Katsaus "Haisukaappiin"

Olipa kerran ihan tavallinen vanha liinavaatekaappi...

Yleisön pyynnöstä esittelen nyt askartelukaappini, eli Haisukaapin tai tarkemmin Haisukaappi kakkosen, sisällön. Nimi juontaa juurensa edellisen kotimme eteisessä olleeseen korkeaan, kiinteään kaappiin, jonka pelättiin haisevan. Näin ollen siihen kaappiin ei laitettu liinavaatteita tai vaatteita, vaan siitä tuli askartelukaappini. Uudessa asunnossa vastaavaa ei ollut, vaan askartelukaappi piti hommata muualta. Kirjoituspöydän laatikot eivät enää kelvanneet. Äiti taisi ehdottaa kaapiksi vanhaa liinavaatekaappia, joka oli ollut käytössä äidin lapsuudenkodissa. Ihastuin ajatukseen oitis ja kaappi ristittiin heti Haisukaappi kakkoseksi. Eihän niin söpöä kaapinnimeä voinut jättää historiaan!

... joka ei ollutkaan sisältä ihan tavallinen. 

Olen askarrellut niin kauan kuin muistan. Ihan pienenä jotain paperinpalojen liimaamista yhteen ja vähän isompana hankin kirjoja, joiden ohjeita enemmän tai vähemmän noudatin. Nykyään tykkään eniten taas keksiä omasta päästä askarteluja. Välillä tietysti pitää opetella jokin uusi tekniikka, mihin tarvitaan oppaita ja nettiä. Nykyisin teen myös muunlaisia käsitöitä, kuten kudon ja virkkaan, mutta paperi, sakset ja liima taitavat olla silti lähinnä sydäntä. 

Kaapista saattaa löytyä vähän kaikennäköistä. Tämä hylly on tärkeä, sillä siltä löytyvät myös korttipohjat.

 Eniten teen erilaisia kortteja. Melkein aina väsään onnittelukortit yms. itse, vaikka joskus kiireen takia ei ehdi. Yleensä tekemäni kortit ovat melko yksinkertaisia ja omasta päästä ideoituja. Ja värikkäitä tietenkin! Joulukortti-ideoita pitäisi pikkuhiljaa alkaa kehitellä... Parina viime vuonna kortti on onnistunut yli odotusten, joten voi olla, että tänä vuonna en keksi mitään niin hyvää. 

Hamstrausmeininkiä. 

Nauhavarastot.

Tiedostavan nuoren naishenkilön pitää tietysti kertoa käyttävänsä myös paljon kierrätysmateriaaleja. Siitä ovat esimerkkinä ylläolevat lahjapaperit, jotka säästän saamistani lahjoista. Kaikkein rypistyneimpiä en säästä, koska siistejäkin kertyy tarpeeksi. Vanhoja kauniita papereita käytän esimerkiksi uudien lahjapakettien koristelussa. Säästän myös kaikki saamani kauniit nauhat. Otan talteen myös nauhat, joista paidat roikkuvat kaupoissa henkareita. Miksikään himohamstraajaksi en tunnustadu. Vaikka säästän paljon asioita Haisukaapin uumeniin, yritän pitää sen aisoissa.  

Erään askartelukauden välineitä. 

 Usein askarteluinnostus on kausittaista ja myös se, mitä milloinkin askartelen kulkee kausissa. Yhdessä vaiheessa tein paljon koruja ja nyt taas se ei huvita yhtään. Kuitenkin, kun on kaappi täynnä välineitä, innostuksen sattuessa ne voi kaivaa uudestaan esiin. Esimerkiksi polymeerimassat eivät ole menneet vuosien saatossa miksikään. Veikkaan, että vanhimmat ovat yli kymmenen vuoden takaa ja olen käyttänyt niitä menestyksekkäästi viime vuosina. Huopaa ja silkkipaperia on säilössä varmaan ala-asteajoiltani. 

Vasemmalla taiteilijantarvikkeitä ja oikealla papereita ja kartonkeja.

Vaikka tavaroita ei niiden sekalaisuuden takia saa millään täydelliseen järjestykseen, minulla on kuitenkin aika hyvä käsitys siitä, mitä missäkin on. Kai kaapissa on jokin oma logiikkansa kuitenkin, vaikkei aina näytä siltä. Kesän alussa itseasiassa siivosin kaapin, joten siksi se näyttää nyt yllättävänkin siistiltä. Kun tulee idea, tietän mitä kaapista voisi hyödyntää. 

Taannoin esimerkiksi miehen veljentyttö toivoi Angry birds -tossuja, joita ei laajasta fanikrääsästä kuitenkaan löytynyt. Minua pyydettiin ideoimaan ja pian keksinkin, että huopa voisi olla hyvä materiaali. Pienellä kaivamisella löysin sieltä esimerkiksi askarteluhuovat, joita en ollut käyttäny vuosiin. Kuumaliimalla ja saksilla syntyivät tällaiset:

"Ääpööts"-tossut.

Ei ehkä täydelliset, mutta kelpasivat oikein hyvin! Vähän kuin minun askarteluni yleensä, koska en ole pilkunviilaaja. Vähän vinksallaan, kuten Haisukaapin sisältökin.