Keittiön design-turhakkeita ja miten niitä voi hyödyntää

Värikkäiden astioiden hylly ja design-turhakkeiden (?) hylly

Vuosien varrella keittiööni on kertynyt jos jonkinlaisia design-klassikoita ja vähemmän klassikoita. Olen usein  pohtinut onko niissä "form over function" vai ei, eli ovatko ne saavuttaneet klassikon aseman vain ulkonäöllään (tai brändillä) vai ovatko ne myös käytännöllisiä ja toimivia. Täytyy tunnustaa, että suurimman osan olen halunnut pelkän ulkomuodon perusteella ja osan myös klassikko-statuksen takia, mutta kaikki eivät ole lainkaan pelkkiä turhakkeita, kuten otsikko väittää. Toki saman funktion saisi halvammallakin, mutta ei ehkä niin tyylikkäästi. Esittelyn lisäksi kerron myös, miten osaa näistä tuhakkeista voi hyödyntää esimerkiksi tekemällä sitruunaleivoksia.

Juicy Salif ja vanhempieni häälahjaksi saatu Opa-nekka ja -sokerikko (ja minä tuplana).

Design-turhakkaitteni esittelyn saa aloittaa itseoikeutetusti Alessin Juicy Salif -sitruspuserrin. Sen on suunnitellut Philippe Starck vuonna 1990 ja se on noussut lähes kulttiesineeksi. Vaikka Philippe Starck onkin  kuulemma sanonut puristimesta, että sitä ei ole tarkoitettu sitruunoiden puristamiseen, vaan keskustelujen herättämiseen, olen kokeillut sitä sen nimensä mukaisessa käytössä niin sanotusti paremman (?) puutteessa. Itse puristinosan malli on toimiva ja puristaa hyvin, mutta ongelmana on puristimen kolme jalkaa: se ei pysy tukevasti pystyssä! Silti se on minulle vähän sellainen "must have" esine, enkä kadu sen hankkimista (ts. lahjaksi saamista).

Jos haluat tehdä sitruunaleivoksia, älä käytä Juicy Salifia, vaan tyydy esimerkiksi Orthexin muoviversioon. 

Yhdessä vaiheessa olin varsinainen Alessi-fani, kuten tästä postauksesta ja kuvista voi päätellä. Toinen mieluisa designesine on Alessin parmesaaniraastin, joka on hankittu yo-lahjakorttirahoilla. Raastin on seinonut  pitkään hyllyllä, vaikka olen sitä joskus oikeasti käyttänytkin. Viime viikolla otin sen jälleen käyttöön jostain päähänpistosta. Ja voi miten sulavasti parmesaani siinä liukuikaan! Hieman kalteva muoto antaa täydellisen tuen ja puuosasta saa hyvin otteen. Päätin ottaa sen jälleen vakikäyttöön, vaikka sen peseminen onkin hieman hankalaa.

Tässä kuvassa ei ole yhtään turhaketta: Momasta ostettu nekka toimii, Nooralta saatu kannu toimii ja raastinkin toimii!

Jos haluat tehdä sitruunaleivoksia, parmesaaniraastimella voi raastaa myös sitruunankuoret. Lisäksi voit asetella keittiövälineitä jälleen värikoodatusti. 

Kotikaupungissani oli joskus muutama vuosi sitten aivan ihana pieni sisustusliike, joka myi juuri tämän tyyppistä tavaraa, kuin tässä postauksessa esittelen. Erään joulu alla äkkäsin sieltä niin veikeän pannunalusen, että oli pakko pyytää sitä joulupukilta. Onneksi pukilla on silmää hyvälle designille ja paketista paljastui alla oleva pannunalunen, sekin Alessin. Se koostuu siis neljästä kuusisakaraisesta häkkyrästä ja niitä yhdistävästä ketjusta ja sitä voi asetella suureksi tai pieneksi astian koon mukaan. Se on kyllä toimiva, mutta asettelu vaatii hieman viiteliäisyyttä, eikä sitä voi vaan iskeä nopeasti keittiötasolle ja kuumaa peltiä sen päälle. Se on silti ihana, myös koristeena. 

Jos haluat tehdä sitruunaleivoksia, pannunalustaa voi viitsiessään hyödyntää, kun otat vuoan pois uunista. Halutessasi voit myös pyykiä hyllyltä pölyt samalla kun otat alusen esiin.

Vaikka menimmekin naimisiin muista syistä kuin häälahjojen toivossa, niin täytyy myöntää, että olihan se kiva listata jos jonkinnäköisiä toiveitaan häälahjalistaan. Sinne päätyivät myös Alessin Il Conico -teepannu ja Steltonin klassikko termoskannu. Il Conico on muodostaan ja merkistään huolimatta niin "peruspannu", ettei se voi muuta kuin toimia (no jos se on ihan täysi, niin kaataminen voi olla vähän vaikeaa) ja se onkin ollut monesti juhlissa käytössä. Steltonin pirteän kannun pelkäsin yhdessä vaiheessa jäävän hyllynkoristeeksi, vaikka sen halusinkin. Mutta kun kerran huomasin ottaa sen käyttöön eräissä isommissa juhlissa, huomasin sen laadun. Kahvi pysyi kuumana monta tuntia kestäneiden juhlien ajan ja vielä aamullakin se oli höyryävän kuumaa! Loistava kapistus siis.

Jos haluat tarjota sitruunaleivosten kanssa kahvia tai teetä isommallekin vierasjoukolle, niin voit  hyödyntää näitä. 

Viimeinen design-turhake ei  löydy keittiön hyllyltä, vaikka vakituisesti keittiössä sijaitseekin. Se on Eva Solon lattiaharja ja sihveli, joista oli äärimmäisen vaikea saada fiksua kuvaa. Ideana siis on, että harja on ontto, jolloin sen saa sihvelin varteen pystyyn. Tämäkään ei itseasiassa ole turhake, vaan ihan käyttökelopoinen esine. Plussaa se saa siitä, että harjan saa irti, jolloin se on helppo pestä. Valitettavasti näinkään tyylikäs harja ei ole alkuinnostuksen jälkeen parantanut laiskuuttani putsata keittiön lattiaa... Tämä ei tosin ole oikeastaan tuotteen vika.

Jos haluat (ja et ole laiska) voit sitruunaleivosten leipomisen jälkeen siivota keittiön lattian lattiaharjalla. 

Kaikki design-tuotteet eivät siis ole täysin turhia hyllynkoristeita, vaikka osassa onkin ehkä tärkeämpää ulkonäkö, kuin käyttötarkoitus. On silti hyvä suhtautua kriittisesti siihen, mitä tarvitsee ja mitä voi oikeasti käyttää. Olen kuitenkin äidiltäni oppinut, että esineen funktio voi myös olla kauneus ja siihen funktioon nämä kaikki esineet ainakin omasta mielestäni yltävät! Mutta, jos haluat oikeasti tehdä sitruunaleivoksia, niin tässä vielä resepti. Alkuperäinen resepti on täältä, mutta itse hyödynsin tuttavani kääntämää ja desilitroiksi muuttamaansa reseptiä. Kiitos Kaum tästä!

Sitruunaleivokset

2 sitruunaa

noin 1,8 dl jauhoja

noin 1,8 dl sokeria 

1/4 tl suolaa

Reilu 100g voita

2 isoa munaa

1,2 dl tomusokeria

Ota voi/margariinit lämpenemään huonelämpöön. Raasta sitruunoiden kuoret ja purista mehut.  Kuoriraaste ja mehu jäävät tässä vaiheessa odottamaan.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja voitele noin 20 x 20 cm uunivuoka tms (itse käytin isompaa, noin 30x30). 

Sekoita jauhot, sokeri, suola ja pehmennyt rasva joko koneella tai käsin (itse käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja). Sekoita toisessa astiassa munat, 2.5 tl sitruunan kuorta ja 2 rkl sitruunan mehua ja lisää tämä seos jauhoseokseen. Sekoita esim. yleiskoneen medium-tehoilla tai taikinakoukuilla pari minuuttia, kunnes on tasaista.

Kippaa ja levitä seos voideltuun uunivuokaan. Laita uuniin, paista 25 minuuttia. Lopputulos on reunoilta vähän ruskeampi, muuten vaalea (voi kokeilla tulitikulla keskeltä, jääkö siihen kiinni jotain). Anna jäähtyä kunnolla. 

Kuorrutteeseen sekoita 1 rkl sitruunan mehua ja 2 tl kuorta tomusokeriin. Koostumusta voi muokata oman mielen mukaan. Minä esimerkiksi laitoin enemmän sitruunamehua, jolloin jähmettyminen kesti jopa seuraavaan päivään. Parhaita olivat silloin, mutta hyviä myös tuoreempana. 

No viimein niitä sitruunaleivoksia!