Juhannus ol' meillä herttainen...

Viime vuosina olen alkanut arvostaa juhannusta aikaisempaa enemmän. Olemme viettäneet juhannukset miehen sedän mökillä koko yhdessäolomme ajan. Mökille saapuu aina sekalainen joukko miehen serkkuja, heidän perheitään ja muita sukulaisia. Näitä mökkijuhannuksia edelsivät teini-iän juhannukset Raumanmeren juhannus -festareilla, mikä ehkä selittää osittain juhannuksen arvonnousua silmissäni. Meillä ei ole mökkiä, eikä ole koskaan ollutkaan, joten olosuhteiden erityisyys on myös osansa juhannuksen taikaa. Toisaalta olisi kyllä kiva olla myös kahdessa paikassa yhtä aikaa, sillä minunkin sukulaisilla on mukavat juhannuksenviettoperinteet. 

Jo toinen piilokuva. 

Matkaan lähdettiin rakkaalla kuplalla, mikä teki jo matkasta juhlaa. On ihan eriasia körötellä sitruunankeltaisella volkkarilla kuin harmaalla möhkäle Fordilla!

Bertta-koira löhöilee auringossa. Nuorimmat juhannuksen viettäjät köllivät viltilläomenapuun varjossa.

Perillä odotti jälleen tunnelmallinen miljöö punaisine rakennuksineen ja omenapuineen. Mökki on ollut perheellä jo 30 vuotta, joten siihen liittyy monia muistoja. Minullekin niitä on kertynyt täältä sentään jo kuudelta juhannukselta. 

Päärakennus.

Mökillä ei ole kaikkia nykyajan mukavuuksia, mutta sen sijaan sitä ei ole siustettu perinteiseen mökkityyliin. Ihailen aina paikan rennon huoletonta ja romanttistakin sisustusta. 

Salin sisustusta. 

Tänä vuonna pääsimme myös vähän kruisailemaan moottoriveneellä. Minä ja mies tosin olimme vain kyydissä. Suurimmista roiskeista ei tosin tullut kuvaa, kun piti suojella kameraa. Mukana oli myös lapsia, joiden riemua oli hauska seurata.

Säälittäviä pieniä tyrskyjä.

Pöytä katetaan aina tunnelmallisesti rantaan ja kaikki mahtuvat saman pöydän ääreen. Minä vien joka vuosi sellaisia täytettyjä tortillarullia, joihin tulee tuorejuustoa, salaatinlehteä, leikkelettä ja juustoa. Ne leikataan kuuteen osaan siten, että ihan päät syötetään miehelle matkaeväänä, koska niissä ei juuri ole täytettä. 

Joskus pöytään on tuotu myös hopeisia kynttilänjalkoja, mutta nyt koristeena olivat syreenin oksat. 

Grillimestarin valtakunta. Tuota viimeistä makkaraa ei olisi kyllä pitänyt syödä, jos olisi halunnut välttää ähkyn. 

Tänä vuonna tarjolla oli ainakin salaattia, tsatsikia, uusia perunoita, makkaraa, naudanlihaa, lohta halloumijuustoa ja maissia. Minäkin toin oikein kaksi pakettia maissia, kun tuntuu, että se joka vuosi loppuu kesken. Nyt sitä jäi kuitenkin syömättä ainakin kolme pakettia!

On lautasella sentään muutakin kuin karsinogeenejä.

Tykkään kovasti uida ja saunoa ja tänäkin vuonna päätin heittää talviturkin nyt juhannuksena. Sain saunaseuraksi tällä kertaa miehen serkun lapsia ja kyllä heidän seurassaan se talviturkki lopulta lähtikin. Vaikka oli se kylmää!

Puusauna ilta-auringon paisteessa.

Kun tulin saunan jälkeen sisälle mökin tupaan, siellä odotti riemukas näky. Iltakahvin lomassa laulettiin yhteislauluja vanhasta kansakoulun laulukirjasta, joka oli kuulunut appiukolleni ja tämän sisaruksille. Ukulelen säestyksellä laulettiin niin Puttepossun nimipäiviä kuin maakuntalalujakin. Yhteiseen lauluhetkeen oli hyvä päättää ilta ja lähteä köröttelemään kuplalla takaisin kotia kohti. 

Tätä laulua ei laulettu, mutta sen sijaan laulettiin otsikon "Juhannus on meillä herttainen".

Täytyy sanoa, että meillä oli kyllä aika herttainen juhannus! Ajantaju katosi ja hetkestä oli helppo nauttia. Ihanien ihmisten tapaaminen on tietenkin yksi parhaista jutuista. Vähän kuin esimakua taivaasta.