Ruudun takaa

Olkkarin kesäväristystä. En osannut päättä, mitkä tyynyliinat laitan, joten sohvan toisessa päässä on vihreä ja pinkki tyyny.

Olen lomaillut nyt pari viikkoa ennen kesätöiden jatkumista. Minusta lomassa on ihanaa se, ettei tarvitse tehdä mitään. Ja koska ei tarvitse tehdä mitään, voi tehdä jotain sellaista, jota ei muuten ikinä ehtisi tai viitsisi tehdä. Tällä kertaa valitsin ikkunoiden pesemisen. Meillä se ei olekaan mikään ihan yksinkertainen homma, sillä vanhat ikkunat ovat moniruutuiset, koreat ja lisäksi ne eivät kaikki aukeakaan niin kuin pitäisi.

"Ruudun takaa, ruudun takaa, ruudun takaa Karkkis se kurottaa..."

Itse en yleensä ole sitä tyyppiä, joka ahdistuu ikkunoidensa likaisuudesta, kun ensimmäiset keväiset auringonsäteet paljastavat jokikisen pölyhiukkasen. Minun ikkunanpesuprojektini käynnisivätkin kaksi valtavaa linnunläjää, jotka jotkut linnut olivat roiskaisseet ikkunoihin. Ensimmäinen löytyi jo kun palasimme Italiasta keittiön ikkunasta. Kiva kotiintulotervehdys. Jostain syystä linnut jatkoivat hieman myöhemmin myös makkarin ikkunoiden pommitusta. Tietysty kaikkein hankalimpaan paikkaan yläikkunoihin. Harmi etten ottanut mojovan kokoisista roiskeista kuvia!

Bongaa meidän kesäauto. Vinkki: se ei ole musta.

Aloitimme äitini kanssa urakoinnin jo kesäkuun alussa ja saimme putsattua keittiön läjän ja aloitettua makuuhuoneen alaikkunoiden putsausta. Ajattelimme, että yläikkunoihin tarvitsee miehen mittaista henkilöä. Näytti varmaan aika mielenkiinoiselta, kun vuorotellen roikuimme ikkunasta ja yritimme ulottua vasemman puolisesta ikkunasta oikeaan tai toisin päin. Keskimmäinen ikkuna ei nimittäin aukea, ainakaan kovin helpolla. 

Jatkoin urakkaa kuitenkin yksin ja sain kuin sainkin kaikki yläikkunatkin jotakuinkin pestyä. Tulos ei tosin ole täydellistä sillä kuroteltuna lasta ei vetänyt ihan täydellisesti kaikkia roippeita pois. En myöskään viitsinyt toistaa käsittelyä hirveän montaa kertaa, kun sain jo nyt selän kipeäksi. Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka osaa ikkunoista ei tosiaan saa auki ja väliin on kertynyt myös pölyä. Yhdessä on jopa joltain muinaiselta pesukerralta jäänyt huonosti lastalla vedetty kohta ikkunoiden välissä, jota vaan ei saa pois. 

Keittiön ikkunan hieno avausmekanismi ja villiintyneet villiviinit. Mekanismi ei valitettavasti toimi.

Ikkunat ovat yksi suosikki asioistani tässä asunnossa. Ruudut on mielestäni jaettu kauniisti ja ikkunanpokat ovat juuri sopivan koristeelliset, mutta kuitenkin suoraviivaiset. Niitä vain ei ole kunnostettu ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Hakaset ja salvat ovat rikkinäisiä ja osa ikkunoista on maalattu kiinni. Jos minulla olisi rahaa ja valtaa, minä entisöisin kotimme ikkunat perusteellisesti niin, että kaikki niiden hienot mekanismit toimisivat. Onneksi ne ovat nytkin kuitenkin kauniit ja tapeeksi ikkunoita saa auki tuuletusta varten.

Näitä, eteisen katonrajassa olevia ikkunoita en edes yrittänyt pestä. Siihen tarvittaisiin jo ammattilainen.

Viimeisenä pesin kuistin ikkunat, jotka ovat eri aikakautta ja tyyliä kuin asunnon muut ikkunat. Ah, miten helppoa olikaan pestä näitä matalia, yksinkertaisia (parissakin eri mielessä) ikkunoita! Kannatti jättää nämä viimeisiksi, niin sai vain nauttia kun näkee oman työnsä jäljen ilman suurempia kurotteluita. Ja nyt voi ihailla kirkkaita ikkunoita ja vehreitä maisemia melkein jokaisessa kotimme huoneessa. 

Pelakuut ovat muuttaneet väliaikaisesti rapunpieleen ottamaan aurinkoa. Kuva ei ole vinossa vaan ikkuna on. Ihan totta!

Melkein kaikki lukijat taitavat jo olla juhannuksen vietossa. Siitä huolimatta toivotan kaikille hyvää juhannusta!