Karkkiksen kirjastosta ja sen luokitusjärjestelmästä

Lapsuudenkodissani olohuoneen yksi seinä on pelkkää kiinteää kirjahyllyä. Se on myös täynnä kirjoja ja pienenä minusta oli ihanaa kuvitella, että meilläkin oli sellainen valtava kirjasto kuin esimerkiksi Kaunotar ja Hirviö -elokuvassa. Siksi minusta on hauskaa, että meillä nykyisessäkin kodissa on iso kirjahylly, joka peittää puolet olohuoneen yhdestä seinästä. 

Hylly suorastaan notkuu kirjojen painosta. Johtunee tosin enemmän hyllyn laadusta...

Hylly on ihan vaan Ikean Billyä ja sen ovat laittaneet paikalleen edelliset asukkaat. Toisaalta minua miellyttäisi myös jonkinlainen matalampi senkkityyppinen ratkaisu, mutta toisaalta on ihanaa, kun koko huonekorkeus on  omistettu kirjahyllylle. 

Hyllystä löytyy myös pelejä ja opintoihini liittyviä kansioita. Ja Rupeli Rokkilisko, joka on ostettu neljätoista vuotta sitten Nizzasta.

En harrasta lukemista niin paljon kuin haluaisin. Kaikkeen ei vaan ole aikaa ja lukeminen rajoittuu lähinnä muutamaan sivuun iltaisin juuri ennen nukahtamista. Kirjahyllyn täytettä ei silti puutu, sillä olen hamstrannut sinne kaikki vanhat lastenkirjani. Juuri eilen sain vähän lisää kirjoja hyllyyn, kun hain varastossa pitkään olleita kirjoja esiin. Voi mitä klassikoita löysinkään: Otto-nallen seikkailuja, Adalminan helmi, Tiitiäisen tarinoita ja niin edelleen. Sen lisäksi, että voin hyödyntää kirjoja opinnoissa ja töissä, on kivaa kun lapsivieraille löytyy lukemista. Ja onhan niitä ihana selata itsekin. Tiheikön väki omasta lapsuudesta ja Tatu ja Patu nykykirjallisuudesta ovat ehkä suosikkejani. Mauri Kunnasta on sekä vanhoja että uusia. 

Löytyykö tuttuja kirjoja?

Tärkeä asia hyllyssä on sen järjestys. Kirjoja ei todellakaan ole aakkostettu tekijän sukunimen tai genren mukaan! Jo joskus teininä minua alkoi ärsyttää kirjahyllyn värien sekamelska ja kirjavuus. Raikaisuksi päätin järjestellä kirjat värijärjestykseen. Ratkaisu oli toimiva ja uudet kirjat päätyvät hyllyyn muiden samanväristen viereen. Tai ainakin suurinpiirtein, sillä samaan sarjaan kuuluvat kirjat tulevat takakannen väristä riippumatta vierekkäin ja aina tilaa ei löydy. Esimerkiksi punaisen sävyisiä kirjoja tuntuu olevan ylivoimaisesti eniten. Visuaalisena ihmisenä minun on melko helppo muistaa missä kohtaa kirjahyllyä mikäkin kirja on.

Kaikenkarvaisia kirjoja Geri Halliwelin elämäkerrasta Tuntemattomaan sotilaaseen ja keittokirjoista Tunnustuskirjoihin.

Hyllyssä on myös muuta värikoodausta. Kamera on taitelijaystäväni tekemä ja piikkikehyksissä isovanhempieni kihlakuva. Lisko on Barcelonasta.

Koska hylly on niin massiivinen, siihen jää tilaa myös koriste- ja taide-esineille. Määrän haluan pysyvän kuitenkin maltillisena ja näyttely on vaihtuva. Tänään järjestelin hyllyä vähän syksyisemmäksi ja art deco -henkiset kortit saivat väistyä pulleampien naisihmisten tieltä. Toin eilen varastosta myös maatuskoita, joita isäni on tuonut minulle työmatkoiltaan kun olin pieni. Aivan pienintä ja suurinta en löytänyt, mutta nämäkin riittänevät. Sopivat muuten kivasti hyllyn väreihin! 

Siroista muotikuvista... 

... maanläheisiin muoreihin. 

Minusta kirjahylly tuo sisustukseen lämpöä ja kodikkuutta. Ehkä tämä juontaa juurensa siihen, että lapsuuden kodissa oli paljon kirjoja. Minun kirjahyllyfilosofiani on se, että jos sellainen on, siinä pitää myös olla kirjoja (tai ainakin dvd-bokseja). Filosofiaan kuuluu luonnollisesti myös kirjojen värijärjestys. 

Onko sinulla kirjahylly? Jos on, niin millainen ja mitä siitä löytyy?