjattavana. :(

Yksi monista virallisista juhlavuoden kuvista. Nimi Sitru tulee auton sitruunankeltaisesta sävystä. suurin osa keltaisita kuplista on lämpimän keltaisia.

Mitä luultavimmin ensi kesänä kupla on taas ilostuttamassa pihaamme, joten ei surra sen enempää. Naapurit tosin voivat hieman surra sitä, että pihalla kuplan paikalla nököttää nyt harmaa möhkäle-Ford. Se ei ole ehkä yhtä kaunis kuin Sitru, mutta käytännöllinen. 

Pääsee kuplalla motarillakin. Tosin sitä samaa kaheksaakymppiä mitä muutenkin. Ja ihmisillä on kova kiire ohi!

Juhlavuoden kunniaksi haluan kertoa siitä, miten ja miksi meille on hankittu kupla. Ne joilla on paras
muisti (tai vaihtoehtoisesti tuntevat minut) tietävät, että kupla oli meidän hääautomme. Meitä oli jo joskus aiemmin houkuteltu ostamaan kyseinen kupla. Sen silloinen omistaja jakoi varastotilan appiukkoni kanssa ja omistaja tunsi meidät muutenkin. Tarjous houkutteli erityisesti minua, mutta kieltäydyimme. Emmehän me tarvinneet kuplaa mihinkään! Silloin vielä suunnitelmissa oli saada hääautoksi rättisitikka, joka oli, ja on edelleen, osissa.
 

Sitru ja tuore kasvatustieteen kandidaatti ja lastentarhanopettaja. Kuva keväältä 2009, jolloin kupla oli vasta ostettu.

 

Kun alkoi näyttää siltä, että rättäriä ei saataisi meidän häiksi kokoon, mies oli alkanut pyöritellä kuplan ostamista mielessään minun tietämättäni. Mies toki tiesi, että kupla oli minusta ihana ja keltainen on yksi lempiväreistäni. Sitä hän ei kuitenkaan tiennyt että olin aina haaveillut saavani keltaisen kuplan hääautoksi! Niinpä olin innoissani, kun mies kertoi suunnitelmistaan. Toki vähän myös hirvitti: ostaa nyt hääauto omaksi, opiskelijat! Pian kuitenkin istuimme edellisen omistajan luona ostoaikeissa. Kuplasta oli jo tehty tarjouksiakin. Onneksi silti saimme sen!
 



Sitru's finest hour

Sitru oli ennen museorekisterissä, mutta me otimme sen pois siitä. Se oli omantunnonkysymys, sillä museorekisteriautoilla saa ajaa vain tietyn määrän päiviä vuodessa, mutta me käytimme sitä  enemmän. Sen lisäksi, että kuplaa tarvittiin hääautona, se oli tuolloin myös miehen käyttöauto (voin kertoa, että kuplaan mahtuu myös rumpusetti). Kukaan ei varsinaisesti valvo ajokertoja, mutta meitä asia olisi vaivannut. Onneksi tyylikäs mustapohjainen  vanha rekisterikilpi sai silti jäädä!
 



Juhla-ajo starttaamassa. Etuvasemmalla näkyy takapenkin "turvavyö". Lisävarusteina tuhkakupit. 

Halusimme juhlistaa Sitrun juhlavuotta juhla-ajolla. Sen oli tarkoitus suunnata lapsuuden kotikaupunkiimme Raumalle, jonne veimme erään ystäväpariskunnan turismikierrokselle. Valitettavasti juuri silloin jarruvika selvisi, emmekä uskaltaneetkaan ajaa niin pitkää matkaa. Kunniakkaan juhla-ajelun Sitru silti sai Rauman rannoilla. Otimme tietysti myös virallisia juhlakuvia vanhassa Raumassa.
 



Sitru ja ylpeät omistajat. Tai miehen omistuksessa se virallisesti on.

Kuplasta on tietysti myös vaivaa ja aina siitä kuuluu jokin uusi krohina tai ujellus, kun sillä lähtee ajamaan. Minä en sitä hirveän usein ole itse ajanutkaan. Silti se on niin ihana, etten siitä hevillä luovu! Nyt kun olen sen kauan haaveilemani keltaisen kuplan saanut, niin haluan nauttia siitä vielä.